Happy Birthday Wade

Kuvat:

16.03.2016 09:24


Atro "Wade" Mikkola

Atro ”Wade” Mikkola tunnetaan luotettavana kontrabasistina, säveltäjänä, sovittajana, opettajana ja luennoitsijana. Hän on ensimmäinen suomalainen, joka on USA:ssa suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon jazzmusiikista (1991 Master of Music; Jazz Composition and Arranging, University of  Massachusetts). Nyt maaliskuussa Wade täytti 60 vuotta ja basso soi komeammin kuin koskaan.

– Aloitin musiikin tekemisen 12-vuotiaana aluksi kitaralla ja sitten vuotta myöhemmin sähköbassolla. Kuuntelin progea…Tasavallan presidenttiä, Pekka Pohjolaa, Jojje Wadeniusta, josta sitten myös lempinimi Wade. Iso Robertinkadulla toimineen Little Jack – jazzklubin vetäjän, pianisti Lauri Kivikatajan, musiikillis-filosofinen ohjaus kannusti lähtemään jenkkeihin jo vuonna -77,  ja vietin siellä vuoden. Tulin takaisin Suomeen ja kävin hoitamassa kansalaisvelvollisuuden armeijassa, ja sitten takaisin Amerikkaan. Esiinnyin 14 vuoden ajan USA:ssa. Kouluopintojen lisäksi tein tutkimustyötä jazzmusiikin roolista afroamerikkalaisessa kulttuurissa. Asuin ja esiinnyin New Yorkissa viimeiset viisi vuotta matkasta.

Ameriikan jazzia... (Kuva. Matti Korhonen)

Ameriikan jazzia… (Kuva. Matti Korhonen)

– Vuonna 97 tulin takaisin Suomeen. Olin tosin siinä välillä piipahtanut Helsingissä muutaman kerran. Jazzin kentässä täällä olin uusi hahmo, koska olin pääasiassa toiminut muusikkona USA:ssa. Olin jo siellä tavannut saksofonisti Pekka Toivasen, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä, ja hän oli suurena apuna asettuessani maamme musiikkielämään. Hänen kauttaan tutustuin nopeasti suomalaisiin kollegoihin. Perinteisen jazzin puitteissa on Storyville ollut vakinaisena areenana, ja siellä soittokumppaneina on ollut mm. Erik Lindström, Antti Sarpila, Lasse Hirvi, Markus Niittynen, Petri Krzywacki, Tomi Parkkonen, jne – paljon hienoja kokoonpanoja ja muusikoita. Ehkä joissain piireissä, ja myös Hesarin arvioissa, Storyvillessa esiintyminen on tuonut minulle, ja monelle muulle, turhaa ja käsittämätöntä painolastia.

– Minulle jokainen esiintyminen Storyvillessä on ollut yhtä arvokas, kuin mikä tahansa muukin soittomahdollisuus. Sen opin Amerikan vuosien aikana ja siitä pidän kiinni edelleen. Jazzin historian ja sen eri tyylilajien tunteminen on elementti, joka laajentaa, syventää ja rikastuttaa muusikon ilmaisun muotoja.

– Massachusettsin yliopiston erilaisissa workshopeissa sain soittaa monien jazzin legendojen kanssa. Vuosina 1977-78 niitä veti mm. Max Roach, Oscar Peterson, Billy Taylor, Archie Shepp ja Reggie Workman ja 1986-91 Attila Zoller, Ron McClure, George Mraz, Frank Foster, Yusef Lateef ja Victor Gaskin. Archie Sheppin kanssa tein useita esiintymisiä. Samaan aikaan soitin myös New Orleans – tyylisissä jazzyhtyeissä, sekä klassisissa sinfoniaorkestereissa, kuten Pioneer Valley Symphony, Pittsfield Symphony, Five College Orchestra.

Jousen voimalla... (Kuva: Matti Korhonen)

Jousen voimalla… (Kuva: Matti Korhonen)

– Parikymmenen vuoden ajan olen saanut kiertää festivaaleilla niin Suomessa, kuin ympäri maailmaa. Solistivieraiden säestäminen on tuonut myös mielenkiintoa muusikon työhön. Ed Thigpen, Harold Mabern, Leroy Jones, Montenia, Mandy Gaines, Lill Lindfors, Jan Allan, Bruce Adams, Ulf Johansson-Werre, Dwayne Burns, Campbell Burnap, Larry Price, Steve Blailock, Alan Matheson, Raivo Tafenau, Hacke Björksten, Juli Wood, John Ramsay, Marvin Stamm, Dan Barnett, Tricia Evy ovat kaikki maailman luokan taiteilijoita, joita olen säestänyt heidän Suomen vierailuillaan.

Mikkola on julkaissut 11 levyä, joista 9 omalla AMK – levymerkillään, ja 2 Yhdysvaltalaisella merkillä. Muiden artistien julkaisuilla hän on vieraillut parikymmentä kertaa. Teemalevyllään ”Muistatko… Remember…” (1999) hän loi pohjaa tulevalle suuntaukselle tehdä jazzsovituksia suomalaisista iskelmistä. Ohjelmisto esitettiin myös Vancouverin Jazz-festivaaleilla 2005. Toimiessaan Jazzmuusikot ry:n hallituksessa (2000-2011) Mikkola jatkoi tällaista kotimaa-teemaa ideoiden ja toteuttaen mm. ”Juuri Jazz” konserttisarjaa (2005), jossa yhdisteltiin Suomen jazzmuusikoiden eri sukupolvia; sekä ”Suomalaisen jazzlaulun helmiä”– sarjaa (2010-2011), jossa esiintyi maamme jazzlaulun edustajia Helena Siltalasta Aili Ikoseen. Näillä konserteilla luotiin keskinäistä tietoisuutta ja arvostusta eri sukupolvien välille, ja niistä on poikinut paljon arvokasta yhteistyötä musiikkikentällemme.

Mikkola on muutenkin ollut tiiviisti erilaisten jazzyhdistysten toiminnassa mukana. Hän johti Classic Jazz ry:n ja Otavan Opiston suosittua joka kesäistä yhtyesoiton jazzleiriä kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä hän on Suomen Jazz- ja Populaarimusiikin Arkiston sekä Suomen Perinnejazz ry:n hallituksissa auttaen näin turvaamaan jazzin perinteiden olemassa oloa maassamme.

– Vuonna 2010 olin bassosolistina The Great Helsinki Swing Big BandinBass & Big Band”– konsertissa. Tuo esitys ilmeisesti on toistaiseksi ainoa maassamme, missä kontrabasisti on ollut jazz-orkesterin koko konsertin pääsolistina. Ohjelmistona oli jazzin isojen orkesterien klassikko-sovituksia bassosolisteille, sekä omia sävellyksiä ja sovituksia. Tarkoituksena oli tuoda esille basson erilaisia rooleja osana big bandien historiaa. (Konsertista löytyy juttu jazzrytmit – lehden omalla hakukoneella.).

– 2013 kokosin ”Suomen Jazzmusiikin Historian Perusteet”– nimisen kurssin, ja aloin opettaa sitä 2014 Sibelius Akatemian jazzosaston puitteissa. Tällaista kurssia ei maassamme ole aiemmin opetettu korkeakoulutasolla. Kurssi on myös osana Taideyliopiston avoimen yliopiston kursseja, eli sille voi osallistua kuka tahansa. Kurssi rakentui jo pitkään opettamani ”Jazzmusiikin Historian Perusteet” kurssin jatkoksi. On tärkeää kertoa musiikin opiskelijoille myös suomalaisen jazzin rikasta perinnettä. Onneksi levytettyä materiaalia on tallessa ja uudelleenjulkaistuna. Mielenkiintoinen yksityiskohta historiaa on vaikkapa Jimmie Luncefordin orkesterin vaikutus Dallapén sovituksiin.

– Kaksi viimeistä levytystäni ovat duo-CD:t kanadalaisen pianisti/kornetisti Alan Mathesonin kanssa. Jälkimmäinen niistä, ”Summer Evening” (2014), sisältää jazzsovituksia Oskar Merikannon sävellyksistä. Näitä esitettiin vuosi sitten Vancouverissa useassa konsertissa. Tulevaisuuden varalle mielessä on kaikenlaisia uusia haasteita, mutta jazzmuusikon perustyö kiinnostaa edelleen eniten.

Osana Suomen Perinnejazz ry:n Café Caruselin jazziltoja on 13.4. ”Wade” Mikkolan 60-vuotis juhlaesitys, ja soittokumppaneina ovat pianisti ”Vova” Shafranov ja kitaristi ”Pete” Krzywacki. Tällainen ’klassinen’ piano-kitara-basso trio on kokoonpanona meillä päin harvemmin kuultu, ja tässä esityksessä kuullaan suomalaisen jazzpianon jättiläistä, Vova Shafranovia ensimmäistä kertaa hienon, maamme jazzkitaran perinteen mestarin, Pete Krzywackin kanssa… ja kolmantena pyöränä rattaissa svengailee tietenkin Wade Mikkola.

 

Takaisin
Translate »