Markus Pesonen ja Hendectet Turun Monk-klubilla

Kuvat: Olli Sulin

25.11.2012 11:28

Markus Pesonen

Äänen kirjosävyt roiskahtelivat ympäriinsä piirtäen musiikillisia spektrejä korvasimpukoihin. Puhallinosuudet olivat illan pääosassa, mutta viulun ja varsinkin kitaran jousikäsittelyssä tuli esiin Pesosen kiinnostus uudenlaiseen ilmaisuun. Nuorenoloinen, mutta jo paljon maailmaa nähnyt Pesonen kertoo nyt syvästä suhteestaan musiikkiin.

Musiikkiopinnot ja säveltäminen

– Aloitin musiikkiopintoni melko myöhään, vasta kuusitoistavuotiaana Kuopion musiikkilukiossa. Samaan aikaan kävin kitaratunneilla Kuopion konservatoriossa. Tätä ennen olin 5 – 13 -vuotiaana käynyt kuvataidekoulua, joka antoi minulle vahvan visuaalisen pohjan ja ehkä siksi minun on ollut helppoa työskennellä visuaalisten taiteiden parissa. Kuopio -aikani oli tärkeä siinäkin suhteessa, että samasta opinahjosta löytyivät sekä klassisen ja rytmisen musiikin- että tanssinopetus. Nämä ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että teen paljon tanssi- ja teatterimusiikkia, kertoo Pesonen

Kitaraa jousella...

Kitaraa jousella…

– Nautin todella paljon säveltämisestä ja säveltämiseen liittyvistä mielikuvitusleikeistä. Ideat sävellyksiin tulevat helposti: vihkoni ovat täynnä ideoita ja levyjäkin on paljon suunnitelmavaiheessa. Itse sävellystyö, ideoiden työstäminen tarkoiksi nuotinnuksiksi kestää pitkään, sillä olen perfektionisti. Haluan tutkia materiaalia ja löytää parhaan mahdollisen ratkaisun kulloinkin käsillä olevaan aiheeseen. Soittajat itse inspiroivat minua ja siksi myös oikeanlaisten muusikoiden löytäminen vie aikaa. Sävellystyöni teen muusikkopersoonan ja instrumentin parhaita avuja ajatellen, niiden vahvuuksia ja karaktäärejä korostaen. Joskus olen toki onnekas ja saan kirjoitettua biisin aivan suoraan paperille, mutta useimmiten säveltäminen on pitkä ja hyvin moniulotteinen prosessi. Matka musiikkiin koko ajan syvenee, sillä vastaani tulee erilaisia ja yhä rikkaampia kokemuksia, jotka syventävät musiikin elämyksellisyyttä. Musiikki, kuten taide yleensäkin, nostaa elämänlaatua ja auttaa löytämään keskittyneen läsnäolon, pohtii Pesonen.

Pesonen on saanut maisterin paperit pari vuotta sitten Kööpenhaminan arvostetusta Rytmisk Musikkonservatoriumista ja jatkaa opintojaan pari vuotta kestävällä säveltäjälinjalla. Opiskelun aikana Pesosella on tarkoitus tutustua tietokoneavusteiseen säveltämiseen Pariisin Ircam-keskuksessa. Pesosta kiinnostaa musiikissa sen matemaattinen luonne. Hän on innostunut tutkimaan ääntä perustavanlaatuisena ilmiönä ja haluaa mennä sen mukana syvemmälle vakavampaan sävellystyöhön. Musiikillisista vaikuttajistaan Pesonen mainitsee mm. Beethovenin, Gérard Griseyn, Harry Partchin ja Toru Takemitsun.

– Koska olen kiinnostunut monesta eri musiikin ilmiöstä ja tyylistä, poimin musiikkiini asioita, joista nautin. En halua tyylillisesti rajoittaa itseäni. Ajattelen, että elementit, jotka kiehtovat minua, seestyvät itsessäni ajan myötä ja yhdistyvät omaksi ilmaisuksi ja ajan kuluessa luovat myös toivon mukaan yhtenäisen soundin. Jokin sävellyksistäni on saattanut syntyä meneillään olevasta maailmantilanteesta tai uutisesta.

-Elokuvasäveltämisessä korostuu työn tilausluonne. Olen ollut mukana muutamassa elokuvaprojektissa ja onnekseni saanut vapaat kädet musiikin toteuttamiseen. Nautin elokuvasäveltämisestä, sillä se on mielenkiintoinen palapeli. Se palvelee aina jotain tarkoitusta ja etukäteen ei voi tietää, minkä efektin musiikki elokuvaan luo – sen näkee ja kokee vasta elokuvan kanssa.

... ja plektralla

… ja plektralla

– En halua egoilla enkä ole kiinnostunut suorituskeskeisestä muusikkoudesta. Erityisesti nautin klassisesta, sillä se ei ole aina kiinnittynyt siihen, kuinka hyvä soittaja on. Säveltäjänä liikun klassisen taidemusiikin ja rytmisen musiikin välimaastossa. Elektroninen musiikki kiinnostaa minua tällä hetkellä todella paljon. Olen myös innostunut maailmanmusiikin yhdistämisestä omaan sävellystyöhöni, ja olenkin juuri sitä varten käynyt äskettäin Intiassa ja Taiwanissa tutustumassa sikäläiseen musiikkiperinteeseen. Jouluna olen lähdössä Kaakkois-Aasiaan ja Baliin, sillä haluan jatkuvasti kalastella uutta kuunneltavaa ja inspiraatiota musiikin tekemiseen.

Hiljaisuus

– Hiljaisuus on minulle kaikki kaikessa. Muusikkona joudun asumaan isojen kaupunkien ytimessä, siellä, missä koko ajan tapahtuu. Varmaan siksi kaipaan hiljaisuutta yhä enemmän ja enemmän. Haaveilen asumisesta ison kaupungin liepeillä metsän varrella. Maailmalla matkustellessani nautin luontoon menemisestä ja etsin sielläkin hiljaisia paikkoja. Luonnon keskellä ollessaan muistaa, miten tärkeää hiljaisuus ihmiselle on ja että se merkitsee myös informaatiotulvasta vapautumista.  Joogan avulla taas haen hiljaisuutta melun keskeltä. Säveltämistyössäni tarvitsen hiljaisuutta, sillä tyhjästä tilasta ideatkin kumpuavat.

Kööpenhamina, Berliini ja Suomi

– Kööpenhamina on vanha jazz-kaupunki, jonne useat amerikkalaiset jazz-muusikot aikoinaan muuttivat ihastuttuaan kaupungin ilmapiiriin. Kööpenhaminassa on vahva jazzperinne, jonka päälle uudet sukupolvet ovat luoneet uutta mielenkiintoista musiikkia. Kööpenhaminan konserttikulttuuri on rento ja perustuu yhdessä hengaamiseen ja hyvään meininkiin.

– Kotikaupungissani Berliinissä taas on pitkät perinteet taiteen arvostamisessa. Konserttipaikoissa on todella intensiivinen ja intiimi ilmapiiri. Soitan yleensä pienissä paikoissa, joihin mahtuu kerralla 20-30 henkeä. Vaikka käytössäni olisi pelkkä akustinen kitara, toimii akustiikka hyvin, sillä yleisö on hiljaista ja keskittynyttä. Pidän kovasti molemmista ilmapiireistä, sillä erilaisuutensa lisäksi niillä molemmilla on omat hyvät puolensa.

– Suomessa on perinteisesti ollut tarjolla klubityyppistä ja groove-tyyppistä jazzia, jotka ovat luoneet pohjaa monimuotoisen jazzin kuuntelulle. Tämä taas on osaltaan edesauttanut sitä, että jazzia arvostetaan myös taiteena eikä pelkästään viihteenä. Kokemukseni mukaan yleisö ei ole enää niin genre-uskollista kuin aikaisemmin. Varsinkin nuori  kuulijapolvi on nykyään vastaanottavaisempaa, jolloin erikoisempikin musiikki pääsee esille. Näkisin, että postmoderni pirstaloituminen musiikin kentässä on tapahtunut ja nyt luodaan uusia yhteyksiä yhteensulautumisen avulla, pohtii Pesonen.

Hendectet

Hendectet

Pesonen ja Hendectet

Markus Pesonen on tehnyt kiertuetta ja cd-levyä ajatellen kaiken mahdollisen ja hoitanut järjestelyt yksin.

– Jos vain itse saisin valita, en tekisi muuta kuin säveltäisin ja soittaisin. Viimeiset puoli vuotta on ollut hektistä aikaa ja suuren osan siitä olen saanut viettää puhelimessa. Artisti joutuu nykyään olemaan tilintarkastaja, manageri, graafikko, vaikka mitä! Olen valinnut musiikkiuran, koska se on vapaa ja olisi sääli, jos työni muuttuisi toimistotyöksi, miettii Pesonen.

Hendectet syntyi alun alkujaan Kööpenhaminassa. Kiertuekokoonpanossa bändin soittajista on muutama vaihtunut, sillä kaikki eivät päässeet lähtemään mukaan. Soittajia bändin riveissä on kahdeksasta eri maasta: joku lennätettiin tänne kiertuetta varten Lontoosta, joku Moskovasta tai muualta.

– Pidän siitä, että orkesterin soittajat ovat värikäs joukko, joka omintakeisuudellaan tuo monimuotoisuutta musiikkiini.

Tällä bändilläni tähtään jonnekin taiteellisen ja viihteellisen musiikin välimaastoon. Tykkään tuoda musiikissani esiin paljon erilaisia elementtejä popmusiikista ja nykymusiikista niitä vapaasti yhdistellen. Esiintymispaikoiksi koetan valita tiloja, jotka ovat rennon jazzklubin ja vakavan konserttipaikan väliltä.

– Tässä ja nyt, tämä on se hetki, kun saan nauttia siitä, että kiertuesuunnitelma vihdoin muuttuu todeksi! iloitsee Pesonen hämyisessä Monkissa.

Toivottavasti saamme Pesosen pian uudelleen Suomi-vierailulle!

Takaisin
Translate »