Mike Stern – hienoa harmonian tajua

Kuvat: Eero Kallio

03.11.2014 19:50


Mike Stern

Kitarataiteilija ja säveltäjä Mike Stern piti loisteliaan konsertin Helsingissä Musiikkitalolla, kuten olemme jo kertoneetkin. Täysin vailla tähteyden kiroja ja ilman kyynisyyttä esiintynyt Stern valloitti poikamaisella charmillaan kaikki konsertissa, ja myös sen jälkeisessä ”get together”- tilaisuudessa.

Mike Stern (61) aloitti uransa Blood, Sweat & Tears -yhtyeen kitaristina, liittyi joksikin aikaa Billy Cobhamin joukkueeseen, kunnes meni Miles Davisin comeback-ryhmään 1981–83, ja vielä uudelleen 1985. Sen jälkeen hän on keskittynyt soolouraansa ja solistivierailuihin.

Konsertin jälkeen Stern tapasi yleisöään, antoi nimikirjoituksia ja jutteli ihmisten kanssa. Tämä juttu on tuosta tapaamisesta taustoituksineen – kiireinen tähti ei ehtinyt pitää enää pressitilaisuutta, mutta kuuntelin ja tein havaintoja illan miellyttävästä yleisötilaisuudesta.

Kerroin, että tämä oli viides live-kerta Sterniä minulle. Ensimmäinen oli 1983 Porissa, Jaco Pastoriuksen Word of Mouth Orchestran keikalla Kirjurissa, edellinen toissa kesänä Milanon Blue Note -klubilla. Joka kerta hän lyö minut ällikällä.

– Mahtavaa kuulla, että minulla on faneja täällä, Stern myhäilee.

– Olen saanut etuoikeuden soittaa joidenkin maailman hienoimpien muusikoiden kanssa, mutta yhtälailla tällaiset work shopit, konsertit, klubit ja epämuodolliset tapaamiset ovat innostavia ja mieleen jääviä.

Sibelius-Akatemian Ulla Havulehto, Mike Stern ja Jazzrytmien Eero Kallio

Sibelius-Akatemian Ulla Havulehto, Mike Stern ja Jazzrytmien Eero Kallio

Suomessa kitarataiteilija Ilkka Rantamäki on perehtynyt Mike Sternin edustamaan tyylisuuntaan ja Miken karriääriin. Ilkka ei ollut paikalla Musiikkitalon konsertissa, mutta tuntee tarkasti Sternin ajattelutavan ja soittotyylin. Hän kommentoi seuraavasti.

Mikä tekee Mike Sternistä kitaristina erityisen merkittävän – onko se tekninen taituruus, käsinopeus, vai mikä?

– Stern on kuulostanut itseltään jo 80-luvun lopulta lähtien, ja sitä kai voisi sanoa jo signature -tyyliksi. Stern esimerkiksi käyttää edelleen 55 Barin keikoilla vanhaa Yamahan trankkucomboa ja Pearcen nuppia. Ja sitä chorus pedaalia….!

Sternin monipuolisuudesta saa jo YouTuben kautta mainion yleiskatsauksen. Löytyy herkuttelevaa jammailua viulisti Didier Lockwoodin kanssa, oman yhtyeen tiukkaa funk -vääntöä usealta vuosikymmeneltä, maailmanmusiikki-inspiroitunutta musiikkia (Richard Bona jne.).

– Sternin harmoninen ajattelu on poikkeuksellisen laajaa, Ilkka Rantamäki korostaa.

Kun Mike Sterniä kuuntelee paljon, kuten albumin tai YouTube-kattauksen, muodostuu hieman vaikutelmaa tietystä tyylin toistonomaisuudesta. Arvostelukykyä artistilla ilman muuta on, mutta onko suoritustapa ehkä hiukan kertautuva?

-Minusta on juuri hienointa, jos kitaristilla on oma, tunnistettava soundi – soitti sitten mitä tyyliä vain, Ilkka Rantamäki linjaa. -Sternillä on helposti erottuva – ja siksi myös mieleen jäävä style – ja hänellä on myös aivan erityisen strongi time.

Nämä tendenssit tekevät tiuhaan vaihtuvat bändivierailut yhtyeille ja solistivieraille helpommiksi.

Mike Stern vauhdissa

Mike Stern vauhdissa

Innostava kitarakurssi

Mike Stern on hyvin positiivinen ja optimistinen henkilö. Tässä suhteessa hän on aivan samanlainen kuin vaimonsa Leni Stern, jonka itse nimesin ”hyväntahdon suurlähettilääksi” hänen Suomen vierailullaan jokunen vuosi sitten.

Suomen visiittiin sisältyi nyt myös Mike Sternin kitaran mestarikurssi. Selvästi hän sitoutuu vahvasti opetusryhmiin. Sibiksen kurssiin Mike suhtautui myönteisesti ja innostuneesti – heti konsertin jälkeen hän oli lähes haltioitunut.

– Pidän hirveästi opetuksesta ja nautin joka hetkestä! Mike hehkuttaa. -Nämä kurssilaiset olivat uskomattoman hyviä!

Mike kuitenkin torjui käsityksen, että tunnustus ja kehu olisivat vieraskoreutta tai kohteliaisuutta.

– Nuoret kurssilaiset olivat oikeasti hyvin innostuneita ja halusivat todella oppia asioita, Mike kertoo tyytyväisenä. -Minun näkemykseni soittamisesta ja kappaleiden tulkinnoista olivat heille merkityksellisiä ja uskoisin kosketelleeni heidän kannaltaan joitakin tähdellisiä asioita.

Näin lyhyen session aikana ei ehdi paneutua jazzklassikkojen tyylinmukaisiin tulkintoihin tai standardien purkuun, eikä sellainen ole tällaisen mestarikurssin ideakaan. Kurssilaiset ovat kiinnostuneita maestron lähestymistavoista, tyylistä ja teknisten ratkaisujen sovelluksista.

– Olin ällikällä lyöty näiden nuorten muusikkojen valmiudesta! Olen tosissani! Stern vakuutti, ja kutsui lämpimästi heitä veljikseen. -Mitä te oikein teette täällä, kun ihmiset kehittyvät noin hurjasti?!

Kiireisen aikataulun vuoksi nyt ei ollut mahdollista haastatella kurssin osanottajia, ja nuoret olivat ilmeisesti valmistautumattomia antamaan julkista palautetta tämän tason vieraasta, mutta muusikkojen palaute on ollut erittäin positiivista.

Mike Stern, Joonatan Rautio, Chris Minh Doky ja Jussi Lehtonen

Mike Stern, Joonatan Rautio, Chris Minh Doky ja Jussi Lehtonen

Säestysyhtye hämmensi kokeneet soittajat

Illan konsertissa Mike Sternin kanssa soittivat tenoristi Joonatan Rautio, rumpali Jussi Lehtonen, ja – Timo Hirvosen ollessa estyneenä – maestron pitkäaikainen kiertuebasisti Chris Minh Doky.

– Tämä oli uskomaton bändi – aluksi vähän ujon tuntuisia, mutta ymmärsimme toisiamme vaivatta ja innostuin itsekin heidän ideoistaan ja soitostaan. Musisointihan on aina vastavuoroista, tyytyväinen oppimestari sanoi.

Basisti Chris Minh Doky vakuutti jakavansa maestro Sternin mielihyvän mestarikurssista ja konsertista Musiikkitalolla.

– Olen ollut paljon Tanskassa ja soittanut mm. Kööpenhaminassa, ja sielläkin on hyvä koulutus, mutta nämä kaverit ovat vielä parempia, basisti vakuutti.

– Tenoristin fraseeraus konsertissa oli huimaavaa ja Jussi piti vaikeissakin kohdin drivea yllä kuin leikiten. Mahtavaa soittaa noiden kaverien kanssa!

Sternin valmiutta solistisiin tehtäviin kuvastaa, ettei säestämässä ollut muita harmoniasoittimia. Maestron tapa säestää itse itseään kitaralla ja luottobasistin jämäkkä oktaavisoitto ja tuhti soundi tekivät tehtävänsä. Suomen mestarikurssi ei ollut poikkeus säännöstä; Mike opettaa paljon workshopeissa, kursseilla ja Internetissä.

– Opetustyö on hyvin nautinnollista! Minulla on myös muutamia yksityisoppilaita, useimmat ehkä kokeneita ammattilaisia, mutta se ei ole oleellista, vaan musiikki, Mike hehkuttaa.

– Tapaan heitä mielelläni kotonani New Yorkissa; soitamme, juomme teetä ja juttelemme vaikutelmista ja vähän vaikka mistä.

Mike Sterniin ja Chris Minh Dokyyn teki vaikutuksen yhtyeen valmius ja sofistikoitunut soittotapa. Pienetkin nuotit soitetaan täyteen aika-arvoonsa. Stern arvostaa tällaista tarkkuutta (kuunnelkaapa sankkajakoinen “Chromazone” tästä esimerkkinä). Maailmanmusiikin henkeen tehdyt viime vuosien kappaleet, joissa on mm. hivelevän kauniita scat-osuuksia hyräillen, pudottivat jengin. Ne olivat myös oikeaoppisesti unisonoa, eli kitaran yläkieliä myötäillään falsettiäänellä, samanuottisesti.

Ja hauskuuttakin löytyi: Miken musiikki on täynnään musiikillisia vitsejä – esimerkiksi Big Neighborhood on parafraasi Jimi Hendrixin bravuurista Who knows (jota maestro heittelee tuon tuosta musiikin sekaan), ja Jimin Red House -blues kuultiin konsertin mainiona encore-versiona, jossa Mike itse lauloi.

Konsertti ja jatkot jäivät vakaasti mieleen. Mike oli jo ennen tapaamista minulle kitaraässä, ja vaikutelma vain vahvistui ja tunnelma ylentyi asteissa jatkotapaamisen ansiosta. Giganttisen musikaalista kitaransoittoa, jonka sointuprogressiot etenivät vahvalle johdonmukaisuudelle rakennetuin teemoin, selkeästi ja tunne mukana.

Koko säestysyhtyeen työskentely oli parasta solistikonserttiainesta, mitä olen kuullut pitkään aikaan. Ja amerikkalaisvieraiden varauksettomat kehut heistä ja päivän oppilaista olivat ilahduttavia palautteita.

”Get together”-sessio Helsingin Musiikkitalolla mestarikurssin jälkeen, tiistaina 28.10. Mike Stern, kitara ja laulu; Joonatan Rautio, tenorisaksofoni; Jussi Lehtonen, rummut; Chris Minh Doky, bassokitara, stick bass.

Takaisin
Translate »