Chicagosta lähtöisin oleva Ray Anderson on ehkä tämän hetken valovoimaisimpia vetopasuunan soittajista maailmassa. Hän pystyy saamaan instrumentista irti sen mitä siitä on saatavissa. Hän loi siitä uudenlaisen laulavan soundin. Vaikka hän on kuuluisa nimenomaan vetopasunistina, niin hän soittaa myös trumpettia ja sausafonia. Muutettuaan New Yorkiin 1970-luvulla hän liittyi Anthony Braxtonin kvartettiin. Tästä alkoi hänen uransa varsinainen noste maailman maineeseen. Omia kokoonpanoja hänellä on ollut 1970-luvun loppupuolelta alkaen. Ray Anderson on myös tunnettu varsin erikoisista kokoonpanoista. BaseDrumBone basisti Mark Heliaksen ja rumpali Gerry Hemingwayn kanssa on yksi hänen uransa uusidealistisista kokoonpanoista tunnetuin. Hänen yhteistyönsä basisti Mark Dresserin kanssa duona on myös tuottanut, voisiko sanoa, “niin vähästä, niin paljon”, hauskaa improvisointia kahdella instrumentilla.
Nyt lavalle nousseessa yhtyeessä, ns. “Jazzkaar Dream Bandissä” soittivat, näiden kahden amerikkalaisen vierailijan lisäksi saksofonisti Raivo Tafenau, kitaristi Jaak Sooäär ja kontrabasisti Taavo Remmel. Soitto alkoi Mongo Santamarian “Afro blues” kappaleella, jatkuen Jaak Sooäärin funkpohjaisella hyvin reipastempoisella sävellyksellä “Don is back in town”. Seuraavassa hiljennyttiin Rayn ja Raivon vuoropuheluun, mikä äityi välillä jopa “kinastelun” tasolle. Aivan upeata kuultavaa näiltä soittajilta ottaen huomioon, että koko ryhmällä oli vain pari tuntia aikaa suunnitella ja harjoitella yhdessä esitystä etukäteen. Kun tämä keskinäinen “keskustelu” saatiin päätökseen, kävi rumpali Will Calhoun käsiksi omiin sämpläyskoneisiin ja viritteli soolon, mikä päättyi led valoilla tehostettuun “palikkatestiin” rumpujen kalvojen irvistäessä väkinäistä hymyä kirvelevässä kiputilassa. Muut yhtyivät soittoon ja “kalapalikki” jatkui lopulliseen kliimaksiin.
Taas kerran oli kuultu maailmanluokan esitys, mikä oli ainutkertainen. Kaikesta huomasi soittajien suuren ammattitaidon ja rutiinin tehdä elämyksellinen konsertti, missä kaikki oli kohdallaan. Tällaista “kuuntelufiilistä” ei koskaan saavuta levyjä kuuntelemalla.