Etnistä jazzfolkkia ja -rockia

Kuvat: Kuvat artistien kotisivuilta

21.11.2013 11:47


Elina Duni Quartet

Lontoo 21.11.2013

Albaanialaissyntyinen kolmekymppinen jazzlaulaja Elina Duni on asunut jo kymmenvuotiaasta alkaen Sveitsissä. Nuorena tyttönä hän esiintyi usein lavoilla laulamassa, häntä kuultiin jopa radiossa ja televisiossa ennen kuin hän täytti kymmenen. Hän opiskeli myös viulun soittoa samoihin aikoihin. Sveitsissä hän jatkoi musiikin opintojaan ja samaan aikaan hän perusti oman kvartettinsa.

Elina Duni lauloi tunteellisia balkanilaisia kansanperinnelauluja Albanian kielellä.

Elina Duni lauloi tunteellisia balkanilaisia kansanperinnelauluja Albanian kielellä.

Vaikka Elina on asunut suurimman osan nuoresta elämästään Sveitsissä, niin hänen suonissaan virtaa tiukasta halu vaalia albaanikulttuurin perinnettä. Tämä tuli hyvin esille eilen hänen lauluissaan QEH:n ison salin lavalla, missä hän esiintyi taustallaan sveitsiläinen kolmikko pianisti Colin Vallon, kontrabasisti Patrice Moret ja rumpali Norbert Pfammatter.

Esitys oli kokonaisuus balkanilaista, lähinnä albaanitaustaista, kansanmusiikkia.  Duni on sanonut ”yhtyeen pyrkivän lähestymään musiikkia runouden tarpeiden mukaisesti. Yritämme saada sen keskeisen sanoman tulkittua musiikin keinoin. Kaikki improvisoitu musiikki on jazzillisen mielenlaadun muotoilema tulos ja yhdessä yritämme, ettei samaa kappaletta esitettäisi täysin samalla tavalla kahdesti”.  Elina Duni ei koskaan ollut kuvitellut yleensäkään, että hän laulaisi joskus pianotrion säestyksellä. Ensin alkuun hän antoi hyvin paljon soittajille tilaa improvisoida, mutta yhteisymmärrys tuntuu löytyneen. Näin ensikertaa Dunin kvartettia kuulleena esityksestä jäi varsin koskettava ja sovinnollisen rauhallinen mielikuva.

Moret soittaa myös Vallonin triossa, joten sitä kautta yhteistyö sujui mallikkaasti ja Dunin albaaninkielellä esittämille lauluille syntyi helposti aito tunteellisen tarkka ja lämminhenkinen tausta, rauhallisen harmonian ilmapiiri. Dunin laulujen voisi sanoa olleen lähinnä traditionaalista kansanmusiikkia, johon soittajat loivat omalla äärimmäisen tarkalla ja täsmällisellä soitolla miellyttävän jazzinläheisen tunnelman.  Mitenkään muuten esitystä ei voisi luonnehtia täysiveriseksi jazziksi.  Dunin laulujen etninen sisältö ja lähestymistapa loivat kaikesta huolimatta tähän perinteiseen soittoon oman mielenkiintoisen leimansa

Revittelevää Kaukasuksen vuoristo ”joikhaa”

Tirgran Hamasyan hallitsee eri genret laidasta laitaan. Kuva: Vahan Stepanyan

Tirgran Hamasyan hallitsee eri genret laidasta laitaan. Kuva: Vahan Stepanyan

Sitä sovinnollista ja rauhoittavaa kokemusta ei sen sijaan jäänyt armenialaisen pianistin Tigran Hamasyan Quintetin esityksestä, mitä kuultiin toisena esiintyjänä lavalla. En ollut häntä koskaan aikaisemmin kuullut enkä tiedä onko hän edes Suomessa vieraillut, mutta Tigran tuntui olevan kuitenkin kovassa huudossa yleisön reaktioista päätellen.

Hän on ilmeinen synnynnäinen lahjakkuus, sillä jo 2 -vuotiaana hän on tietojen mukaan osoittanut suurta kiinnostusta musiikkiin. Jo alakouluikäisenä hän mieltyi jazzmusiikkiin. Hänellä oli heti musiikin esittämisen ja omaksumisen taito. Hänen taitonsa huomattiin toisilla Jerevanin jazzfestivaaleilla vuonna 2000, jonka jälkeen alkoi kansainvälinen nousu kuuluisuuteen. Alkaneella vuosituhannella Tigran Hamasyan on ehtinyt osallistua lukuisiin musiikin alalla järjestettäviin kilpailuihin viimeisen kymmenen vuoden aikana ja hänet on palkittu moneen kertaan ”ykköspalkinnolla”. Hän on julkaissut lukuisia levytyksiä ja esiintyy jatkuvasti erilaisilla festivaaleilla ja pitää konsertteja eri puolilla maailmaa.

Lontoon konsertin sanottiin yhdistelevän jazzia ja perinteistä armenialaista kansanmusiikkia. Lieneekö heidän kansanmusiikkinsa sitten rockia, tokkopa vaan.  Lähempänä totuutta mielestäni olisi kuitenkin heavyrockin raivo ja Kaukasuksen vuoristokansojen kansanmusiikin ”joikha”.  Tätä mielipidettä ehkä toiset eivät nikottelematta niele. No, voihan siitä ottaa piirun verran takaisin ja todeta, että vasta kahdenkympin puolivälissä iältään oleva nuorukainen on erinomainen pianisti, jota tässä tilanteessa rasitti nykypäivän markkinointivetoisuus. Pinnalle on päästävä keinoja kaihtamatta. Ajan sana tuntuu olevan, lujaa, kovaa ja näyttävästi. Taiteellisuudella ei silloin ole suurta merkitystä.  Näin tehdään paljon turhanpäiväisiä tähtiä.

Tigran Hamasyan on synnynnäinen luonnonlahjakkuus.

Tigran Hamasyan on synnynnäinen luonnonlahjakkuus.

Tigran Hamasyan ei missään nimessä kuulu täysin turhanpäiväisiin artisteihin, sillä hän kyllä hallitsee teknisesti soittimensa ja tekee käytännössä rehellistä musiikkia. Tuloksena on myös taiteellisesti nautittavaa musiikkia. Kysymys oli kuitenkin siitä, miten saadaan yleisö riehaantumaan ja sitä kautta suosio kasvamaan. Se toimi siten, että hetken soitellaan hiljalleen hyvin klassisesti ja tyylipuhtaasti ja sitten pankki räjäytetään kerralla ja nopeasti levälleen volyymiä ja intensiteettiä nostaen. Tämä toistui mielestäni jokaisessa kappaleessa poikkeuksetta.  Loppuun oli jätetty kaiken lisäksi suurin räjähdysnalli, missä sähköistä manipulaatiota hyväksikäyttäen ja valonäytelmän yhteissekoituksena saatiin eläimellinen ja raastava piikki suoneen suureelliseen tyyliin kuten rockkonserteissa on tapana. Siinä ei ainakaan enää ollut jazzin ja kansanmusiikin aineksia nimeksikään. Mutta tärkeintä siinä oli se, että yleisölle jäi näyttävä mielikuva esityksestä kotiinlähdön hetkellä. Sillä saatiin naulattua viisituumainen piikki nuoren yleisön ”kaaliin” ja suoritettua se kuuluisa viimeinen voitelu. Sen jälkeen levyt revitään käsistä kuin hypnoosin vallassa. Tätä voidaan kutsua nykyaikaiseksi markkinointimanipulaatioksi.

Toki myönnän, että tiistainen konsertti oli ehkä suunnattu enemmän nuoremmalle väelle. Tällainen soitto ei toki ole Tigran Hamasyanin ainoa tyyli, häneltä on ilmestynyt myös klassinen sooloalbumi ja rehellistä jazztavaraa, mutta myös rehellistä rockia. Hänellä on erilaisia kokoonpanoja, joissa on myös toisistaan poikkeavat soittimet. Tällöin on selvä, että myös musiikin sisältö muuttuu ja taipuu eri tavalla eri genreiden sisällä. Tiistai-illan konsertti oli kuitenkin jo instrumentaatioltaan rockin suuntaan taipuvainen, flyygeli oli viritetty ja siihen oli yhdistetty sähköistä syntetisaattoritoimintaa, sähköbasso, kitara ja rummut sekä laulu, joten sen suuntaisesti myös musiikki rakentui. Hän omaa siis käytännössä laajan skaalan musiikillista näyttöä, joten kyseessä on monipuolinen ja taitava luonnonlahjakas pianisti ja esiintyjä. Hänen musiikkiaan on vain kuunneltava laidasta laitaan.

Tässä näyttö hienosta pianotriotyöskentelystä. Tuloksena rehellistä klassista jazzia.

London Southbank Centre / Queen Elizabeth Hall

Tiistaina 19.11.2013 klo 19:45

Elina Duni Quartet ja

Tigran Hamasyan Quintet, jonka kokoopanossa oli Charles Altura, kitara, Areni Agbabian, laulu (äänenkäyttö), Chris Tordini, sähköbasso ja Arthur Hnatek, rummut

Takaisin
Translate »