Jazzviihdettä joka lähtöön – Gilad Atzmon

Kuvat: Artistien kotisivuilta

22.11.2013 15:53


Gilad Atzmon ja Orient House Ensemble sekä The Sigamos Quartet

Lontoo 22.11.2013

Gilad Atzmon on israelilaissyntyinen multi-instrumentalisti, joka soittaa saksofoneja, klarinettia, huilua ja erilaisia etnisiä puupuhallin soittimia.  Eilisen QEH:n konsertin perusteella häntä voitaneen pitää myös haitaristina.  Hän on myös säveltäjä ja kirjailija, joka muutti Englantiin jo parikymmentä vuotta sitten kyllästyttyään Lähi-idän poliittiseen tilanteeseen.

Gilad Atzmon

Gilad Atzmon

Eilisessä konsertissa hän oli paljon äänessä, ehkä jopa vähän tarpeettomasti. Gilad tuntui olevan varsinainen veijari. Se näytti kuuluvan hänen esityksiinsä osana kokonaisuutta. Paikalla olleelle yleisölle tilanne tuntui olevan aivan tavanomaista ”atsmonismia”, sen mukainen oli suhtautuminen tilanteeseen. Itselleni esitys oli ensikosketus Atzmonin musiikkiin enkä osannut ennakoida mitä tuleman pitää. Liialliset puheet alkavat monesti ärsyttää, jos mennään sivuraiteille koko perusasian kanssa.

Atzmon on myös kirjailija ja poliittinen aktivisti. Se kyllä tuntui olevan merkillepantavaa. Spiikit olivat aika suorasukaisia ja poliittisesti ehkä hieman arveluttavia, varsinkin Lähi-idän tilanteesta. Niistä saattoi aistia selkeätä kannanottoa poliittiseen ilmapiiriin. Hän on tosissaan pohtinut nykymaailman tilannetta, varsinkin juutalaisuuden asemaa.  Tästä aiheesta häneltä ilmestyi vuonna 2011 kirja ”The Wandering Who?”.  Välipuheissaan Gilad heitti joukkoon rempseästi huumoria, joka sisälsi samalla jonkinasteista ironiaa liittyen juuri poliittisiin aiheisiin. Eipä siinä mitään, sillä hauskuuttaminen tuli hyvin esille myös musiikillisessa ilmeessä esityksen aikana, mikä oli hyvin positiivista kevennystä.

Gilad Atzmonin ryhmä lukuisine vierailijoineen kehitti kahden setin aikana ”kehiin” laajan repertuaarin erilaista musiikkia. Jazz, varsinkin bebop ja hardbop, mutta myös free- ja swingsävyt pilkahtivat esille aika ajoin. Kokonaisuutenaan jazz oli hyvin etusijalla, vaikka osittain sovitettuna viihteelliseksi, ”koko kansan musiikiksi”.  Klassinen musiikki sai oman osuutensa jousien myötä. Mukaan esitettyjen genreiden kirjoon voitaisiin laskea vielä etninen kansanmusiikki ja lopuksi vielä selkeä rokki tai progressiivinen rokki, mikä ei ole Giladille mitenkään tuntematon alue The Blockheads -yhtyeen myötä.

Atzmon osoittautui erinomaiseksi puhaltajaksi, toisaalta haitarinsoitto tuntui vähän valjulta ikään kuin se olisi tuotu vain näytille. Yhtye teki ensin aikamatkan maailman kuuluisiin kaupunkikeskittymiin uusimman, tänä vuonna ilmestyneen, levynsä Songs of the Metropolis mukaisesti. Sen aikana tulivat tutuksi niin Pariisi, Tel Aviv, Moskova, Scarborough kuin Berliini.

Lavalla soittajat ja kokoonpanot vaihtuivat niin tiheään tahtiin, ettei oikein tahtonut perässä pysyä, varsinkaan, kun ketään tuttua nimeä ei ollut mukana. Huolimatta kiivaasta vaihtuvuudesta lavalla homma pysyi tiiviisti kasassa ja mielenkiinto säilyi alusta loppuun.  Perusorkesterina esityksessä toimi Atzmonin Orient House Ensemble, missä hänen kanssaan soittivat Frank Harrison pianoa, Eddie Hick rumpuja ja Yaron Stavi bassoa.  Lavalla oli pariin kertaan myös Atzmonin pitkään konserteissaan käyttämä, viulisti Ros Stephenin johtama, jousiorkesteri The Sigamos Quartet. Muita vierailijoita olivat mm. Asaf Sirkis, joka oli mukana rumpalina alkuperäisessä Orient House Ensemble -kokoonpanossa.

Lähinnä fuusiojazzin folkin ja bluesin parissa viihtyvä Sarah Gillespie on ollut Giladin kanssa yhteistyössä jonkin aikaa. Gilad on mm. tuottanut hänen ensimmäisen levynsä.  Sarah kävi lavalla laulamassa yhden kappaleen toisen puoliajan alkajaisiksi Giladin ja jousiorkesterin säestyksellä. Sen jälkeen Birdiä muisteltiin Giladin soittaessa yhdessä jousikvartetin kanssa kolme kaunista kappaletta Charlie Parkerin jousiorkesterituotannosta ”With Strings”.   Shown loppupuolella, Parkerin hienon hienot tunteikkaat kappaleet poistuivat melko nopeasti mielestä, kun Gilad kutsui lavalle Blockheads soittokaverinsa basisti Norman Watt-Royn. Sitten mentiinkin ”basso edellä” -tyylillä jymistellen tymäkästi Hit Me With Your Rhythm Stick -tahdissa.  Vauhti vain kiihtyi, kun lavalle tuli vielä yksi veteraanirokkari Wilko Johnson, 1970-luvulla tunnetun Dr. Feelgood -yhtyeen kitaristi.

Gilad Atzmon tekee valtavasti ”keikkaa” vuosittain. Niitä saattaa kerääntyä jopa yli sata, mikä on paljon, kun huomioidaan, että hän ei esiinny ainoastaan ”Saarella”.  Oletan kuitenkin, että eilinen konsertti ei ollut kokonaisuutena tyypillinen esitys, sillä paikalla oli niin monia vierailevia artisteja.  Suurin osa keikoista syntyy todennäköisesti vuonna 2000 perustetun Orient House Ensemblen kanssa. Gilad on sanonut kuitenkin pyrkivänsä pitämään konserttien sisällön musiikin rajoja ylittävänä monipuolisena seikkailuna erimuotoisten musiikin linjausten välillä. Eilinen konsertti oli joka tapauksessa varsin maittava kokonaisuus, mikä päättyi kappaleeseen It’s A Wonderful World.

Gilad Atzmon

London Southbank Centre / Queen Elizabeth Hall

Torstai 21.11.2013 klo 19.30

Takaisin
Translate »