Lontoo 18.11.2013
Lauantain ilmaistarjonta Royal Festival Hallin Clore Ballroom -lavalla oli erinomaisen tasokas. Iltapäivän neljän orkesterin line-up oli BBC Radio 3:n tuottama. Konsertin juontajana toimi Kevin Le Gendre, joka hoiteli myös väliaikamusiikin tarjonnan levyjen muodossa. Hän totesi BBC Radio 3 lähettävän viikoittain ohjelman ”Jazz Line-Up”. He ovat olleet myös mukana vuosittain LJF:ssä samanlaisella konseptilla. Pyrkimyksenä on tuoda esille etupäässä aivan parasta brittiläistä ja kansainvälistä huippujazzia. Tapahtuma myös äänitettiin BBC:n myöhempiä lähetystarpeita varten.
Ensimmäisenä lavalla aloittivat kuitenkin BBC:n ohjelmarakenteen ulkopuolella jo edellisenä päivänä hyvin esillä olleet Stan Sulzmann ja Nick Smart, joiden kanssa kvartetin muodostivat Hammond-urkuri Ross Stanley ja rumpali Tim Giles. Yhtye soitti standardeja sekä Sulzmannin sävellyksiä ja sovituksia.
Ensimmäisenä BBC:n ”Line-Up” esiintyjänä oli kovassa nosteessa brittijazzin piirissä oleva pianisti-vokalisti Benet McLean, josta piti tulla alkujaan konserttiviulisti, kiinnostui kuitenkin jazzista, bebopista, ja nuoren polven nykymusiikista hip-hopista. Samalla mukaan tuli myös monia uusia soittimia, joista piano tuntuu nyt olevan etusijalla. Tätä kautta hänen esittämän musiikin luonne on saanut aivan omat piirteensä, joita hän toteuttaa pianon koskettimilla yhdistäen omaperäisen laulunsa siihen.
Benet McLean tarttui yhdessä kvartettinsa soittajien, saksofonisti Duncan Eagle, basisti Max Luther ja rumpali Mark Mondesir, kanssa vanhaan perinnejazziin uudenaikaisella nykysuuntauksen mukaisilla sovituksilla. Hänen merkillinen laulutyylinsä, soulmainen räiskyvä karjuminen, sai vanhat kappaleet tuntumaan ensin jotenkin epänormaaleilta. Aikansa sitä kuultua esitys alkoi saada kuitenkin mielenkiintoisia piirteitä. Ensimmäinen kerta tämän herran matkassa muuttui elämysretkeksi vanhaan perinteeseen. Hieman rahvaanomainen, poikkeavan virkistävä tapa ilmaista mm. Art Tatumia, Dizzy Gillespietä, Fats Walleria tai Charlie Parkeria ja monia muita oli kuin vanhaa koristeellista rakennusta olisi uudistettu uudella pinnalla. Aika muuttuu ja niin myös musiikki ajan kuluessa, tuntui kuin uudet tuulet puhaltelisivat ja vinguttaisivat vanhan ladon ovien saranoita.
Kymmenisen vuotta sitten englantilaisen jazzin pariin nousunsa tehnyt Empirical -nelikko esiintyi iltapäivän kolmantena orkesterina lavalla. Empirical esiintyi LJF:ssä kaksi vuotta sitten ja sai valtavaa huomiota. Monesti palkitusta yhtyeestä on tullut yksi jazzin merkittävimpiä tekijöitä Englannissa viime vuosien aikana.
Kvartetti julkaisi tänä vuonna uuden levynsä Tabula Rasa, jonka sisällöstä ääriään myöten täyttyneen ison aulatilan yleisö sai nauttia. Kuulimme mm. kappaleet Conflict in Our Time, The Prophet, Bellsonian Scales ja Studies In Time (The Healer). Yhtyeen nimi pitää sisällään ajatuksen siitä miten tärkeää on havainnoida ja tutkia ympäristöä ja tehdä kokeilevaa tutkimusta. Näistä perusajatuksista, kokemuksista, historiasta, yksilön taistelusta erilaisissa inhimillisissä ristiriitatilanteissa, ammennetaan myös pohja kappaleiden sisällöksi. Alttosaksofonisti Nathaniel Facey, vibrafonisti Lewis Wright, basisti Tom Farmer ja rumpali Shaney Forbes ovat tässä suhteessa tehneet taitavaa ja laadukasta työtä sekä säveltäjinä että soittajina.
Empirical on yhtye, minkä esitys viehättää taiteellisella musiikin näkemyksellä. Kosketus esitykseen pysyi siistinä ja selkeänä. Vaikka yhtye on valmis ottamaan riskejä, niin ainakaan tämän esityksen perusteella niitä ei otettu, vaan kokonaisuus säilyi viileän varmalla pohjalla. Turhia rynnistyksiä ei otettu, vaan seesteinen tapa tulkita yhtyeen jäsenten itse säveltämiä kappaleita toimi helponoloisesti enemmän klassispohjaisilla tulkinnoilla. Välillä esityksessä lähenneltiin minimalistisia linjauksia, joissa valitettava taushälinä kuului kovempana kuin itse musiikki lavalla.
Iltapäivän konserttiputken päätti liettualainen sekstetti Dainius Pulauskas Group. Tämä kuusikko on ehkä tällä hetkellä yksi maansa valovoimaisimpia ja vaikuttavimpia kokoonpanoja. Dainius Pulauskasin johtama Group on tunnettu myös Liettuan ulkopuolella, sillä yhtye on kierrellyt paljon myös ulkomailla.
Jo pitkään jazzmusiikin alueella toiminut kosketinsoittaja Dainius Pulauskas on tunnettu ja arvostettu myös Liettuan ulkopuolella. Hän kirjoittaa yhtyeen esittämän musiikin, mikä on energisen riehakasta ja menevää. Siinä on totisesti ”muskelia” ja riittävästi ”machomaista” iskevyyttä, mutta myös runsas annos herkkää melodisuutta. Tällä meiningillä hänen musiikkinsa on vienyt Groupin Euroopan kärkikaartiin eräänlaisen rytmimusiikin fuusio-jazz yhtyeiden joukossa.
Lauantaina yhtye veti setin, mikä kulki vauhdikkaasti kolmen puhaltajan, trumpetisti Valerijus Ramoškan, alttosaksofonisti Kestutis Vaiginisin ja tenorisaksofonisti Liutauras Janusaitis pitäessä rytmikkään kiimaista vauhtia yllä. Ryhdikkään voimallisen rytmitaustan telakoimisesta kolmen puhaltajan voimakoneeseen huolehtivat basisti Thomas Aleksa ja rumpali Linas Būda, joka tuntui olevan varsinainen vauhtiveikko.
Monipuolisuus ja vaihtelevaisuus sekä soittajien tekninen taitavuus tuntuivat olevan yhtyeen salaisuuden avaintekijät. Lavalla yhtye oli kuin myrskyn merkki, mikä laittoi myös yleisön ”hetkumaan” ja jalat liikkeeseen. Hyvä elektroakustinen rytmi ja svengaava makustelu veivät yleisön mukanaan. Tuloksena oli kaiken kaikkiaan maittavan vauhdikas päätös iltapäivän erinomaiselle sessiolle.