Tallinna 27.4.2014
Jazzkaaren 25-vuotisjuhlafestivaali alkaa olla päätöksessään. Enää on jäljellä, voisiko sanoa sokerina pohjalla, tämän illan Pat Metheney Unity Groupin konsertti. Viimeinen konsertti NO99 Clubin lavalla kuultiin eilen myöhäis-iltana virolais-suomalaisin voimin. Viron yksi suurista jazzikoneista, pianisti Tõnu Naissoo, oli valinnut trioonsa kaksi nuorta suomalaista nousevaa kykyä soittamaan hänen kanssaan todellista jazzia 1960-luvun lopun tunnelmissa.
Eilinen konsertti oli oikeastaan jatkoa alkujaan vuonna 1967 pidetyn Tallinnan Jazzfestivaalin jälkeen 1968 nauhoitetun triolevyn Tõnu Naissoo Trio uudelleenjulkaisukiertueelle. Se on kaiketi myös ensimmäinen julkaistu virolainen jazzalbumi. Fredrik Lavikin johtaman Jazzaggression-levymerkin helmikuussa uudelleen CD:nä ja vinyylinä julkaistu Toñu Naissoo Trion esittämä levykokonaisuus sisältää virolaisen jazzin merkittävimpiä sävellyksiä ja teoksia lähes viidenkymmenen vuoden takaa. Siinä päästään virolaisen jazzin syvimpään olemukseen.
Toñu sai ensimmäiset kosketukset klassisen musiikin kautta pianon soittoon isältään legendaariselta säveltäjältä Uno Naissoolta. Jazz oli kotona esillä kaikissa muodoissaan. Kuuntelemalla ja isänsä opetuksella hänestä alkoi kehittyä todellinen muusikko jo nuorella iällä. Improvisointi kiinnosti jo kymmenvuotiasta Toñua. Vuosi 1967 oli käänteentekevä vuosi. Tuolloin vasta 16-vuotias nuorukainen esiintyi trionsa (Jüri Plisnik, basso ja Eino Tandre rummut) kanssa Tallinnan kansainvälisellä jazzfestivaalilla.
Vuoden 1967 Tallinnan kansainvälinen jazzfestivaali oli siis merkittävä käännekohta Toñulle, mutta muutenkin. Silloin siellä esiintyi eräs amerikkalainen saksofonisti Charles Lloyd kvartteineen, jonka jazzin harrastajat tuntevat nykyään yhtenä jazzin suurista ikoneista. Merkittävä tapahtuma oli myös siksi, että tuolloin Viron ollessa osa silloista Neuvostoliittoa jazz herätti pahennusta ja pelkoa kommunistisen maan johdossa suuren kansainvälisen huomion vuoksi. Se johti sitten vähän myöhemmin lopullisesti kulttuuriyksikön johtajan ja festivaalin järjestäjä organisaation johdossa olleen Heinrich Schultzin erottamiseen tehtävistään ja festivaalin järjestämisen kieltämiseen.
Juuri 24 vuotta täyttänyt turkulainen basisti Teemu Åkerblom on tullut esille viimeisen parin vuoden aikana monissa yhtyeissä, kuten Fredator, Aura Flow ja Nina Myan kokoonpanot. Hänet valittiin tämän vuoden Turku Jazz artistiksi ja elokuun puolenväliin siirtyneelle jazzfestivaalille hän tuo lavalle ensimmäisen oman kvartettinsa, joten tapaus kannattaa laittaa kalenteriin jo tässä vaiheessa – 14.8.2014 klo 22.00 panimoravintola Koulun yläsali.
Rumpalina eilisessä konsertissa toimi Aleksi Heinola, joka oli täysin uusi tuttavuus. Nuori rumpali on lähtöisin Vaasasta, mutta voisiko sanoa, että hän on norjalaistunut. Seitsemän vuotta sitten hän muutti vanhempiensa kanssa Stavangeriin. Siellä hänellä on omat kokoonpanonsa norjalaismuusikoiden kanssa. Esiintymiset ovat tapahtuneet ainoastaan Norjassa, joten Suomessa hän on jäänyt tuntemattomaksi. Ehkä tulevaisuudessa saamme kuulla hänestäkin enemmän, sillä nuoret soittajat ovat nykyään aktiivisia ja rohkeita luomaan kansainvälisiä yhteyksiä ja rajoja ylittävää artistivaihtoa.
Eilen pääsimme kuulemaan tämän hienon historiallisen matkan lähes kaksituntiseksi venyneen konsertin aikana Toñun ja kahden nuoren lahjakkaan soittajan toimiessa kuljettajina. Naissoo yhdisteli vapaata klassisen musiikin pohjaa ja kokeilevaa improvisointia erilaisiin jazzin suuntauksiin soitossaan. Tämä kuului välillä hyvin napakoina jysähtävinä äänenmuodostuksina. Saimme nautiskella alkuperäisen seitsemän kappaletta, Avamine, Näen Ma Teid Veel!, Poiss Ja Tüdruk, Reis Tundmatusse, Tule Ikka, Haapsalu ja Kaks Eite, sisältäneen ja noin 28 minuuttia kestäneen levyn sisällön käytännössä kokonaisuuden alusta loppuun uusina tuoreina pitkinä versioina. Mukana oli myös ennen julkaisematonta materiaalia sekä lopuksi vielä yksi Glifford Brownin sävellys ”jälkiottona”, sillä yleisö halusi kuulla lisää hyvän yhteissoiton löytäneeltä kolmikolta.
Toñu Naissoo kiinnostui kosketinsoittimien sähköisistä ominaisuuksista jo 1960-luvulla improvisoinnin avantgardistien elementtien lisäksi. Eilisessä konsertissa tästä saatiin myös näyttöä, sillä sävelkulua ja oikeata linjaa Toñu haki myös flyygelin sisältä kieliä nypläilemällä, eikä sitä sähköäkään unohdettu. Rolandin sähköpianoa hän käskytti välillä voimallisesti viritellen siitä irti syntetisaattorin äänimaailmaa.
Konsertista muodostui lämminhenkinen, tasokas ja kaunis kokonaisuus ilmeikästä todellista jazzia kunnioittava makupala, missä harmonia, melodia ja monipuolinen rytmi kulkivat sielukkaasti käsi kädessä siististi ja sovinnollisesti.
Tõnu Naissoo Trio
Tallinna Jazzkaar 26.4.2014 22:00 NO99 Jazz Club
Tõnu Naissoo – flyygeli, sähköpiano
Teemu Åkerblom – basso ( Suomi )
Alex Heinola – rummut ( Norja )