Kun ensi kertaa kuulin vibrafonisti Panu Savolaisen soittoa, siitä on kulunut kymmenisen vuotta. Silloin kaksikymppinen nuorukainen hämmästytti taitavalla soitollaan. Vibrafoni ei ole kovin tyypillinen soitin jazzkuvioissa, vaikka onhan niitä kuultu Porissakin Lionel Hamptonista ja Modern Jazz Quartetin Milt Jacksonista alkaen ja 1984 muuan 15-vuotias nuorukainen Severi Pyysalo hämmästytti ensimmäisen kerran. Severi olikin Panun suuri innoittaja, kun hän päätti siirtyä rumpujen takaa vibrafonin koskettimille. Pyysalo on ehdottomasti ollut esimerkki hänelle, on Savolainen itse kertonut.
Festivaalin avaus viikonloppu ja koko alkuviikko oli sateisen kalseaa ja ennusteet lupailivat jatkoa, mutta nyt näytti sikäli hyvältä, että torstaina vallitsi tavanomaisen puolipilvinen ja kesäisen lämmin sää eikä toisaalta tarvinnut kärsiä paahtavan hikistä olotilasta.
Lokkilavan ääreen oli tullut koko joukko suomijazzista kiinnostunutta väkeä, mistä aisti tunnelman nousseen, kun loppuviikon päiviksi oli luvassa aurinkoista lämmintä säätä.
Pori Jazzin vuoden taiteilijana 2010 palkittu Panu soitti silloin trionsa kanssa viikon aikana Cafe Jazzissa ”hausbändinä” kolmena iltana ja Klubi-Gardenissa yhden illan, soittaen yhteensä 13 keikkaa tämän viikon aikana.
Panu sanoikin avauspuheessaan, että ilmeisesti soitimme niin hyvin, että nyt soitetaan vain yksi keikka 10-vuotista taivalta juhlittaessa.
Triossa soittivat silloin rumpali Tuomas Timonen sekä kontrabasisti Mikko Pellinen ja Herd -nimenvaihto tapahtui melkein samanaikaisesti. Keväällä Herd julkaisi uuden mediassa hyvän vastaanoton saaneen X-albumin tasavuosien kunniaksi.
Torstain Lokkilavan avauksessa Herd tukeutuikin pääosin tämän levyn sisältämiin kappaleisiin. Erikoista oli huomata, että Pellisellä ei ollut totuttuun tapaan mukanaan kontrabassoa, vaan pienikokoinen ukulelebasso, mitä hän soitti istualtaan.
Kun Herd aloitti soiton maailman surumielisimmällä sävellajilla eli D-mollilla (Panun kommentti) kappaleella Fulham, niin basso soi yllättävän hienosti. Pienen soittimen äänialue toki kuului hieman erilaisena, mutta soveltui oikein hyvin yhtyeen instrumentointiin.
Siitä soitto jatkui Panun sävellyksillä New Beginning ja eräänä päivänä nuottivihkon takasivulta löytyneen sävellyksen, minkä nimeksi löytyi sopivasti aiheeseen liittyen From the Last Page.
Mikon ukulelebasson sointuja kuunnellessa siitä oli luontevaa ottaa seuraavaksi mukaan esitykseen hänen sävellyksensä Closer Together ja lyhyt Exit. Samaan syssyyn perään kuultiin vielä Tuomaksen sävellys Woodpecker’s Dream. Siitä rauhoituttiin vielä Mikon balladivoittoisen sävellyksen Coulds pariin. Melkein kaikki uuden levyt käytiin läpi ja päätöksenä kuultiin Music for Situations.
Setin aikana kolmikko kuvaili eleettömällä, akustiseen esittämiseen pohjautuvalla tyylillään, taitavasti jatsin peruselementtejä puhtaan tunnusomaisen hienojakeisella melodisuudella, kauniisti, värikkään pehmeästi ja lämpimän hyvällä rytmisellä svengillä. Siinähän se oli, perusmuotoista, konstailematonta jazzilmettä parhaimmillaan, perussovinnaisesti jonkinlaisessa bebop- ja cool -jazzin yhtenäisessä antoisassa klassisessa putkessa kuitenkin yhtyeen hieman erikoiseen soitinkokoonpanoon hienosti omalla tavallaan sopivasti sovitetussa fuusiossa.
Väkisinkin Herdin soitosta tuli mieleen Modern Jazz Quartetin pelkistetty yksinkertainen perustekniikalla toteutettu soundi, vaikka yhtyeessä oli rytmittäjänä ja melodianluojana mukana pianisti. Yhtenevyyttä on, mutta Herdillä on kuitenkin oma mehevän rönsyilevänä vierivä oma soundinsa. Kolmikon yhteisesti ja erikseen ohjelmistoon omin voimin tuotujen sävellyksien kautta oli esitykseen saatu herkästi toimivaa ja elämyksellistä jazzia ilman turhia lisäefektejä. Herdin ilmaisutapa oli rehevän rytmistä, soittajat löysivät toisensa ryhdikkäästi ja varmaotteisesti ja peruselementit olivat kohdallaan.
Pori Jazz 2019, Lokkilava torstaina 18.7.2019
14:30 Herd (Panu Savolainen, vibrafoni, kellopeli, Mikko Pellinen, ukulelebasso, Tuomas Timonen, rummut)