Koko Jazztorista on kiittäminen Lahti Big Bandin ansiokasta työtä. Orkesterina LBB on saanut nimeä swingin ja yleensä amerikkalaisten suurorkesterien tanssimusiikkiohjelmiston taitajana. Orkesterin viettäessä tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan on 30-40-lukujen musiikin ollut väistyminen modernien virtausten tieltä.
Orkesterin uutta linjaa edustava ohjelmisto koostuu pääosin oman aikamme pop- ja rocklauluista, jotka saavat jazzillisen ilmeen. Tasarytmiseen populaarimusiikkiosastoon, balladeihin ja bossa-repertoaariin enimmäkseen tukeutuva ohjelmisto antoi koko orkesterista hyvin myönteisen vaikutelman.
Täyteläinen ja puhdas sointi on myös tasainen, aloitukset täsmällisiä ja fraasit varsin hyvin artikuloituja. Temponvaihdokset ja hieman haasteellisemmat tahtilajit toisivat epäilemättä lisää kiinnostavuutta ja vivahteikkuutta tuotokseen. Synkoopit menevät ehkä hieman “koulukirjamaisesti”, mutta pääasiahan on, että ne tulevat kohdalleen.
LBB:n trumpettisektio vaikuttaa olevan tällä hetkellä askelen edellä saksofoneja, samoin vetopasuunat. Tämä ilmenee niin soiton varmuudessa, solistien riskinotossa kuin rytmin hallinnassakin. Toisaalta trumpettien pitäisi erityisesti cha-cha-, samba-, salsa- ja bailatinonumeroita varten harjaantua yläreskisterin glissandoihin ja trilleihin. Se ei ole helppoa – kauan se UMOltakin vei, ennen kuin ylärekisterin vingutukset alkoivat trumpeteilta taittua.
Newbornilla on komea baritoniääni, jossa rintaääni ajoittain kumisee todella muhkeasti. Miten siinä kansanlaulussa sanotaan, että “flikat luuli urkujen soivan”. Parhaiten soiva ääniala on kuitenkin vielä melko kapea, ja ylhäältä alas tuleva äänen liike kulkee melko epätasaisesti ja solisti joutuu tällöin paikkaamaan sitä. Aivan Topi Sorsakosken “hoilaamiseen” ei sentään tarvitse turvautua, mutta muutaman kerran vaara oli ilmeinen.
Nat Newborn on tehnyt jo kolme levyä, joista viimeisin, On the rocks, oli nyt korostetusti esillä. Levyltä löytyy mm. Lordin euroviisuvoittajakappale Hard rock Hallelujah, Apulannan Spank me ja Hurriganesien Get on. Teräväaksenttisen R&B:n ja rock&rollin finessien ja painotusten parissa hänellä riittää vielä askareita – läpihuutona vedetty rock on kovin löysää ja epäaistikastakin, ja myös bändillä olisi tässä itsetutkistelun paikka. Intoileva rytmiryhmä rynni eteenpäin komppinsa kanssa, joka ei svengannut juuri lainkaan – svenginhän tulisi “nojata taaksepäin”, ei juosta kilpaa brassin ja solistin kanssa. Perinteisen kirjallisuuden (Ray Charlesin Hallelujah I love her so jne.) parissa bändi ja solisti ovat vahvoilla.
Nat on parhaimmillaan balladeissa ja paso doble- ja bossa-maailmassa liikuttaessa, hieman Nat “King” Colen tapaan – aivan “uudestisyntyneenä Colena” Visaa ei voine vielä pitää, mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo. Natilla ilmenee myös tendenssi vetää duettoja naislaulajien kanssa, mikä tietysti tuo aina lisäväriä esitykseen. Levyllä On the rocks tätä taipumusta toteutti Virve Rosti (“Vicky Rusty”), Jazztorilla Mari Wesala, mikä oli selvästi askel parempaan. Toisaalta Virve Rosti ei osaa laulaa jazzia, enkä ole aivan varma muista musiikin lajeista liioin – ainakin TV:n “Kuorosota” osoitti, ettei hän köörinjohtajana osaa vaatia laulutaitoa muiltakaan.
Miksi tällaisia ratkaisuja? Onhan meillä sentään Lady Summertime -kisojen ja musiikkioppilaitosten kautta noussut esiin jo hyvän aikaa aikamoinen naispuolisten jazzsolistien pätevä joukko, josta olisi mistä valita.
Timo Lassy täräytti
Saksofonisti Timo Lassyn kvintetti osoittautui erinomaiseksi comboksi erityisesti nopeilla numeroilla. Yhtye on pieni, mutta se on soinniltaan tuhti. Tarttuvat rytmit ja varsinkin sähäkkä rhythm and blues kulkee heidän käsissään “kuin tauti” – jos tällainen ilmaisu sallitaan.
Timo itse soittaa suoraviivaisella ja koreilemattomalla perussoundilla, ja hänen soundinsa on miellyttävän tumma ja rehevä, samalla koreilematon.
Bändillä on elegantti look, josta heijastuu vahva itseluottamus, kuten soitostakin. Pieninä sointiongelmina kirjattakoon pianon (Georgios Kontrafouris) ylärekisteri, joka oli lähinnä vain kilahtelua, ja kontrabasson (Antti Lötjönen) kuivakka, kumea ja absorboitunut “pompottelusoundi” – verevä perussävy ja aistillinen äänenväri puuttuivat.
Perkussionisti Abdissa Assefalta jäin kaipaamaan suunnitelmallisempaa otetta musisointiin jo viimevuotisessa Finladia Jazzissa – ja näköjään saan kaivata sitä edelleen. Soitinarsenaali vaikuttaa toimivalta, mutta kuuntelijaa häiritsee, jos fraaseja ei soiteta kunnolla loppuun asti tai soittotapaa muutetaan yllättäen kesken säkeistön tai se loppuu hetkeksi tykkänään. Rumpali Teppo Mäkysen omintakeinen ja hauska soittotyyli ei tee tyhjäksi sitä tosiasiaa, että hän on valtavan ammattimainen ja määrätietoinen muusikko.
Yhtyeen temponvaihtelut toimivat ajatellusti ja hallitusti. Bändi voisi kuitenkin tarkastella hieman kriittisemmin ohjelmistoaan: esim. kolme versiota “Work Song” -laulusta on yhteen settiin hiukan liikaa, niin hyvä biisi ja tunnelman luoja kuin se onkin. Don’t go to strangers, Big City, Young Love ja muut soivat tuoreina.
Sami Pitkämö on kieltämättä “Suomen Frank Sinatra”. Baritoni soi juurevasti, bluesnuottien taivuttelu käy notkeasti ja hän on äänenkäyttäjänä sopivan laiska, kuten groove-tunnelman saavuttamiseksi pitääkin.
Kaipasin naisvokalisteilta showmanship-taitojen ylösajoa aiemmassa raportissani, eikä se tekisi miehillekään hallaa. Pitkämö oli hyvin harvasanainen ja Newbornin väkinäinen jutustelu kangersi pahasti.
Kunniamaininta Jazztorin miksaajille ja äänentoistosta vastaaville: niin isot kuin pienetkin yhtyeet ovat kuuluneet erittäin hyvin ison teltan kaikissa osissa, soittimia ei ole ajautunut katvealueelle ja volyyminkäyttö on ollut maltillista koko ajan. No, Maija Vilkkumaata lukuun ottamatta, mutta Maijahan ei edes tiedä, mitä “maltillinen” tarkoittaa.
Lahden Jazztori: Keskiviikko 18.8. Pääteltan ohjelma: Lahti Big Band feat. Nat Newborn: Nat, laulu, Ernio Arriconen (Erno Tiittanen), trumpetti & orkesterin johto
Timo Lassy feat. Sami Pitkämö: Timo, saksofoni; Sami, laulu; Georgios Kontrafouris, piano; Antti Lötjönen, basso; Teppo Mäkynen, rummut; Abdissa Assefa, lyömäsoittimet