Ja tuo R -kirjain tituleeraa Raahea ja sen Rantajatseja, jotka soitetaan 29. – 31.7.2010, siis ensi viikonloppuna. K -kirjain tarkoittaa Keravan Kerava Jazzia ja Ä-kirjain tietysti Äänekoskella kuluneena viikonloppuna soitettua Keitelejazzia.
Nämä pitkän linjan keskiraskaat jazztapahtumat ovat tarjoilleet vuodesta toiseen takuuvarmasti tasokkaan maukkaita ja laadukkaita jazzelämyksiä niihin saapuneille jazzin ja rytmimusiikin ystäville.
Toisaalta ne eivät ole unohtaneet “kadunmiehiäkään”, tarjoten näille oheisohjelmistoa että kohderyhmäkonsertteja.
Keitejazzin kertausta
Äänekoskella pääkonsertit soitettiin Häränvirran rannalle pystytetyssä teltassa. Esiintymisteltan ulkopuolella oli pienoisen “hajuraon” päässä ruokailu ja anniskeluteltat, joista jazziltojen aikana sai viedä juomat ja ruoat myös esiintymisteltan puolelle. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut minkäänlaista häiriötekijää jazzin kuuntelulle, ellei makkarapottujen hetkellisiä tuoksahteluja siksi lueta.
Äänekoskelaiset olivat myös oivasti ohjeistaneet kaiken tarpeellisen Jazzkanava -lehdessään, nettisivustollaan, opaskylteillään jne. Alla lainaus heidän nettisivuiltaan www.keitelejazz.fi
Vinkkejä jazzteltalle tuleville
Lipunmyynti jazzteltan portilla alkaa päivittäin viimeistään klo 18.30. Lippuja on jäljellä kaikkiin konsertteihin, ja pystymme takaamaan että kaikki halukkaat mahtuvat sisälle.
Tarkoitus on päästää yleisö alueelle joka päivä klo 18.30. Lauantaina 24.7. sisäänpääsy saattaa kuitenkin viivästyä, sillä Michel Portal Quartetin matka-aikataulut tulevat venyttämään soundcheck-aikoja.
Tapahtuma-alue on koko festivaalin ajan ikärajaton.
Esiintymisjärjestys konserteissa ohjelmasivun järjestyksen mukainen. Lauantain esiintymisjärjestyksestä neuvotellaan vielä Portalin yhtyeen matka-aikataulujen takia. Ohjelmasivulla myös yhtyeiden soittoajat, jotka ovat suuntaa-antavia noin-aikoja.
Kuvaaminen teltalla: videotaltiointi on kielletty kaikissa konserteissa. Valokuvat on aina näpättävä ilman salamaa.
Kassit tarkistetaan ovella, sillä teltta on ravintola-aluetta, jonne omien viinasten tuonti on kielletty. Avaamattoman virvoitusjuomapullon voi tuoda sisälle. Tapahtuma-alueelle ei saa tuoda myöskään eläimiä.
Ohjelmateltassa on perjantaina ja lauantaina eturivien penkkikatsomo, taaempana pöydät ja penkit.
Alueella on B-oikeudet. Juomat tarjoilee Ääneseudun Yrittäjät ry ja ruoat lahtelainen Penan Mättö Oy. Tarjolla on festarimurkinaa, paellaa, pyttistä ja sen sellaista. Aiemmista vuosista järjestelyt poikkeavat siten että ruoka ja alkoholijuomat on nyt ostettava eri pisteistä (Penan Mätöllä myynnissä myös virvokkeita). Pankki- ja luottokortit kelpaavat ravintolassa.
Jazzteltalla ei myydä tupakkatuotteita, joten nikotinistit varautukoot omin eväin. Ohjelma- sekä ravintolateltassa ei toki saa kessutella, terassialueella ainoastaan.
Jazz-iltoina on huomattava että ohjelmateltta on konserttialuetta. Seurustella voi teltan ulkopuolella terassialueella, jonne musiikki kuuluu erinomaisesti. Ohjelmateltan muoto on sellainen, että hiljaisen musiikin aikana pienikin keskustelu häiritsee muita kuuntelijoita. Tänä vuonna omien äänipäästöjen kanssa tulee olla tarkkana etenkin lauantai-illan kahden ensimmäisen esiintyjän aikana.
Keskiviikon kotimainen rock ja torstain “pappapoppis” Yardbirdseineen ja Procol Harumeineen vetivät paikalle tuhatmäärin kuuntelijoita. Perjantain ja lauantain jazziltojen kuuntelijamäärät pyörivät muutaman sadan tietämissä. Tänä vuonna yhtäaikaa soitettu Pori Jazz ei ainakaan näkyvästi syönyt jazzdiggareita Keiteljazzilta, sillä tuttuja jazznaamoja vilahteli ilahduttavan runsaasti. Ja he saivat taatusti sellaisen jazzannoksen, etteivät katuneet Äänekoskelle tuloaan.
Häränvirran pääteltan lisäksi kaikille jazzdiggareille tarjoiltiin perinteinen namupala kaupungintalon valtuustosalissa lauantain alkuillasta. Asialla loistokas ryhmä; kitaristilegenda Philip Catherine, urkuri Mikko Helevä ja rumpali Mika Kallio. Fantastic!
Päivittäin soitettiin myös kaupungin keskusaukiolla lähinnä paikallisten nuorten voimin erilaisia musiikkityylejä jazzin vastapainoksi. Illalla jazziltaa pystyi jatkamaan Ravintola Kalliossa puolen yön jälkeen mm. Dave Lindholmin, Johnny Spencen & Doctor’s Orderin, Pepe Ahlqvistin ja Rita Lovely & The Soultwistersin kanssa.
Musiikin vastapainoksi Äänekoski tarjosi myös mielenkiintoisia näyttelyitä. Jazzarkiston “Suomijazzin svengaava historia” -näyttely oli esillä kirjastolla. Kaikkia jazz -kissan omistajia lellittiin taidemuseon “Ole kissa, jos osaat” -näyttelyllä, jossa oli esillä Frans Toikkasen kissa -grafiikkaa ja Henna Salmisen upeita valokuvia Vladimir -kissasta. Lisäksi tarjolla oli Äänekosken taiteilijaseuran kesänäyttely taidemuseon piharakennuksessa. Lisää taidetta löytyi Laajan Galleriassa, kaupungintalolla, jopa Hirvaskankaan kauppakeskus Spektristä. Pienimpänä ja persoonallisimpana vanhojen käsitöiden näyttely Hiskin mökissä Häränvirran sillan kupeessa.
Palataan vielä pääestradille, jossa äänentoisto toimi yllättävän hyvin, vaikkei telttamiljöö ole kaikkein helpoimpia miksattavia. Ihanaa oli myös se, että hiljaisimmatkin soolo-osuudet ja sukkasillaan sipsutukset oli kuultavissa. Eivätkä Wayne Krantzin Trion hurjat revitykset saaneet tärykalvoja hajalle, vaikka desibeleissä löytyi… oma apunsa näihin kovempiin irtiottoihin olivat ilmaiset korvatulpat, joita sai omatoimisesti ottaa useista jakopisteista.
Ohjelmapoliittisesti tämän vuotinen (kuten aiempien vuosienkin) ohjelmisto oli erinomainen kattaus. Niin torstain popin pappaosaston kuin perjantain jazzillisen “Suomi-osastonkin” suhteen. Erityisen ilahduttavaa oli Kauko Röyhkän ja jazzareiden kohtaaminen sekä Pohjosen ja Echampardin väkevän sykähdyttävä ja hypnoottisen shamaaninen musiikki-valoshow, joka oli oiva päätös illalle.
Lauantain “jazzmyrkytys hipoi täydellisyyttä. Jo edellä mainittu Philip Catherine sai teltalla jatkokseen Portal – Sclavis – Celea – Humair -nelikon ja huiman elegantin bassoklarinetti -setin. Lentoaikataulujen johdosta soittojärjestyksessä toiseksi siirretty Arild Andersen petrasi vieläkin paremmaksi. Lähes henkeään pidätellen yleisö kuunteli tämän mahtavan bassotaiturin esitystä puhjeten välillä raivokkaisiin suosionosoituksiin… jazzia sen todelliselta huipulta! Kaiken kruunasi aistikkaiden akustisten osuuksien jälkeen illan ja festivaalin päättänyt Wayne Krantz. Tehopakkaus, jonka räjähtävän intensiivinen esitys kaikui pitkään Äänekosken pimenevässä yössä, jota hento kesäsade hyväili.
Täydet pisteet jälleen kerran herroille Kalevi Plattonen ja Pentti Ronkanen sekä tietysti Äänekoski Jazz ry:lle ja muille talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille.
Toivottavasti yhä useampi jazzin ystävä löytää tiensä Äänekoskelle!
Raaheen jazznautinnoille 29.-31.7.2010
Vielä ehtii ja tilaa hotelleistakin kuulema löytyy… lupaili Rantajatsien isä Pertti Kinnunen Äänekoskella. Kinnunen on luovuttanut festivaalijohtajan tehtävät Anna-Maija Saarelan hoteisiin, jolle toivotamme menestystä Pertin suurissa kengän jäljissä!
22. Raahen Rantajatsien avauskonsertti soitetaan Ruiskuhuoneella torstaina 29.7.2010, jolloin akustinen belgialaiskvartetti Manuel Hermia Quartet on lavalla. Bändi sopii erinomaisesti Rantajatsien ohjelmaan. sillä 2006 ilmestyneen levyn nimi on Rajazz. Yhtyeen musiikki on kiinnostava ja orgaaninen modernin jazzin ja pohjoisintialaisen musiikin fuusio. Manuel Hermia soittaa altto- ja sopraanosaksofonin lisäksi sekä länsimaisia että intialaisia huiluja. Suomeen Manuel Hermia Quartet tulee osana Suomen Jazzliiton organisoimaa Suomen ja Belgian välistä musiikkivaihtoa.
Illan toisena bändinä on Klaara oululaisjyväskyläläinen yhtye, joka soittaa englanninkielistä mausteista indie-popia. Yhtye on syntynyt raahelaissyntyisen laulaja/lauluntekijä Laura Lehtolan ympärille. Klaara on melodramaattista, herkkää ja kevyen rosoista pop-musiikkia, jossa on kuultavissa myös vivahde melodista progressiivisuutta.
Perjantaipäivän vapaaohjelmien jälkeen illan Fantissa avaa Tonight at Noon: The Music of Charles Mingus. Yhtye sai alkunsa rumpali André Sumeliuksen toimesta 2008, ja soittaa nimensä mukaisesti Charles Minguksen sävellyksiä, omaleimaisen energisesti ja säilyttäen kosketuksen sävellysten muotoihin ja tunnelmiin. Yhtyeessä soittavat Sumeliuksen lisäksi Mikko Innanen, Jussi Kannaste, Mikko Helevä sekä Jukka Eskola.
Illan huippuluokan ulkolainen esiintyjä on brittiläinen Michael Giles, joka muistetaan King Crimson -yhtyeen alkuperäisenä rumpalina. Hänen soittotapansa on vaikuttanut moniin nuoremman polven rumpaleihin niin proge- kuin jazzpiireissäkin. Raahessa esiintyvä hänen kanssaan esiintyvä Mad Band on uudehko trio, jota täydentää tällä keikalla kansanmuusikkonakin tunnettu alttoviulisti Geoffrey Richardson.
Illan päättää elokuussa 40-vuotispäiviään viettävä Samuli Putro, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Raahessa. Hänet tunnetaan parhaiten Zen Cafén laulaja-kitaristina ja lauluntekijänä, mutta viime vuosina hän on keskittynyt soolouraansa. Hänen 2009 ilmestynyt Elämä on juhla -albumi sai erinomaisen vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta. Albumin melankolinen musiikki ja runsaasti sanomaa sisältävät tekstit koskettavat kaikenikäistä suomalaisyleisöä.
Lauantain 31.7. aloittaa lasten ikioma jazzkonsertti Fantissa, jonka jälkeen on aika siirtyä Bio Huvimyllyyn, jossa soitetaan. Tribuuttibändissä soittavat alkuperäisessä Sound & Furyssa mukana olleet puhaltajat Jorma Tapio, Matti Riikonen, Tane Kannisto ja Pepa Päivinen sekä kitaristi Jimi Sumen. Vesalan suuriin saappaisiin rumpalina astuu parikymppinen rumpalilahjakkuus Ilmari Heikinheimo.Sound & Fury esittää Edward Vesalan sävellyksiä, jotka bändille on sovittanut Iro Haarla. Musiikki pohjautuu vahvoihin sävellyksiin ja kollektiiviseen improvisaatioon.
Fantin lauantain pääkonsertin aloittaa yksi suomalaisen bluesin ikoneista, yli 2000 keikkaa tehnyt Jo’ Buddy a.k.a Jussi Raulamo. Hänen musiikissaan soivat tinkimättömän autenttisena mustan musiikin parhaat perinteet, kuten ragtime, down home blues, vanhat spirituaalit, boogie woogie, vanha jazz ja niin edelleen.
Toisena lavalle astelee saksofonistivirtuoosi Pauli Lyytisen, laulaja-sellisti Anni Elif Egecioglun ja rumpali Tatu Rönkön muodostama Elifantree, energinen akustinen trio, joka on luonnollisen tinkimättömällä tyylillään valloittanut kuulijoita maasta ja yleisöstä riippumatta. Musiikkia voi luonnehtia vaihtoehtoiseksi pop/jazz – musiikiksi punk-asenteella, jossa on samankaltaisuuksia vapaasti improvisoidun ja elektronisen musiikin lajien kanssa. Erikoiset “groovet” ja akustisten instrumenttien pitkälle viedyt sointimaailmat leimaavat yhtyeen kokonaiskuvaa. Lyytisen kannuksiin kuuluu mm. Jukka Perko saksofonikilpailun voitto, Rönkkö puolestaan voitti tänä keväänä Tallinnassa kansainvälisen Jazzartist 2010 -kilpailun.
Illan jazzannin huipentaa yhdysvaltalainen saksofonisti Rudresh Mahanthappa Codebook-yhtyeensä kanssa. Hän on yksi tämän hetken kiinnostavimmista nuorista muusikko-säveltäjistä. Intialaistaustainen Mahanthappa on nimetty Downbeat-lehden nousevaksi tähdeksi useita kertoja peräkkäin, ja hänen levytyksensä ovat saaneet useita kunniamainintoja eri medioissa. Suomessa hän esiintyy nyt ensi kertaa.
Illan päätteeksi tarjoillaan sielukasta soulia Tuomo ja orkesterinsa tahdittamana. Hän säveltää, sanoittaa ja sovittaa itse kaiken ohjelmistonsa. Hänen vilpittömän menevä soul-musiikkinsa on saavuttanut suuren suosion Suomen lisäksi Japanissa ja Saksassa.
Ruiskuhuone tarjoaa perjantaina ja lauantaina menoa ja meininkiä yökyöpeleille.
Joten tervemenoa Raaheen… KÄR -triangelin yhteen jazzmekkaan!
Lisätiedot Rantajatseista: www.rantajatsit.fi
Tai klikkaamalla oikeassa sivupalkissamme olevaa Rantajatsien mainosta.