Vuosi 1985 oli Pori Jazzin historiassa yksi käännekohta. Se oli järjestyksessään 20. toimintavuosi ja samalla Jazzin toimintamallia järjesteltiin uusiksi. Kokemäenjoen etelärannalla 1896 rakennettu rantamakasiini on viimeinen osa Porin jokisatamaa, missä se palveli jokiliikenteen varastona aina 1950-luvulle asti ja oli sittemmin vuokrattuna eri tahoille varastotilana. Ajat muuttuivat ja varastointitarpeiden kehitys johti siihen, ettei rakennukselle ollut enää selkeätä käyttötarvetta. Kaupunki halusi päästä siitä eroon ja makasiini oli jo saamassa purkutuomion.
Rantamakasiini on osa Porin jokirannan ja Kokemäenjoen varren kulttuurihistoriallisesti erittäin merkittävää miljöötä. Kaikkien meidän jazzmusiikin ystävien onneksi Pori Jazz organisaatio pääsi kaupungin kanssa sopimukseen sen käyttötarkoituksen muuttamisesta kahvilaksi. Näin Cafe Jazziksi vaihtunut makasiini löysi uuden kodin ja siitä saakka legendaarinen Cafe Jazz on ollut yksi merkittävimmistä kiintopisteistä Pori Jazzin historiassa.
Vuodesta 1985 alkaen hektisien päivätapahtumien jälkeen myöhäisillan konsertit ja tiivistunnelmaiset jamit jatkuivat siellä pitkälle aamuyön pikkutunneille asti. Lavalla on vieraillut soittamassa suuri joukko maailman jazztähtiä ja sitä kautta paikka tunnetaan ainakin jazzpiireissä Suomen rajojen ulkopuolellakin.
Ensimmäiset kaksi konserttia Cafe Jazzissa soitettiin 12.7.1985 ja ensimmäisenä esiintyjänä lavalla oli silloin muuan 15-vuotias pianisti Romaniasta, Marian Petrescu. Hän muutti perheensä kanssa Ruotsiin 1983, missä hänen isänsä toimi Göteborgin sinfoniaorkesterin konserttimestarina. Sittemmin Marian on asunut Jyväskylässä jo vuodesta 1988 alkaen. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon ja tänä päivänä hänet tunnetaan ympäri maailmaa.
Jo seuraavana vuonna 1986 hän äänitti ensimmäisen Pianist -levynsä Suomessa. Kansitekstissä kirjailija, entinen kansanedustaja ja pianisti Claes Andersson suitsutti Mariania teknisiltä taidoiltaan suorastaan sensaatiomaiseksi virtuoosiksi: “Kaikesta todella kuulee, että hän rakastaa soittamista ja soittaa, mitä rakastaa. Hän käsittelee pianoa kuin ystävää, harjoitusvastustajaa ja rakastajatarta. Olkaa kuulolla!”
“En olisi voinut saada paljon parempaa alkua missään muualla”, sanoo Petrescu, “Piano on valtavan vaikea instrumentti, josta huomaan tietäväni vuosi vuodelta vain vähemmän. Piano on täynnä salaisuuksia, joista kaikista ei pääse perille soittamalla.”(kirjoitti Harri Uusitorppa HS:n haastattelussaan 28.8.2014)
Perjantain avauspäivän ohjelmisto oli vielä hyvässä vauhdissa Jazzpuiston alueella Kirjurinluodolla, kun oli aika siirtyä Cafe Jazziin, missä voitiin kuunnella harvinaislaatuista kokoonpanoa. Lavalle oli koottu kvartetti, minkä artistit edustivat neljää eri sukupolvea.
Marian Petrescua voitaneen hyvällä syyllä pitää nykyään suomalaisena, sillä hän on asunut täällä jo 30 vuotta ja juhlii ensi vuonna viisikymppisiä. Grammy-palkittuna pianistina Marianille olisi avautunut loistava konserttiura Yhdysvalloissa isoilla areenoilla ja muualla maailmalla, mutta hän ei halunnut muuttaa Suomesta mihinkään. Hän on ”myynyt” sydämensä musiikille ja hän haluaa kuunnella sen ääntä ja elää sen mukaisesti.
“Grammyn jälkeen minulle tarjottiin töitä ulkomailta paljon enemmän, mutta se ei ole muuttanut millään tavalla suhdettani musiikkiin. Sydämen kuunteleminen sekä yleisölle soittaminen ovat edelleen tärkeimpiä periaatteita, joista pidän kiinni.” Näin Marian ilmaisi asian edellä mainitussa haastattelussa.
Nelikon nestorin, tänä vuonna 75-vuotispäiviään viettäneen, Pori Jazzin kantaisän, kontrabasisti Jyrki Kankaan tuntevat niin maailman jazzpiirit kuin takuu varmasti kaikki porilaiset. Kolmeakymppiä lähestyvä laulaja-näyttelijä Heta Halonen alkaa olla musiikkia ja teatterialaa seuraaville tuttu Porin ulkopuolellakin. Entä sitten vasta 13-vuotias rumpalilahjakkuus Liedosta, Veikka Kajamies, en ainakaan itse tiennyt hänestä mitään ennen tätä konserttia, mutta hän oli hyvin esillä Jyrkin 75v. jameissa https://youtu.be/3B9TkR4jbEQ Jyrki75 Cafe Anton. Veikka on ehditty jo näin nuorena huomioida Turun seudun jazzpiireissä. Harlem Jazz Club ry. ja Suomen Jazzakatemia ry. ovat palkinneet nuoren lahjakkuuden stipendeillä.
Cafe Jazz oli täyttynyt hyvissä ajoin ennen konsertin alkua. Paikalla oli ilmiselvästi se osa jazzväkeä, joka tiesi jo entuudestaan, missä aitoa hyvää jazzia kuullaan, vaikka Poriljongissa oli vielä tulossa lavalle Kirjuri All Stars -kokoonpano solisteineen.
Niin tosiaan…… neljä sukupolvea lavalla, mutta yksi yhteinen musiikin kieli, jotenkin tähän tyyliin Jyrki asian ilmaisi. ”Jazz on siitä hieno musiikin laji, että se elää sukupolvesta toiseen peruselementeiltään samassa muodossa, sukupolvet vaihtuvat, mutta jazz säilyy.”
Jazz standardien parissa viihdyttiin kahden setin verran, osan voisi sanoa olevan ikivihreitä, kuten esimerkiksi All of Me, My Funny Valentine, Take the A Train, Work Song tai Bye Bye Blackbird, mitkä kaikki kuultiin eilen myöhäisillassa Cafe Jazzissa.
Olihan niitä muitakin kohokohtia. Itselleni jäi mieleen Stormy Weather, minkä Heta Halonen tulkitsi aivan upeasti. Hänen scat-laulunsa sai loppua kohden vallattoman huikeita muotoja. Pari pehmeätä bossa nova sävellystä mahtui joukkoon. Englantilaisittain tunnetun No More Bluesin eli Antônio Carlos Jobimin sävellyksen Chega de Saudaden Heta taisi laulaa kaksikielisesti.
Marianin ja Jyrkin taidot tiedetään ja tunnetaan, mutta nuorinta sukupolvea edustanut 14-vuotias rumpalilahjakkuus Veikka Kajander oli suorastaan ällistyttävän taitava jo nyt rumpupalikat kädessä. Hänelle oli taidettu antaa oikein näytön paikka parin instrumentaalikappaleen aikana miten hyvä hän todella on.
Sen saattoi aistia tällainen musiikista ymmärtämätönkin toimittajanplanttu miten näppärästi kapulat osuivat soiton mukana rumpukalvoille, ei melkein kohdalleen, vaan aidosti justiinsa tarkalleen ajoituksellisesti oikeaan aikaan. Oikein kylmäsi, kun kuunteli hänen tahditusta. Hänen otteistaan tuli mieleen Reiska Laine, ei tarvita voimaa eikä hirveätä nopeutta, kun liikkeet ovat kohdillaan ja osaa seurata soittamisen kulkua.
Jaaha…..mielenkiintoista, sanoisin, sulkeutuiko tässä Cafe Jazzin 35 vuotta kestänyt historia Pori Jazzeissa? Itse olen vähän huolestuneena katsonut tässä suhteessa tämän vuoden ohjelmistoa, mikä sisältää vain kaksi erillistä konsertti tässä maineikkaassa tilassa, tämän konsertin lisäksi huomenna lauantaina on lavalla Ma Rouf -kvartetti, sitten sunnuntaista tiistaille ei ole mitään. Keskiviikosta päätöspäivään lauantaille Cafe Jazz on pyhitetty joka ilta vain klo 23.00 alkaville Mikko Karjalaisen vetämille jameille.
Tähän asti toisena sunnuntaina Cafe Jazzissa on ollut täysi ”rähinä” ja päätösjamit, nyt ei mitään. Vaikka sunnuntai poistui Kirjurin ohjelmistosta 6 vuotta sitten, niin ilmaislavoilla oli päätössunnuntaina vielä edellisvuotena ohjelmaa. Hiukan jää sellainen mielikuva, että tämä enteilee Cafe Jazz poisjättämistä konserttipaikkana ohjelmistossa joko vähentämällä pikku hiljaa satunnaiskeikoilla tai sitten lopetus nähdään jo ensi vuonna. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.
Pori Jazz 2019, Café Jazz 12.7.2019
22:00 Four Generations feat. Marian Petrescu
(Marian Petrescu, piano, Heta Halonen, laulu, Jyrki Kangas, kontrabasso, Veikka Kajamies, rummut)