Siellä oli hiottu hieno setti maukasta todellisia jazzin helmiä esitettäväksi. Ohjelma oli rakennettu siten, että eri instrumenttien soittajille oli jaettu luontaisesti sopiva kappale, jossa he toimivat solistina.
Homma lähti käyntiin bluesvoittoisesti John Coltranea muistellen, kunnes siirryttiin swingin syntysijoille ystävien kesken, “Just Friends”, tenorisaksofonisti Tuuli Nevantauksen johdolla. Pianisti Dave Brubeckin tunnetuksi tekemä “Take Five” on mielestäni vaikea kappale laulettuna, mutta opistosta valmistumassa oleva laulaja Enni Kyttänen suoriutui siitä vähintäänkin mallikkaasti. Scat-laulukin toimi näyttävästi. Pasunisti Mikko Haanpää “fiilisteli” pehmeästi “How Sensitive” vieden meidät Brasiliaan bossanovan rytmeihin. Dizzy Gillespie oli yksi aikakautemme suurista nimistä, bebop aikakauden yksi luojista. Häntä muisteli Jasmin Afaneh kuljettaen kuulijat trumpetillaan Tunisian yöhön, “Night In Tunis”. Orimattilan Ori, rumpali, Tommi Taavila laittoi pannut kolisemaan Charles Minguksen hengessä, kun taas kitaristi Matti Lehtonen johdatteli matkaa kohti Amerikan länsi rannikkoa Wes Montgomerymaisesti, “West Coast Blues”. Yhtyeen basistina toimi Samu Repo.
Hienoa työtä, kuuntelijat saivat kuulla mukavassa kesäsäässä annoksen tyylikästä jazzia, ihan aidoimmillaan, kaiken lisäksi aivan niitä maailman tunnetuimpia, mutta nykyään ei enää niin usein kuultuja kappaleita.