Piazzolla säkenöi Jyväskylän kesässä

Kuvat: Samppa Erkkilä

14.07.2021 15:44

Hienon musiikkihetken hieno estradi

Astor Piazzollan (1921–1992) satavuotisjuhlavuoden kunniaksi Jyväskylän kesän ohjelmistoon oli perjantaina otettu säveltäjämestarin teoksia bandoneónille. Jyväskylä Sinfonian bandoneónsolistina oli soittimen suomalainen mestari, todellinen pioneeri ja trailblazeri, Henrik Sandås, joka myös spiikkasi konsertin. Emilia Hovingin johdolla kaupunginorkesteri soitti eksaktisti nopeissakin käänteissä ja argentiinalaiseen, intohimoiseen tangoon paneutuen. Taulumäen kirkko sopi mainiosti Piazzollan enkeli- ja paholaissarjoihin. Tango nuevo (uusi tango), Piazzollan lempi-ilmaisu omalle genrelleen, säkenöi ja hehkui elämänmakuisesti ja räiskyvästi, kuten aidon tangon kuuluu tehdäkin. 

Upean Piazzola -hetken kapellimestari-pianisti Emilia Hovin ja Henrik Sandås,

Argentiinalaisessa konseptissa itsensä läpi lyönyt bandoneón osoittautui hyvinkin moni-ilmeiseksi ja vivahteikkaaksi instrumentiksi myös jousiorkesterin solistina. Aiemmin Suomessakin instrumentin yhteensopivuus on todettu jo jazzin ja kansanmusiikin suuntaan. Jazzin arvostama soiton dialogisuus ilmentyy tango nuevossa erityisesti elegisen bandoneónin ja tunnelmallisen ykkösviulun välillä. 

Tätä tendenssiä Sandås olisi voinut lisätäkin sovituksiinsa, mutta oikein hyvä näinkin. Viulujen kauniit legatoäänet soivat tunnelmallisesti ja orkesterin tarkkuus ylsi myös nopeiden jaksojen vaikeisiin rytmikoukkuihin. 

Rytmiikan ohella argentiinalainen harmoniakäsite ja jännittävät intervallihypyt, jotka meidän korviimme usein kuvautuvat riitasointuina – mm. näistä elementeistä muodostuu hieno ja rikas kuunteluelämys. Aivan samoin kuin pohjoisamerikkalainen blues tai jazz yhdistää eurooppalaista melodiaa ja harmoniaa afrikkalaiseen rytmiikkaan, myös eteläamerikkalainen tango on usean lajityypin kombinaatio. 

Iso orkesteri Piazzolan väkevässä puristuksessa

Sandås oli vahvasti tangon emotionaalisuudessa kiinni. Myös suhtautuminen omaan instrumenttiin oli arvostava – sitä vain jotenkin siepata maasta, vaan nostetaan arvokkaasti polven päälle. Taukopaikoissa hän seisoi ylväästi kuin roomalaisen keisarin patsas ja oli vauhtijaksoissa mukana joka solullaan. Iso orkesteri salli hänen vähentävän vasemman käden säestyskuviointia. 

Jazzyleisölle Sandås on tullut tutuksi pienimuotoisten yhtyeitten solistivieraana ja yhteistyöstä pianisti Kari Ikosen kanssa. Paneutuminen Piazzollan näyttämö- ja elokuvasävelmiin ilmensi Sandåsin taitoja monipuolisena sovittajana; hän oli itse laatinut sinfoniset sovitukset Piazollan enkeli- ja paholaissarjoista ja muista aineksista. 

Punainen matto tahditti Piazzolan 100 -vuotismuistoa

Elämää, eksotiikkaa, erotiikkaa!

Piazzolla muovasi traditionaalisen argentiinalaisen tangon uuteen formiin, kutsuen sitä uudeksi tangoksi, tango nuevo. Se on aggressiivista – ei siis vihamielistä, vaan intensiivisessä mielessä eteenpäin vyöryvää –, eksoottista, peittelemättömän seksuaalista, täynnä vahvoja tunteita, aina synkimmästä mustasukkaisuudesta rakkauden auvoon. 

Henrik Sandös ja bandeneonin sielun syvyys.

Harmonikansukuinen bandoneón on tullut ympäri maailman tunnetuksi argentiinalaisen tangon keskeisenä instrumenttina. Alkuperäinen bandoneón on vaihtoääninen, eli kun paljetta vedetään tai työnnetään, samasta näppäimestä tulee eri sävel; vaatii paneutumista soittajalta, jos ensimmäinen työntö on duurissa ja sen ulosveto mollissa. Se sopii mainiosti kiihkeän ja sielukkaan musiikin ilmaisuun. 

Piazzollan ohella uusi tango sisältää monia muitakin bandonéoisteja (kuten Juan José Mosalini tai Luis di Matteo). Kiinnostuneelle siis riittää tutkittavaa. Alun alkaen saksalainen instrumentti kulkeutui siirtolaisten mukana 1800-luvulla Etelä-Amerikkaan, jonne se myös juurtui ja edustaa uljaasti tänään juuri uuden tangon soitinaatelia. 

Varsin siroääninen bandoneón kuului orkesterin yli melko hyvin. Konsertin alkuosassa paisutus tuttikohtiin meni vielä aika kulmikkaasti ja patarumpujen pauke hautasi jousten herkät sävelet alleen, mutta balanssi korjaantui konsertin edetessä. 

Emilia Hoving tangon rytmikkäissä kuvioissa.

Ennakkoluulotonta johtamista

Jyväskylän Sinfonia on rivivahvuudeltaan 39. Orkesteri on Ville Matvejeffin ylikapellimestarikautena jatkanut hyvin alkanutta työskentelyä klassisen repertoaarin ohella, paitsi kamari- ja viihdemusiikin domainissa, myös jazzin alalla. Varsinaisesti trendin potkaisi liikkeelle ranskalainen Patrick Gallois, jonka aikana orkesteri jo soitti mm. pianisti Tessa Virran melodista jazzia ja isännöi Teppo Mäkysen kvintetin ”jazz with strings”-produktiota 2011. 

Emilia Hoving oli kapellimestarina uusi tuttavuus, ja olikin hyvin mieluisaa nauttia ammattilaisen otteista. Pidin hänen täsmällisestä lyönnistään ja ilmeikkäästä johtamistyylistään; kasvojen ilmeetkin ilmensivät muusikoille kulloinkin haettavaa tunnetilaa. 

Hoving eli kapteenin pultissa vahvasti koko kropalla mukana uuden tangon rytmikkäissä kuvioissa. Nuoresta iästään (27) huolimatta hän on jo luonut kansainvälistä uraa mm. Ranskan radion sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina ja kotimaassa RSO:n vierailevana johtajana. 

Piazzolla oli vahva näkemys, että hänen tangoaan kuunneltaisiin vielä sadan vuoden kuluttua, ja niinhän tässä juuri kävikin. Ja kuunnellaan vielä jatkossakin. 

***

Jyväskylän kesä perjantaina 9.7.2021, Taulumäen kirkko: Tango del Ángel – Astor Piazzolla 100 vuotta 

Jyväskylä Sinfonia, johtajana Emilia Hoving, Henrik Sandås, bandoneón, sovitukset ja spiikkaus 

Suite ángeles y diablos, Tristeza de un Doble A, Tango Ballet. Encore: Oblivion 

Takaisin
Translate »