Skalle & Sharonin syntymäjuurien kolmannes ulottui joskus 1600-luvulla Kolin maisemiin Mattis Turuin (?) toimesta, mutta sittemmin sukuun syntynyt yhtyeen mainion kosketinsoittaja Tuomas Turunen on lähtöisin kontiolahtelainen.
Turunen hoiteli bändin kuulutukset rehevän halkinaiseen pohjoiskarjalan murteeseen, poiketen illan juontaja Jussi Sierlan sivistyssanakirja-artikuloinnista. No molempi parempi, sillä kumpikin herroista oli mies paikallaan.
Skalle & Sharonin musiikki oli todellinen tapaus, sillä edellä upeasti soittaneen Verneri Pohjolan huippusetin jälkeen olisi monella bändillä ollut nk. vetelät housuissa. Mutta S& S täräytti heti alkuun sellaisen vauhtipommin ja koukerojazzkiemuran, että vanhemmalla jazzkriitikolla nyhtkähteli ensialkuun kummasti aataminomenan seutuvilla. Pauli Lyytisen saksofoni maalasi uskomatonta kuviomattoa, johon Tatu Rönkkö rumpaloi voimakkaan tukirakenteen ja Turunen maalasi kuvion riemunkirjavaksi. Kehuivat vielä kappaleen päätyttyä, että kyseessä oli tango. Joopa joo… kansa läpytti käsiään ja oli illan toisen klimaksin partaalla.
Ennakkoon nakattiin kehiin kysymys: Mitä on itäsuomalainen jazz?
Tässä oli todella jykevä vastaus. Normaali jazz-käsite joutui todellakin melkoiseen mankeliin: musiikista löytyi elementtejä edellä mainitun tangon lisäksi mm. eteläamerikkalaisista tyyleistä, 80-luvun fuusiosta, klezmer-jazzista ja 1800-luvun suomalaisromantiikasta. Kaikki savolais-karjalainen pilke silmäkulmassa ja täydellä intensiteetillä. Voe tokkiisa…
Oli todella hienoa seurata, kun illan aikana oli lavalla peräkkäin kaksi suomalaista huipputenoristia, Jussi Kannaste ja Pauli Lyytinen, kumpikin Jukka Perko saksofonikilpailun voittajia. Jazz on rajaton musiikkilähde, joista kukin juo tyylillään. Se on hyvä se, sillä tämä totaalinen erilaisuus edellisen bändin kanssa antoi Skallelle & Sharonille mahdollisuuden nousta Verneri Pohjolan aistikkaan esityksen rinnalle illan ykköspallille.
Kun karjalan kunnaat ja muut efekti-ihmettelyt oli koettu oli vuorossa enää yön huipennus ja yhtyeen encorre. Lyytinen pyysi kaikki mukaan Kuopioon ja tarjoili kaikelle kansalle kuultavaksi herkkääkin herkemmän kappaleen Kallavesj.
Kun kävelin baarissa otetun parin yksitähtisen yömyssyn jälkeen hotellin pitkää käytävää huoneeseeni, mieleeni putkahti säälin tunne niitä jazzin ystäviä kohtaan, jotka eivät olleet paikalla kuuntelemassa ehkäpä yhtä tämän jazzvuoden huimimmista illoista Sokos Hotel Kolin intiimissä tunnelmassa.
Ja lisää tätä nannaa on luvassa tänään lauantai-iltana.
Kolin raporttien kuvat: Matti I. Korhonen