missä hänen lisäkseen soitti pianoa jo parikymmentä vuotta vapaaseen improvisaatioon perustuvaan soittoon vihkiytynyt Anto Pett ja laaja-alainen äänitaiteilija Ann-Liis Poll. Jaak jaksaa yllättää omintakeisella tyylillään. Hänellä on mainio taito muuttaa tällainen free-musiikki uusille urille. Hän soittaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta, perinteistä jazzia yhtä lailla kuin kansanmusiikkia tai improvisoitua paikan päällä luotua musiikkia. Hänen kitarankäsittelynsä oli taas jotain aivan erikoista, ei sitä oikein osaa edes kuvata, sitä pitää vain olla paikalla kuuntelemassa. Yhtye pyrkii luomaan soitossaan fuusion, missä nykymusiikki ja freejazzin “tässä ja nyt” tehty improvisaatio kohtaavat toisensa. Sitä pitää vain yksinkertaisesti olla paikalla todistamassa.
Setin loppuosassa mukaan tuli bassotaiteilija avantgardisti Joelle Léandre, jonka kanssa Ann-Liis Poll intoutui huimaan kinasteluun, äänenkäytön ollessa välillä ivanaurua, välillä veden kurkkukurluttelua, vesipullon rutistelua, milloin oltiin operettisävelmien tahdissa ja oopperan hirmukorkeissa huudoissa. Joëlle vastasi tähän tuhdeilla basson soundeilla ja käytti voimallisesti ääntään vastaväittelyssä. Siinä saatiin upea loppu tälle esitykselle.