Imatralla musikaalisessa perheessä kasvanut ja nykyään Helsingissä asuva Tomi Nikku on kehittynyt vuosi vuodelta varteenotettavaksi trumpetistiksi. Hän on ollut muutamia vuosia yhä enemmän esillä eri kokoonpanoissa, kuten Bowman Trio, Sointi Jazz Orchestra ja Maxxxtet. Vaikka hän jatkaa soittamista eri tyylilajeissa, niin hän sanoo olevansa kaikesta huolimatta eniten kallellaan jazzin suuntaan. Uusi vaihe oli käsillä, kun Tomi Nikku 5tet kasattiin.
Hän on päämäärätietoinen puhaltaja, jolle vaativat uudet projektit eivät ole hankalia vastaanottaa. Pelottomasti uusiin tilaisuuksiin tarttuminen ei ole aina helppoa, mutta itse hän on valmis pyrkimään eteenpäin kaikella vaadittavalla tarmolla, heittäytymällä mihin tahansa musiikilliseen tilanteeseen omalla periksiantamattomalla tyylillään.
Olen itse päässyt kuulemaan hänen soittoaan enenevässä määrin juuri siksi, että hän on ollut esillä viime vuosina monessa yhtyeessä ja keikkaillut näin paljon. Hänellä on erilainen tapa toimia kuin monella muulla trumpetistilla. Ensin alkuun ajattelin, että hänellä olisi uutena nuorena soittajana pientä arkuutta ottaa voimallisempi ote puhaltamiseen.
Nyt olen myöhemmin todennut, että hän on kehittänyt oman soundinsa, missä määrätyn asteinen herkkyys äänensävyssä on luontainen ominaisuus. Hänellä ole tarkoituskaan korottaa voimaosioita samalla tavalla kuin monet trumpetistit maailmalla syöttävät korkealta ja toisinaan niin kovaa, että ääni särkyy. Tomin lämpimästi henkäilevä puhallus luo herkkyyttä, pehmeyttä, tuoreutta ja jännittäviä tapoja saada melodia toimimaan myös improvisointiosioissa.
Poriljongin lavalla kuulin Tomi Nikku 5tet -yhtyettä ensikertaa. Kokoonpanossa oli tuttuja nimiä muista yhteyksistä Max Zenger, Ilkka Uksila, Vesa Ojaniemi ja Joonatan Sarikoski, ”Vitonen” näytti siis olevan melko tavanomainen koostumukseltaan, kaksi puhaltajaa, basisti ja rumpali. Niinkään tavanomainen taas ei ollut vibrafoni eikä Ilkka Uksila ollut tuttu itselleni mistään yhteydestä aikaisemmin.
Yhtye avasi jazzin perushienolla Sam Riversin kappaleella Cyclic Episode, mitä kuljetettiin perinteiseen tyyliin vuorovedoin. Toinenkin oli lainatavaraa Kenny Dorhamin Monaco. Molemmat kappaleet tuntuivat edustavan Nikun omaa mielikuvaa ja mieltymystä jazzin sisällöstä ja soveltuivat näin hyvin alkajaisiksi. Monacoon Tomi sanoi tehneen oman lisäsovituksen. Näillä päästiin hyvässä hengessä svengaavan maltillisesti vipattaen hyvään menoon.
Sitten siirryttiin Tomin omien sävellysten pariin, joista ensimmäiseksi saatiin näyttö Blues Ambiguous -kappaleen muodossa. Nimensä mukainen kaksiselitteisen hämärän ja selkeästi bluesvivahteisen avauksen siihen johdatteli Vesa Ojaniemi bassollaan Joonatan Sarikosken tahdittaessa vispilöillä käynnistystä. Puhaltajat tulivat mukaan Max alttosaksofonilla ja sitten perään Tomin trumpetti jatkoi vuoropuhelua.
Alkuperäinen melko lyhyt versio oli saanut ilmeisesti uutta virikettä Maxin soittaessa myös bassoklarinettia ja Ilkan vibrafoni soi voimallisemmin mukana. Se osoitti, että yhtye on löytänyt hommaan hyvän ”tatsin” ja muuntautumiskykyä.
Who Goes First vei ajatukset Mount Everestin rinteille. Huipulle pääsyä kuvaavan kappaleen aikana kiirehdittiin vauhdikkaasti ylöspäin, kuka ehtii ensin perille. Ilkka osoitti hienoa osaamista saaden omiin sooloihinsa hyvin tilaa. Uusi kyky on selkeästi nousemassa vibrafonistien harvalukuiseen joukkoon. Keskusteluyhteys toimi soittajien kesken vaikeuksitta ryhdikkäästi, vuoristojazzia siis norjalaisten vuonojazzin rinnalle.
Väliin mahtui yksi kolmisen vuotta sitten menehtyneen yhdysvaltalaisen vibrafonistin Bobby Hutchersonin sävellys ja siitä jatkettiin Tomin omilla biiseillä loppuun.
Viime kesänä syntynyt sävellys Twice As Likely alkoi Joonatan rennolla ja koko ajan kiihtyvällä rummutuksella. Max on alkanut soittaa bassoklarinettia enenemässä määrin ja toi nytkin uutta värinää omalla soolovuorollaan. Viimeinen kappale taisi olla nimeltään Inceptum.
Yhtye on hyvin jäsentynyt lyhyessä ajassa, mikä osoittaa soittajien taitotason olevan korkealla. Soitto kulkee, svengaa, pyörii ja rullaa hyvällä sykkeellä. Toivottavasti saamme kuulla lisää tästä ryhmästä tulevaisuudessa.
Pori Jazz 2019, Kirjurinluoto Poriljonki -lava, perjantai 19.7.2019
17:30 Tomi Nikku 5tet (Tomi Nikku – trumpetti ja flyygelitorvi, Max Zenger – saksofoni ja bassoklarinetti, Ilkka Uksila – vibrafoni, Vesa Ojaniemi – kontrabasso, Joonatan Sarikoski – rummut)