Ranskalainen Amarco on harvinaislaatuinen jousisoitintrio, jonka muodostavat Claude Tchamitchian, kontrabasso, Vincent Courtois, sello ja Guillaume Roy, alttoviulu. Claude Tchamitchianin perustaman Emouvance levy-yhtiön tarkoituksena on tuottaa elävää musiikkia. Jokaisella muusikolla pitää olla tietty ajatusmalli, heidän tulee pitää mielessä harjoitusten tärkeys ja sitoutua tekemiseen. Omat ominaisuudet ja tavat toimia tulee vastata muiden erilaiseen tapaa toimia. Jokaisen tulee omata taito toimia yhdessä, luoda yhtenäinen soittajien yhteisö, jolla on samansuuntaiset ajatukset ja tavoitteet. Näillä periaatteilla nämä soittajat tekevät musiikkiaan yleensä täysin improvisoiden olemassa olevan tunnelman ja tilanteen mukaan.
Kuusivuotiaasta asti selloa soittanut Vincent Courtois opiskeli klassista musiikkia, mutta huomasi myöhemmin, että tunteen ja sen hetkisen tilanteen mukaan soitettu jazzmusiikki soveltui hänelle erinomaisesti. Hän soitteli Pariisissa monissa kokoonpanoissa ja julkaisi ensimmäisen levynsä “Cello News” vuonna 1990. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt kymmenkunta levyä yhtyeen johtajana. Hän soitti Rabih Abou Khalilin yhtyeissä ja soittaa edelleen Louis Sclavisin ja Michel Portalin kanssa. Tänä vuonna hän on perustanut uuden yhtyeen “WAT”.
Guillaume Roy vetää quatuor IXI yhtyettä sekä trioa Hasse Poulsenin ja Bruno Chevillonin kanssa. Claude Tchamitchian tulee musiikillisesta armenialaistaustaisesta perheestä ja kuuluu siihen 1990-luvun alun ryhmään soittajia, jotka määrittelivät uudenlaisen musiikillisen suuntauksen ranskalaisessa jazzissa. Hän on tanakasti kiinni improvisoidun musiikin kuvioissa, mutta ymmärtää perinteisen jazzin perusrakenteen.
Levyllä on 11 enemmän tai vähemmän etukäteen sävellettyä kappaletta, mutta soitto kuulostaa suureksi osaksi toimivan intuitiivisesti enemmän kuin valmiiksi sävelletyltä musiikilta. Kuulija voisi kait sanoa sen olevan jonkinasteista sekoitusta valmiiksi mietityn ja sävelletyn musiikin sekä hetken mielijohteessa paikan päällä pelkästään improvisoidusti toteutetun musiikin kesken. Vapaan ilmaisun lähettiläitä nämä herrat ensisijaisesti ovat mitä suurimmassa määrässä.
He omaavat hyvän tehokkaan rytmin ja ennen kaikkea eläytymisen taidon soittamiseen. Amarco purkaa rehellisen aidosti omalla tyylillään rajatonta energiaa vapaasti leijumaan kuulijan mielikuviin. He etenevät pelkäämättömästi omia latujaan antaen jousien äänten luoda oman salaperäisen ilmapiirin.
Amarcon soitto on tiukan tarkkaa ja läpitunkevaa kuin leijonan katse. Siitä paljastuu kätkettyjä totuuksia, joiden taakse piiloutuu epätoivo. Se elää kuin vapauden liekki, kärsivällisesti. Se on kuin onnen rakentamista kaiken tietämättömyyden keskellä. Siitä heijastuu huolettomuus ja vaivattomuus, mutta toisaalta se on täsmällistä ja huolellista. Se on vaatimatonta, mutta samalla siitä paistaa tietoinen nerokkuus. Uskallus saa nuotit sinkoilemaan ja sytyttämään tulenpalavia säveliä, välillä irrallisina, välillä yhteen sitoutuvina kokonaisuuksina. Se toimii siellä missä tapahtuu ja jatkaa virtaviivaisesti eteenpäin kunnes viimeinenkin elonmerkki on pyyhkäisty pois maailman kartalta. (JKi)
Guillaume Roy; alttoviulu, Vincent Courtois; sello, Claude Tchamitchian; kontrabasso
Äänitys ja miksaus: Gérard de Haro, Studio La Buissonne. Masterointi: Marwan Danoun, Studio Marwan Manley Mastering, Pariisi. Tuotanto: Francoise Bastianelli. Kannen taide ja suunnittelu: K´san Kag, Pariisi. Julkaistu syyskuussa 2010.
- Les palais oubliés 4:43
- Amarco 4:15
- Champ contre champ 4:19
- Play ground 4:56
- Petite conversation entre amis 1:36
- Question d’avenir 7:19
- Tactilographie 2:46
- Wild town 5:38
- Time to change 2:20
- Lune objective 2:21
- Le souffle de l’ivresse 3:51
Kaikki sävellykset ovat yhtyeen jäsenten yhdessä suunnittelemia