NOCTURNE NTCD410 – NT099
Viisikymppisen pianistin Andy Emlerin tie ei ole kulkenut niin sanotusti perinteistä tietä, klassisen musiikin opiskelun kautta, jazzin saloihin. Nuoruudessaan hän oli kova Genesis ja Led Zeppelin fani. Sitä kautta hän on ilmeisesti myös luonut oman käsityksensä jazzin suuntauksesta. Taustalla on vahva rock-pop linjaus. Pienempien kokoonpanojen rinnalle Emler perusti 1990 nykyisen Megaoctettinsa. Kokoonpano on hieman vaihteleva kooltaan ja siinä on ollut vuosikymmenen ajan mukana soittajia, jotka ovat olleet halukkaita ja toivoneet pääsevänsä mukaan “improvisatiivisen soiton taistelukentälle”. Vaikka kyseessä on oktetti, niin tämän levyn kokoonpanossa on kuitenkin yhdeksän soittajaa. Sana mega oktetin edessä voisi hyvinkin kuvata tätä muutos variaatiota yhtyeen sisällä.
Tämä levy alkaa sellaisella tuhoavalla voimalla ja raaoilla etovilla kurkkuääntelyillä, mitä viidellä puhaltajalla varustetulta oktetilta (tässä tapauksella nonetilta) voisi odottaakin, kovat bassoefektit tuuballa täydentävät voimallista ja häikäilemättömän kuumaa otetta. Mutta tätähän tämän suunnan musiikki on, välillä ollaan laakson pohjassa hiljaa kuin hukkunut mutavellissä ja taas kohta noustaan kohti lumisia huippuja tarmokkaalla luihin ja ytimiin tunkeutuvalla tenhoavalla ylärekisterin voimalla. Soitosta löytyy valtava määrä improvisointia sekoitettuna vaikutteilla sähköisestä funkista ja espanjalaisten sävelien kautta hard-bopiin. Yhtye on sanan varsinaisessa mielessä täysin omilla linjoillaan. Siinä maalataan sointukuvioilla vakavan pateettisesti yhtä lailla kuin hullun hauskojen kiemuroiden kautta pudotaan nuotistolta pois ikään kuin tyhjyyteen. Siinä mennään äärimmäisyydestä toiseen. Kuulijana välillä on iloinen tunnelma, mutta välillä tuntuu siltä, ettei tässä ole mitään järkeä. Ei tosiaankaan, tätä musiikkia ei ole tarkoitettu kaikkien korville. Levy sai melko sokeeraavan vastaanoton ranskalaisten jazzkriitikoiden joukossa ja se valittiin Ranskan Jazz Akatemian äänestyksessä parhaaksi jazz levyksi vuonna 2007 Ranskassa.
Andy Emler on taitava ja tekninen pianisti ja varsinkin hänen pienempien kokoonpanojen yhteydessä se tulee hienosti esiin. Tätä voitte itse käydä todistamassa, kun hänen vetämänsä trio on kiertueella Suomessa alkaen 18.4. (katso täältä) tai sitten Megaoctettia April Jazzin lauantain konsertissa 25.4. Olkaapa tarkkana ja paikan päällä. JKi
Médéric Collignon; bugle, altto saxtorvi, ääni, Laurent Dehors; tenorisaksofoni, bassoklarinetti, kornetti, Guillaume Orti; Alttosaksofoni ja tenorikornetti, Thomas de Pourquery; alttosaksofoni, Francois Thuillier; basso saxtorvi, basso tuuba, Claude Tchamitchian; kontrabasso, Eric Echampard, rummut, Francois Verly; perkussiot, Andy Emler; piano, sävellykset ja orkesterin johto
Äänitys: Gerard de Haro, studio La Buissonne, Pernes-les-Fontaines, marraskuu 2006. Masterointi: Nicolas Baillard. Kansi: Yann Kersalé. Kuvat: Jeanne Davy. Graafinen suunnittelu: Alexandra de Lapierre. Julkaistu 2007.
- Les ions sauvages 7:32
- Les 9 cents lunes 11:01
- The lost suit 11:18
- West in peace 10:12
- Hugs 2:04
- Final et postlude 9:23
Kaikki sävellykset ovat Andy Emlerin kirjoittamia