Rockadillo Records ZENCD 2126
Anssi Tikanmäki maalailee jälleen jyhkeitä sävelkuviaan Suomesta. Tällä kertaa kriitikon hammas on entistä terävämpi, sillä Tikanmäki liikkuu allekirjoittaneen nuoruusajan kotireviireillä sekä myöhempien vuosien festaripaikoilla. Pääelementtinä on vesi. Virtaava että seesteinen. Padottu, että vapaana virtaava.
Haasteelliset elementit, etenkin jos on seisonut joskus vapaan Kemijoen rantatörmällä kevätulvien aikaan. Tai Petäjäskosken voimalaitoksen tulvaluukkujen kitojen ollessa täysin avoinna. Tai Savukosken kairassa kesäisen kuivan joen lipuessa hiljaisen erämään halki; hyttysten ja paarmojen ahdistaessa rantapusikoista rantakivilla seisovaa harjusten narraajaa. Tai jos on ollut joskus nuorena Kemijoen uitossa tai Isohaaran alapuolisessa erotuksessa, jonka sivutuotteena Kemin huorat ja jätkät tekivät koulupojista (ja tytöistäkin) kelpo kansalaisten alkuja niin rakkauden kuin kiljunkin voimin.
Tikanmäen kappaleissa on mahtipontisuutta ja perusmaalailua kuin kotimaisissa vanhoissa elokuvissa. Niissä, joissa elopellot suvituulessa heilimöivät, isännän sormet hamusivat piian ryntäitä, cumuluspilvet kiisivät sinitaivaalla ja koivujen oksat heilahtelivat tuulen pyörteissä. Tunteenpaloa ja voimaa löytyi… Niin näistä sävellyksistä ja niiden esitystavasta. Voiman takuuna on myös väkevä orkesteri, jossa Tikanmäen sukukunta esiintyy triplana.
Itse en välttämättä osaa aivan sisäistää kaikkia nyansseja ja Tikanmäen aivoituksia kappaleiden kohdalla. Jäikö joku oleellisesti tärkeä asia soittamatta? Siitä voidaan tietysti olla montaa mieltä. Itse en ota kantaa Porvoojokeen, tuohon kuravellivirtaan, jonka suiston aitat ja makasiinit että kivikirkko syövytettiint kansakouluaikaan päänuppeihin niin oppikirjojen kuin esim. värikynälaatikoiden kansista. En tiedä oliko se nyt niin mahtipontista kuin Tikanmäki tässä esittää. Kai se oli/on, sillä onhan Porvoolla oma tärkeä historiansa maamme historiassa. Ja eläähän siellä nykyisin paljon jazzin ammattilaisia! Sekä rockin kruunaamaton kuningas Remu Aaltonen.
Unijoki on unijoki, sillkkaa utopiaa ja hallusinaation pehmeää haavetta. Haavetta, että tästa pienestä purosta tulisi ison iso virta. No tuleehan siitä kymmenien, satojen ja tuhansien kaimojensa kanssas. Se vaatii vain aikaa ja kilometrejä…
Kemijoki tuli ruodittua, mutta sen verran kritisoin, että kappaleesta puuttui tyystin Kemijoen kaunein elementti, kevättulvan jälkeisen yöttömän yön rantatörmien tuomenkukat, notkelmien kulleromeret, juhannuskukat, kielot… jumalainen ympäröivä avaruus, kuulaus ja kirkkaus. Nykyisin puuttuu Kemijoen pääväylän että sen haaran, Kitisen uomasta vapaasti juoksevat kosket, mutta em. luojan luomaa kauneutta se ei ole poistanut… Kemijoki elää voimakkaasti sykkien kevään ja alkukesän, sitten tyyntyen ja kaamoshorrokseen vaipuen, kuten tämän levyn mainiot kansitekstit asiaa ilmaisevat.
Kymmenvirran maan kohdalla teksti tosin luettelee pohjois-pohjanmaan joet, nuo olemattomat vesireitit, jotka ainoastaan tulvaaikana voivat kutsua itseään virroiksi. Kun kuuntelee A.V. Forsmanin (Koskimiehen) sanoitusta, kumoaa se myös selkeästi näiden lirujen olevan kyseisia virtoja. Isot virrat ovat Oulun pohjoisen reviirin jokia, niitä joitten yllä revontulta talvinen taivas luo ja pakkanen parhaana räiskää. Tai Tunturilaaksojen vuolas vuo se kalliosenihin läiskää… niinpä niin Oulun eteläpuolinen pohjanmaahan on juuri tällaista. No Tikanmäkikin on onneksi tämän aistinut ja sävellyksessä on ytyä ja voimaa.
Idensalmen Koljonvirta, tuo Olvin kotireviiri saa alkusoinneikseen Sańdelsin ja kumppaneiden aikaistuita balalaikkaa että ruotsinmaalaista kansanmusiikkia. Sven Tuuvaa vain ei näy… Kauniissa yläsavolaisessa maisemassa käyty taistelu oli yksi merkittävistä, jotka johtivat Suomen Venäjän keisarikunnan alaisuuteen! Siitäkin huolimatta, että voitto tuli kotiin…
Hypähdys suomalaiseen kansallismaisemaan Turun saaristoon ja Airistolle tuntuu aikalailla oudolta, koska käsittelyyn tulee sen jälkeen mahtava Saimaan lukko, aikanaan villinä ja vapaana vaahvaahdonnut Imatra, josta Koljonvirrankin vedet purkautuvat nykyisin seitsemän turbiinin lävitse kohti Laatokkaa. Kesäiltaisin tosin patoluukut avataan ja ikikalliot saavat loveensa jylisevänä kuohuvan vapaan Imatran, jonka rantakalliolla seisoo jyhkeänä liki 100-vuotinen Valtionhiotelli ja Big Band festarin pääestradi, jossa monet maailman huiput ovat soittaneet. Ja vapaata Imatraa sen vierellä ihailleet. Niin ihailee Tikanmäkin. Patoluukkujen yläpuolisella Vuoksen odottavalla liplatuksella joka purkauutuu segmenttiluukkujen noustessa valtaisalla voimalla tyhjäänn kalliouomaan…
Aiemmin mainittu Airisto sekä hylkynä pohjassa makaava Vrouw Maria vievät kuulijansa merihenkisiin seikkailuihin. Veden alle, mystisiin tunnetiloihin kuin saaristomeren silmiä hiveleviin maisemiin. Tikanmäki saa ne korville mieluisaksi, ei tekotyyneksi vaan eläväksi,. Aidon kauniiksi…
Tikanmäen hieno ja massiivinen ote suomalaiseen luontoon välittyy hienosti tällä levyllä. Kuitenkin on havaittavissa tiettyä pateettisuutta ja toistoa. Onhan sitä maakunnissakin samankaltaisuutta… mutta onko Suomi-kuva kuitenkin jäänyt jotenkin kapeaksi keikkabussin ikkunasta tuijotellessa. Ja vanhoja leffoja kuunnellessa (ja katsellessa). Tikanmäen esitykset ovat livenä paljon mahtavampi kokemus kuin näin levyllä. Mutta ei panna miestä lyttyyn, sillä hän orkestereineen on yksi tämän päivän hienoimpeja tulkitsijoita / säveltäjiä.
Yksi kevät Kemijoen rantatörmällä, entisen uiton pirtin takana, muurahaispesässä käytetyn kiljun kera kulleroita haistellen saattaisi antaa uusia ulottovuuksia! Perskeles! (OR)
Anssi Tikanmäki – piano, keys (1-8), Sami Kuoppamäki – drums (1-6), Juuso Nordlund – el. bass (1-7), Eemil Tikanmäki – el. guitar, acoustic guitar, mandolin (1-8), Eljas Tikanmäki – keys, organ, marimba, perc. (1-8), drums (7), Mikko Kangasjärvi – accordion (3, 5), Esa Juutilainen – flutes, Pentti Lahti – soprano, alto sax, Masa Orpana – clarinet, alto, tenor sax, Kari Nikkanen – oboe, english horn, Jouni Suuronen – horn, Pasi Tiitinen – horn, Aki Välimäki – trumpet, Henrik Perello – violin, Kaisa Männistö – violin, Lotta Kuoppala – violin, Nina Kulhia – violin, István Zsalay – violin, Eemil Tikanmäki – violin, Anne Korhonen – viola, Taavi Nachtigall – viola
Äänitys/recorded by Juuso Nordlund/Studio JJ
Apuäänittäjä/recording assistant: Eljas Tikanmäki/Skyview
Miksaus/mixed by Juuso Nordlund, Anssi Tikanmäki & Eljas Tikanmäki/Studio JJ
Masterointi/mastered by Pauli Saastamoinen/Finnvox
Tuottajat/produced by Anssi Tikanmäki & Juuso Nordlund
Kansisuunnittelu & valokuvat/coverdesign & photos by Elmo Salmi
ATO-kuva/band photo: Anssi Männistö
Tuotanto/produced by Bardi Oy
Sävellykset/compositions by Anssi Tikanmäki
paitsi/except “Vrouw Maria” by Eljas Tikanmäki
Tekstit/texts by Anssi ja Maarit Tikanmäki
1. Borgå 5.37
2. Unijoki 5.23
3. Giemajohka 6.40
4. Kymmenen Virran Maa 5.54
5. Koljonvirta 6.34
6. Airisto 5.30
7. Imatrankoski 7.19
8. Vrouw Maria 7.13