Lahtelaista kitaristi-laulaja Pentti “Baby Boy” Varhamaa puraisi blues-kärpänen jo varsin nuorena ja häntä voidaan historian kirjojen mukaan pitää yhtenä maamme ensimmäisistä country-blues -artisteista.
Tämän vuoden lopulla 60-vuotisjuhliaan viettävä Varhama hankki ensimmäisen kitaransa 1960-luvun lopulla ja musiikillisina innoittajina tuohon aikaan suuntaa näyttivät brittibluesin edustajat, kuten John Mayall.
Isoveljen levyhyllyn kautta kiinnostus siirtyi ensin Muddy Watersin ja Howlin’ Wolfin tuotantoihin ja sitä kautta pikku hiljaa tulivat tutuksi akustiset maalaisblues-artistit Son House, Robert Johnson ja Charlie Patton.
Intensiivisen harjoittelun kautta Varhamasta kypsyi yksi maamme ensimmäisistä countryblues-soittajista.
Varhaisten kouluaikaisten bändiviritysten jälkeen Varhama nähtiin usein myös soolokeikoilla ohjelmistonaan akustinen countryblues ja taiteilijanimeksi vakiintui Baby Boy Varhama.
Varhama osallistui myös vuonna 1970 Turussa järjestettyyn taidetapahtumaan, jossa hänen lisäkseen esiintyi Lahden seudulta kotoisin oleva Fire Blues sekä John Littlejohn (1932-94) ja Eddie Boyd (1914-94). Pekka Gronowin isännöimä tapahtuma nauhoitettiin televisiolle. Samoihin aikoihin Varhama esiintyi Vanhalla Ylioppilastalolla, missä lämmitteli edellä mainittuja blueslegendojen lisäksi Eddie Burnsia (1928-).
Vuoden 1968 syksyllä Suomeen perustettu Finnish Blues Society (nyk. SAMY) yhdistys julkaisi vuonna 1972 EP -levyn, jolla on Varhaman kolmen akustisen sooloesityksen lisäksi kolme yhtyeen kanssa soitettua kappaletta.
Vuosi 1973 vei Varhaman opiskelujen takia hetkeksi Jyväskylään, missä hän tutustui kitaristi Heikki Ansaan. Kaksikon mukaan keikoille liittyi myös lahtelainen Jarmo Poutiainen.
Yhtye aktivoitui uudelleen vuonna 2003 ja näin sai alkunsa Baby Boy Varhama & The Jinx. Yhtyeen jäsenet olivat Baby Boy Varhama; kitara, laulu, Jarmo Poutiainen; basso, Matias Partanen; rummut ja Ismo Haavisto; huuliharppu, kitara ja laulu.
Yhtyeen uudelleen tulemisen jälkeen levytystä on saatu odottaa aina viime vuoden lokakuuhun, jolloin julkaistiin pitkään historiaan nimellisesti viittaava A Long Time Comin’.
Levytys pitää sisällään kymmenen countrybluesiin nojaavaa lainasävellystä, joista kaksi on merkitty trad -krediitillä.
Levytyksen avaa pelkistetty afroamerikkalainen vankilalaulu Tom Devil, jollaisten historia menee pitkälle ennen äänilevyjä. Laulannan tarkoituksena oli pitää yllä työn rytmiä, kuten hakun lyömistä kiveen tai kuokan iskua maahan samanaikaisesti. Leadlaulaja toimii rytminjohtaja ja muut vastaavat siihen kuorossa. Tällä kertaa musiikillista sovitusta on pelkistetty siten, että ainoastaan laulun lisäksi rytmitystä hoitaa Matias Partasen rummutus. Äänimaailman autenttisuutta on maustettu studion ulkopuolelta äänitetyllä lintujen laululla ja kaukaa kuuluvalla koiran haukunnalla. Avausraidan myötä kuulija kulkee mielessään kauas viime vuosisadan alkuun jos ei pidemmällekin.
Dobro-slide veto Walkin’ Blues on Robert Johnsonin nimiin laitettu sävellys, jossa on oma käden jälkensä Son Housella. Säkeittäiset lauluvuorot Varhama ja Haavisto ovat jakaneet keskenään. Levyn toinen Johnson-laina on Preachin Blues, jossa jälleen Haaviston slide-dobro puhuu puolestaan.
Charley Pattonin Green River Bluesissa junakompin lisäksi kehiin pääsee Haavisto huuliharppuineen, jonka soitossa on junan höyryä siinäkin. Jotkut lähteet ovat maininneet alkuperäisen sävellyksen tekstin erään kohdan viittaavan siihen legendaariseen W.C. Handyn viime vuosisadan alussa kuulemaan kuuluisaan ensimmäiseen sinisävytteiseen teokseen.
Jazz-blues pianisti Little Brother Montgomeryn nimiin merkitty Vicksburg Bluesissa olevan keinuvan riffin löytää monien versioimasta 44 Blues -sävellyksestä. Näin se useasti kävikin noina syntyhistorian aikoina, kun muusikot keskenään sävelpätkiään toisilleen väläyttelivät ja joskus niitä varastelivatkin. Varhama kumppaneineen tekee kuitenkin kunniaa koko alkuidean isälle.
Kansansävelmäksi merkityssä Take A Walk With Me liikutaan Jimmy Reed -tyylisessä musiikkimaastossa.
Will Weldonin ragtime -sävytteisen The Big Boat lauluosuudesta vastaa Haavisto omalla takuuvarmalla otteellaan ja boogie -sävytteinen naisenylistys Louise Louise Blues kulkee kuin vanha kunnon juna.
Lightnin’ Hopkinsin How Long Have It Been Since You Been Home on pelkistetty Varhaman ja Haaviston kitara-laulu -duoesitys ja Sleepy John Estesin Milk Cow Bluesissa kierrätetään tuttua riffiä.
Kokonaisuutena Varhaman ja kumppaneiden albumi on syvää tunnetta huokuva kunnianosoitus suurille sinisävyjen mestareille. Countrybluesin saloihin vuosien varrella useaan otteeseen paneutunut Varhama on työstänyt levylle analyyttisen musiikillisen kaaren, joka nojaa hänen omaan yli 40-vuotiseen rikkaaseen kokemukseen ja josta riittää ehtymättömästi ammennettavaa. Bluesin lisäksi Varhama on operoinut muun muassa jazzin ja gospelin maailmassa, mikä on omalta osaltaan luonut sävyjä lopputulokseen. (AL)
Baby Boy Varhama; vocals, guitar, electronic tanpura, Ismo Haavisto; guitar, harmonica, vocals, Jarski Poutiainen; bass, vocals, Matias Partanen; drums
Tuotanto: Baby Boy Varhama
Äänityspaikka: Oriville Studios, Orimattila, 26.-27. heinäkuuta 2010.
Äänitys, miksaus ja masterointi: Matias Partanen
Kannen kuvat ja suunnittelu: Juha Tanhua
01. Tom Devil (Trad.) (2:54)
02. Walkin’ Blues (Robert Johnson) (5:26)
03. Green River Blues (Charley Patton) (3:24)
04. Vicksburg Blues (Eurreal Montgomery) (5:00)
05. Take A Walk With Me (Traditional) (4:28)
06. The Big Boat (Will Weldon) (3:02)
07. Louise Louise Blues (Johnnie Temple) (4:38)
08. How Long Have It Been Since You Been Home (Sam Hopkins) (4:08)
09. Milk Cow Blues (John Estes) (3:39)
10. Preachin’ Blues (Robert Johnson) (3:28)
www.babyboyvarhama.com