Pianisti Alcyona Mickin, ranskalaisen saksofonisti / klarinetisti Robin Finckerin ja rumpali Paul Clarvisin muodostama Blink trio on perustettu vuonna 2004. Yhtye soittaa pääasiassa Alcyonan ja Robinin säveltämää musiikkia. Olen kuullut Alcyonan kvintettiä kaksi vuotta sitten. Lontoossa marraskuussa kuultuna tämä trio tuntui olevan hyvässä vedossa. Soitto kulki rehevästi, reippaan notkeasti ja ilmavasti. Mitä rennommin ja vapautuneemmin yhtye soittaa sen paremmalta se kuulostaa. Kuullun perusteella tuli samalla ostettua tämä levy. Vaikka yhtye periaatteessa soittaa itse sävellettyä musiikkia, niin se kuulostaa kuitenkin erittäin vapaalta ilmaisulta. Tuntuu siltä, että kappaleet eivät seuraa joka kerta samaa kaavaa, vaan soitettaessa ne saavat uuden version vapaassa seikkailun ilmapiirissä. Heidän soittamansa musiikki onkin saanut Englannin jazzpiireissä uuden takin päälleen ja sitä on luonnehdittu “semi-freeksi”. Mitä se sitten pitääkin sisällään jääköön jokaisen itse arvioitavaksi.
Tämä Blinkin, samanniminen, debyytti albumi on ilmestynyt jo vuosi sitten, mutta ei aika sitä pahenna. Levyllä on osittain valtavan taiteellinen värinä ja se tuntuu aikalailla erilaiselta kuin mitä he soittivat lavalla. Tai sitten muistikuvat ovat löysät. Live esiintyminen tuntui olevan huomattavasti energisempi ja mukaansatempaavampi. Ehkä näin käy aina. Konkreettinen live tilanne on jotenkin todellisemman tuntuista ja niinhän sen pitäisi ollakin. Siinä tuntui olevan enemmän raisua dynamiikkaa.
Levyllä todennäköisesti mennään perinteisemmällä linjalla, sävelletyn musiikin näytellessä suurempaa roolia. Näin siitäkin huolimatta, että soittajat itse sanovat antavansa musiikin kehittyä itsessään sointukokonaisuudeksi soiton aikana. Alcyona on taiteellisesti luova pianisti, jolle musiikin sisältö tuntuu olevan erittäin tärkeätä. Yhteistyö Robin Finckerin kanssa toimii hyvällä ryhdillä, sen verran hyvin he ovat vuosien saatossa oppineet tuntemaan toistensa ajatuksia. Kuusi levyn kymmenestä raidasta ovat Alcyonan käsialaa ja kolme Robinin. Yksi on ryhmän ulkopuolisen Harrison Birtwistlen säveltämä. “Camoodi” ja “Ronnie” ovat molemmat vahvan ponnekkaita, reippaasti eteneviä, tuiman tanakoita, nykyaikaisella lähestymistavalla soitettuja, mutta hieman hakkaavia kappaleita. Niistä huomaa kyllä selvästi, että yhtye on paneutunut yhteissoittoon suurella tarmolla. “Quiet Afternoon” , “Gulf” , “Something like the blues” sekä “Long Forgotten to you” taas ovat mielestäni tyypillistä Alcyonaa. Ne ovat hitaita balladeja, joissa hänen pianotyöskentelynsä on pääosassa, Robinin vastatessa säkenöivän empaattisesti, kuin tihruisen usvan keskeltä, saksofonilla ja klarinetilla. Robinin sävellykset “The Bar”,”Tin Box” ja “The Mess” kulkevat hieman eri polkuja. Niissä on hyvin selkeä free ilmaisu, mikä lähtee saksofonin kautta, mutta myös Alcyona vaihtaa eri vaihteelle sekoittaen taitavasti soinnut hyppäyksittäin Robinin soittoon. Näissä musiikki on rotevan tanakkaa free ilmaisua omanlaisella yllättävällä tavalla esitettynä. Rumpali Paul Clarvisin johdatteleva, vakuuttavan varmaotteinen, tausta palikointi kietoutuu luontevasti yhtyeen soittoon. Hienoa yhteissoittoa, vaikkei yhtye aivan ylimaallisiin sfääreihin kuulijaa johdattele. (JKi)
Robin Fincker, tenorisaksofoni, klarinetti; Alcyona Mick, piano; Paul Clarvis, rummut
Äänitys ja miksaus: 7.9.2007, Abbey Road Studio 3, Andrew Dudman, Kris Burton. Masterointi: Sean Magee. Kannen suunnittelu: Kaja ja Christina Blackley. Kuvat: Janci. Tuotanto: Loop. Julkaistu marraskuussa 2008.
- Camoodi (Alcyona Mick) 4:31
- Berceuse de Jeanne (Harrison Birtwistle) 5:18
- Ronnie (Alcyona Mick) 5:50
- The Bar (Robin Fincker) 1:46
- Quiet Afternoon (Alcyona Mick) 5:50
- Tin Box (Robin Fincker) 5:05
- The Gulf (Alcyona Mick) 6:30
- Something like the blues (Alcyona Mick) 7:06
- Long Forgotten to you (Alcyona Mick) 4:13
- The Mess (Robin Fincker) 3:16