Spy Boy
Babel BDV13121
Tuuba möräjää perustahdin ja rytmityksen kuin konsanaan New Orleansissa. Mukaan sotketaan sitä sun tätä… karibiaa, afrikkaa, uskontoa… freeta, fuusiota… voimalla seitsemän puhaltimen. Mausteeksi ripotellaan oktetin täydentävä perkussiomauste antamaan sointiliemelle sykkivä sielu.
Tämä yhdistyneiden kuningaskuntien (UK) brass-yhdentymä klaaraa melko merkillisen, mutta samalla mielenkiintoisen kokonaisuuden. Sellaisen, jossa välillä maistuu nanna ja mielihyvä, toisaalla rikkirepivä pitkäpiimäisyys. Välillä mennään kepoisan vauhdikkaasti kuin New Orleansin Mardi Grass -riehassa, sitten taas venytetään askelta kuin täi tervassa tai surun murtamassa hautajaissaatossa.
Iloiset pillipiiarit muuttuvat hetkessä hengellisen vainolaisen laahustaviksi sanansaattajiksi. Tuomiopasuunain soittajiksi. Langeten silmän välttäessä taas rivoimman tradition puhaltajiksi. Vanhaa kunnioittaviksi, mutta erittäin vapaalla kädellä sitä suttaaviksin.
Synkimmillekin poluille löytyy oikotie onneen. Ei mahtipontisena eikä totutun tasaisina vaan repivän ristiriitaisena ja pääosin kuoppaisena vapaamuotoisuutena. Abstraktina avant-gardismina….
Voisikin toisaalta kysyä, onko tämä tie menossa Kellokoskelle, Lapinlahdelle, Niuvanniemeen, Pitkäniemeen… tai johonkin muuhun entisaikojen täyshoitolaan, jossa kylpyjen lisäksi annettiin patterin latausta.
Saksofonisti-klarinetisti Tom Challenger on säveltänyt tämän levyn kappaleet kolmea lukuunottamatta, jotka ovat trad-biiseja. Tosin nekin hän sovittanut. Kuten alussa mainitsin, niin aikalainen kokoelma erilaista musiikkia ja osaamista. Levyn booklet -läpäre ei kerro sen kummemmin eri biisien upeita sooloosuuksia soittavien nimiä. Sinänsä heikkous, mutta toisaalta soittokunnan pelimannit ovat aikalaisen outoja ainakin meille suomalaisille.
Perkussionisti John Blease suoriutuu urakastaan erinomaisen hienosti. Hänen työstönsä on monitahokasta ja kulloisenkin kappaleen henkeen sopivaa. Ei liian esille tunkevaa, mutta silti väkevää. Samaa voi todeta ison torven puhkujasta Theon Crossista. Eli tiukka komppi ristiriitaisen brassin taustalla.
Yksi levyn merkillisyyksistä on “yhden nuotin” avausbiisi, nimeltään Onnellinen… Liekö jotain suomalaissukua, kun soolosoittajan ainokainen nuotti muistutta pohjaan palaneen pontikan aiheuttamaa hikkaa. Pelkistetty kokonaisuus, jossa taustan seesteisyys ja tuuban keinuva rytmitys yhdistyvät herkulliseksi äänimaailmaksi… Hik!
Kolmosraidan I Thank You Jesus on väkevä sekoitus uskontoa, ragtimea, bluesia ja New Orleansia. Häiriöttämän kärsirsivällinen energialataus, jonka tunnelataus improvisaatio saa ajatukset tuonne syvän etelän baptistikirkoihin.
Tämä levykokonaisuus antaa ja ottaa yhtäaikaa kuulijaltaan. Onneksi antipuoli on huomattavasti isompi kuin välillä todella verkkaisesti eteenpäin laahustava tavoitteeton musisointi. Mutta silti se on hienoa kuunneltavaa pelkästään soittajien hienon osaamisen myötä.
Olipahan mielenkiintoinen kuuntelukokemus. Erinomainen vapaudenotto…
Ai, mistäkö? En minä tiedä. Kuunnelkaa itse. (OR)
Tom Challenger, sax/clarinet, George Crowley, sax/clarinet, Dan Nicholls, bass clarinet / sax, Rory Simmons, trumpet, Alex Bonney, trumpet, Nathaniel Cross, trombone, Theon Cross, tuba, John Blease, drums/percussion
Recorded by Ben Lamdin at The Fish Market, London 31.3. – 2.4.2013
Mixed by Alex Bonney
Mastered by Peter Beckmann at Technologyworks
01. Onnellinen 5:45
02. Shallow Water (trad) 4:50
03. I Thank You Jesus (trad) 3:27
04. Nighty Night 1:08
05. Francis P 2:47
06. Indian Red (trad) 3:44
07. Rain Rain Rain 6:00
08. Meniscus 0:56
09. Wizards 9:35
10. Israfil 3:18
11. Indians 2:37
12. Don’t Stand Up 8:54
13. Zubr Dubr 1:04