HP 1250090
Voi tsöpädädää. dubabada, papapapppappappaaaaaa, fubadaba daa.. dum, bassoinen funk takoo ajatusta,. Laululintu leikittelee korvasta korvaan, porautuen välillä, sieraimiinkin. Huitoisin sen helekuttiin, mutta en voi, koska se viehättää. Osaavuudellaan. Veikeydellään. Uskaltavuudellaan. Äänimaailma kulkee arvaamattomuudesta toisen, kunnes mukaan saadaan tungettua lisää instrumentteja. Bassovoimakkuutta ruuvataan hiemaan dum, dum, dummemmalle; siis kaakkoon ja trumpetti-foni keskustelu luo kynnysmaton, jota tuo viehko naisääni on milloin tuomassa, milloin alta vetämässä. Ääääh… häkellyttävää, mutta, kuten sanottu hyvää. Jopa somaa.
Kakkosraidan leadsoittimeksi hypähtää piano, jota säestää jymäkkä pompotipom -basso. Naissolistilla on järjellistä lyriikkaa kerrottavana ja huilisti hekottaa omia tuntojaan. Aistikkaasti. Sitten jää levy jauhamaan paikoilleen… anteeksi ei jääkään, sillä trumpetistin soolo elää edelleen jonkin hetken, edeten kohti kuihtumistaan.
Kolmosraidalla lauluääni on jo rauhoittunut runojalan ehdolle. Basso ei, vaan jatkoi voimakasta potkimistaan, kuten läpi koko levyn.
Nelosraidalla tädin lauluhetkeä sotkevat sakspiippu ja trumpetti. Makoisasti. Haastavasti. Hetkeen sopivasti istuen, saaden laululintusen jälleen käyttämään koko äänirepertuaariaan… tsup, tsup. tsirrrrrpht….
Vitonen jatkaa samaa irrationaalista menoa. Avant gardistakin maalailua. Joka yleensä sylettää kompuralla kuvioinnillaan. Tökeröillä tyylirikoilla. Kylmällä kankeudellaan. Nyt pakka pysyy hyvin kasassa, Irtiottojen intesiivisyys ja lämminhenkinen hyväntahtoisuus miellyttävät. Suorastaan syleilevät kuulijaansa.
Eikä hyvä maku muutu raitojen soljuessa ohitse. Laulusosuuksien viehko laululintu, Reija Lang, suoriuruu osastaan erinomaisesti (!). Uskaltaminen tuottaa hyvää tulosta. Kokonaisuuden omaksuminen antaa untuvamaton, jossa voi toteuttaa itseään. Jäykkä suomalaisuus on tipotiessään. Teeskentelystä puhumattakaan.
Toinen suomalainen loistosuorite levyllä on Englannissa jo vuosia vaikuttaneen trumpetisti Mika Myllärin. Akateemisesta Mikasta on kasvanut villin hiuspehkon myötä loistava improvoija,. Tumma puku ja kravattikaulainen, naivi taiteellinen perfektionismi on vaihtunut elämänmakuiseen, vivahderikkaaseen soittamiseen. Mika klaaraa mainiosti komppaukset kuin retvakkaan maukkaat soolonsakin. Hänen soitostaan kuulee nyt soittamisen riemun pateettisen kaavakangistumisen sijaan. Helekutin hyvä juttu!
Kuten raita 10 mielipuolisuudessaan…. Neiti Lang luo siinä jotain, josta Lapinlahden lääkäristökin olisi aikoinaan ollut ihmeissään…. Burn Outia vaiko silkkaa syntymähulluutta. Viime mainittua neiti Langilla on aina löytynyt. Ja runsaasti. Ja se on ollut hänen etunsa artistina… erinomaisen taitavana toteuttajana… elävän elämän kouluttamana… voi helvetin helvetti!
Siis todella outo lintu, jonkas erinomaisuutta saimme ihastella jo hänen aiemmalla Transit -levyllään.
Tai kääntöpuolisesti Anita O’Day -tribuutissaan… tai vuosituhannen alun Lady Summertimena.
Kun tähän Lang – Mylläri -osastoon nyt yhdistetään erinomaiset englantilasmuusikot, on kasassa äänite, joka kaikkien hiemankin elämäänsä elämisen takia suhtautuvien kannattaa kuunnella. Yksin. Kaksin. Kaikessa rauhassa. Yhtitähtisen kera tai ilman.
Uskon tämän levyn kansainvälisen levityksen onnistumiseen. Kuten itse bändinkin…
Uskon “Mad-mama” Langin hulluuden tarttuvan ulkolaisiin kuin jätkän räkä piikkilankaan Sodankylän Kairalan kylässä. Yöttömässä yössä. Hyttysten ahdistamana. Kitisen rannalla. Kullerojen kukkiessa… (OR)
Reija Lang, vocal
Mika Mylläri, trumpet
Ed Jones, tenorsax, flute
Geoff Gascoyne, bass
Orphy Robinson, vibraphone, marimba and percussions
Session 1
Intimacy, Too Many Stars, Blood Stomp, Burn Out Mama
Recorded on September 15.-16. 2008 at Studio M1, Finnish Broadcasting Company (YLE) Helsinki, Finland
Sound Engineer: Hannu Perälä
Session 2
Top-Up , Nu Song, Falling Down, Infinite, CSI, Zawinul, Naked Brother, Elysium
Recorded at December 2.-5, 2008 at Livingston Studios, London, UK
Sound Engineer: Michael Boddy
Studio Assistant: Anthony Leung
Mixed at The Hospital Club, London, UK
Sound Engineer: Michael Boddy
Studio Assistant: Steve Massey
Mastered at Pierce Rooms, London, UK
on january 23, 2009
Mastering Engineer: Doug Shearer
Music produced originally for YLE by Veli-Pekka Heinonen
1. Top-Up & Intimacy (Mylläri-Lang) 06:47
2. Nu Song (Mylläri-Lang) 04:56
3. Falling Down (Jones-Lang) 03:15
4. Infinite (James-Lang) 05:17
5. CSI (Gascoyne-Lang) 05:30
6. Zawinul (Jones-Lang) 03:53
7. Too Many Stars (Mylläri-Lang) 03:14
8. Blood Stomp (Gascoyne-Lang) 04:53
9. Naked Brother (Gascoyne-Lang) 03:51
10. Burn Out Mama (Robinson-Lang) 08:50
11. Elysium (Gascoyne-Lang) 05:02
Total playing time 55:47