Phoenix
ECM 2397
Kirjoita tässä nyt sitten levyarvosteluita kun yksi sama hemmetin ”biisi” soi päässä koko ajan. Herätessä, kauppareissulla, asioita hoitaessa, yölläkin. Ei jätä rauhaa millään. Eikä se nyt ole mikä tahansa biisi, vaan aivan upea sävellys, yksi mieliteoksistani kautta aikojen. Puhun nyt Sibeliuksen viulukonsertosta, jota tuli katseltua ja kuunneltua kuusi kertaa kolmen päivän sisällä. Ja vielä yhden kerran lisää Yle Teeman suorana lähetyksenä Hämeenlinnassa pidetystä Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlakonsertista.
Ja se soi ja se soi eikä sille mitään voi. Näinhän ne sanat, suurin piirtein, menivät Taisto Tammen laulamana aikanaan, tuossa ikimuistoisessa tangossa. Ja siitäkin huolimatta, että privaatisti kommentoin yhtä noista kuudesta versiosta, että siinä raiskattiin kansallisomaisuuttamme. Niin huono se oli. Enpä halua / viitsi / ei ole edes soveliasta kertoa kenen kuudesta Sibelius-viulukilpailun finalistista oli kyse.
Kuultiinhan siinä kolmen illan aikana paljon muutakin hyvää kuin pelkästään Sibbeä: Brahmsia, Bartokia, Alban Bergia ym. Mutta tuo yksi kappale… Viikonloppuna tuli pienoinen helpotus, kun laitoin Bill Evansia soimaan. Olihan Bill Evansin trio (Scott LaFaro, Paul Motian) yksi 1960-luvun hienoimmista kokoonpanoista. Siinä missä Miles Davisin kvintetti tai John Coltranen ”klassinen” kvartetti. Mutta se oli vaain tilapäinen helpotus, joka pelasti yhden kauppamatkan. Sitten Sibelius ja hänen viulukonserttonsa tuli takaisin ja soi päässä taaas…
Mutta tämä. Tämä on kaukana Sibeliuksesta kuin Evansistakin. Mutta hienoa musiikkia – ja ajankohtaista tänä globalisaation ja suurten kansainvaellusten aikana.
Cymin Samawatie on iranilaisten vanhempien Saksassa syntynyt tytär. Berliiniin, jossa tämä yhtye toimii, ovat eri teitä päätyneet myös intialaisperäinen rumpali Ketan Bhatti, ranskalainen pianisti Benedikt Jahnel, sekä alttoviulisti Martin Stegner ja basisti Ralf Schwarz.
Yhdesssä he tekevät musiikkia, jota on vaikea luokitella mihinkään erityiseen kategoriaan tai genreeseen (eipähän sellainen ole tarpeellistakaan). Mutta upeaa se on kerta kaikkiaan. Cymin Samawatie on päävastuussa siitä (musiikista), osan hän on tehnyt yhteistyössä bändin eri jäsenten kanssa. Laulut ovat persinkielisiä (kiitos taas ECM:lle kansivihosta, jossa on myös englanninkieliset käännökset näistä lyriikoista).
Cymin Samawatie laulaa upeasti. Tahtilajit, tempot ja tunnelmat ovat monimuotoisia ja vaihtelevia. Koko ryhmä soittaa kautta linjan hienosti. Instrumenttipuolella erityisen vaikutuksen tekee alttoviulisti Martin Stegner.
Yksittäisiä kappaleita on turha erikseen analysoida tai ylipäätään selittää tai pukea sanoiksi. Tämä on, kaiken kaikkiaan, vaikuttavaa. Sellaista, joka pitää itse kunkin kuunnella ja kokea. Suosittelen. (TV)
Cymin Samawatie: laulu, Benedikt Jahnel: piano, Ralf Schwarz: basso, Ketan Bhatti: rummut ja lyömäsoittimet, Martin Stegner: alttoviulu.
01. Aaftaab (Samawatie & Jahnel) 6:37
02. Che Gune Ast (Samawatie) 5:02
03. Baraaye Ranj (Samawatie) 3:57
04. Gozaraan (Samawatie & Bhatti / Forough Farrokhzad) 7:53
05. Harire Buse (Samawatie & Schwartz / Forough Farrokhzad) 4:35
06. Talaash Makon (Jahnei / Samawatie) 4:24
07. Dishab (Samawatie / Hafez) 5:04
08. Phoenix Part 1 (Samawatie / Nima Yushij) 2:59
09. Phoenix Part 2 (Samawatie / Nima Yushij) 4:35
10. Baraaye To (Samawatie / Forough Farrokhzad) 4:08
Kokonaiskesto 49:42.