Cyminology yhtye julkaisi edellisen albuminsa “As Ney” syksyllä 2008 myös ECM levy-yhtiön kautta. Silloin se hieman hämmensi ensin alkuun perin merkillisellä ja niin paljon muusta totutusta jazzillisesta musiikista poikkeavalla tyylillään. Berliinistä kotoisin olevan monikansallisen yhtyeen, joka on perustettu 2002, jäsenien sukujuuret ovat eri puolilta maailmaa. Cymin Samanwatie on iranilainen sukujuuriltaan, Ralf Schwarz on saksalainen, Benedikt Jahnel taas on ranskalainen ja Ketan Bhattilla on intialainen sukutausta. Tämän monen etnisen taustan monimuotoisuus vahvistaa yhtyeen musiikillista ilmaisua, mikä ei tosiaan ole tavanomaista.
Miltä näyttää kauneus, millä ei ole ihailijoita, entä riippumaton rakkaus ilman sanoja ja paineita. Entä, jos et pysty soittamaan sitä mitä kuulet tai jos ei ole sanoja kuvailemaan sitä mitä näet. Olen valmis kokemaan sen tuskan, jos sitä ei ole tarkoitettu sinulle. Mitä kuvani kertoo sinulle, tunnetko siitä minut, pitäisikö siitä näkyä enemmän meitä yhdessä. Miten löydät kauneutesi, näetkö jotain minussa, mitä en itse näe. Yritä kuulla jotain minun kauttani. Tunnenko itseni yksinäiseksi, vaikka olet kanssani. Ei pidä unohtaa sitä, että elämä on lahja. Tämä on Cymin Samawatien laulujen sisältö “Suburi” levyllä, elämän yksinkertaisia totuuksia, rauhallisesti ja tunteellisesti tulkittuna. Kaikesta huolimatta se tuntuu jatkavan kärsivällisesti samalla tyylillä kuin edeltäjänsä, uusin lauluin, mutta saman uudelleen toistoa.
Pääosa levyn sisällöstä on Samawatien käsialaa. Hän on sanoittanut kaikki laulut, mutta mukaan on tällä kertaa mahtunut myös pari Jahnelin ja Bhattin sävellystä. Kaikessa yksinkertaisuudessani en kylläkään huomaa suoranaisesti mitään eroa näissä Samawatien tekemiseen. Niissä on sama hengellinen kerronta, rauhoittava ja viihdyttävä, hiljaisuuden mystillinen ilmapiiri.
Laulujen sisältö syntyy vahvoista emotionaalisista tunteista kaikkeen siihen, mitä Iranissa tapahtuu tällä hetkellä. Vaikka Samawatie ei tietoisesti halua lauluillaan ja sävellyksillään ottaa kantaa poliittisesti, niin se ei voi olla vaikuttamatta niiden sisältöön ja koskettavan tunteelliseen ilmaisuun. Hän sanoo itse, ettei hän voi tehdä sille mitään, mitä Iranissa tapahtuu. Osa laulujen sisällöstä kuten “Shakibaai”, kestävyys, on syntynyt suoraan tästä sisäisestä tuskasta, jota hän kokee siinä voimattomuudessaan, ettei voi vaikuttaa, vaikka haluaisi.
En koe tätä levyä kovin hyvin edustavan jazzmusiikkia, vaan enemminkin se on etnistä maailmanmusiikkia, vaikka pohjana on vahva jazzinstrumentaatio soittimien kautta.
Cymin Samawatie; laulu, Benedikt Jahnel; piano, Ralf Schwarz; kontrabasso, Ketan Bhatti; rummut, perkussiot
Äänitys: Rainbow Studio, Oslo, tammikuu 2010, Jan Erik Kongshaug. Kannen suunnittelu: Sascha Kleis, Yhtyekuvat: Kai von Rabenau. Muut kuvat: Cymin Samawatie. Tuotanto: Manfred Eicher. Julkaistu tammikuussa 2011.
- Sibaai (Cymin Samawatie) 5:18
- Saburi (Samawatie) 5:27
- Shakibaai (Samawatie) 4:57
- Norma (Samawatie) 6:20
- As maa (Ketan Bhatti) 8:51
- Nemibinam (Samawatie) 5:41
- Hedije (Benedikt Jahnel) 5:44
- Hawaa (Jahnel) 7:11