Encore
ECM 2439
Tässäpä on kaksi varsinaista konkaria asialla: heidän yhteeenlaskettu ikänsä on nimittäin 160 vuotta (!), keikkavuosia toki hieman vähemmän, mutta pitkälti toiselle sadalle niidenkin määrä kapuaa ja jopa ylittää tuon satasen rajapyykin reilusti.
Eberhard Weberiä voisi nimitellä myös ECM-konkariksi, sillä harva muusikko (norjalaisrumpali) Jon Christenseniä lukuunottamatta on esiintynyt niin monella yhtiön julkaisulla kuin hän (Keith Jarrett on toki oma lukunsa). Weberin ensimmäinen ECM-albumi, vuonna 1974 julkaistu The Colours of Chloe, oli myös hänen kansainvälinen läpimurtonsa ja vakiinnutti hänen asemansa Eicherin tallissa.
Sittemmin Weberin omissa nimissään tekemiä levyjä on tämä mukaan lukien kertynyt 14 kappaletta. Niiden päälle voi laskea vielä kymmenen albumia Jan Garbarekin yhtyeen kanssa sekä pienen kasan muiden artistien nimissä tehtyjä äänitteitä.
Ja yllätys, yllätys! Kukapa se olikaan mukana Weberin kyydissä em. esikoisella The Colours of Chloe? No, Ack van Rooyen tietysti. Tämä vuoden 1930 ensimmäisenä päivänä Den Haagissa syntynyt hollantilaistrumpetisti aloitti ammattimaisen muusikon uransa jo 1940-luvulla. Voi vain kuvitella millainen määrä levytyksiä ja legendaarisia soittokumppaneita hänen uralleen mahtuu. Onneksi hänen flyygelitorvensa soi edelleenkin komeasti. Tosin tällä levyllä, joka on koostettu konserttitaltioinneista aikana jolloin van Rooyen oli vielä ”nuori mies”, iältään 60 – 77.
Idea tälle levylle syntyi Manfred Eicherin ja Weberin keskustelussa jälkimmäisen 75V-juhlien yhteydessä viime tammikuussa, jolloin Stuttgartenissa noita synttäreitä juhlittiin useamman konsertin myötä. Tämä Encore-albumi koostuu runsaasta tusinasta kaksikon konserttiäänityksistä, jotka ovat pitkälti improvisoituja. Joskin kyllä siellä selkeitä pohjia, rakenteita perusraaka-aineina löytyy.
Levykannen mukaan Weber soittaa bassonsa lisäksi myös kosketinsoittimia. Se on lievästi sanottu, sillä taustoista löytyy selkeitä luuppeja ja sekalaista elektroniikan käyttöä. Eihän Weber olisi ihan suoraan livenä selvitynyt kaiken sävelmateriaalin synnyttämisestä kun bassokin on äänessä kuta kuinkin koko ajan.
Tuo Eberhard Weberin basso on oma lukunsa sinänsä. Hänen bassosoundinsa on ainutlaatuinen. Ja se on myös Se asia, josta mies tunnetaan ja muistetaan. Mutta ei toki ainoastaan se soundi. Hän on myös persoonallinen, omia teitään kulkeva improvisoija ja säveltäjä. Nuorena miehenä häntä ei kiinnostanut perinteisen jazzbasistin rooli – vaikka kiinnostui ja diggaili – perinteisistä jazz(kontra)basisteista kuten esimerkiksi Ray Brown, Scott LaFaro ja Niels-Henning-Örsted Pedersen. Eikä hän ollut pätkääkään kiinnostunut myöskään bassokitaran soitosta. Hän halusi jotain omaa ja – löysi sen!
Tuloksena oli akustis-elektroninen 5-kielinen pystybasso. Sattuman kaupan kautta hän löysi, antiikkikaupan kautta, vanhan viuluntekijän, jonka kanssa he kehittivät soittimen, jota Weber on siitä lähtien käyttänyt. Kehitystyö kesti lähes vuoden, mutta se kannatti. Tuloksena oli kontrabassoa muistuttava pystybasso ilman perinteistä kaikupohjaa. (Ja hemmetin helppo roudattava isoon läskibassoon verrattuna, sanoisi kuka tahansa basisti hieman kateellisena).
Kyllä tämä albumi on nimenomaan Weberin albumi. Niin hienosti kuin van Rooyen soittaakin, hän on tässä pelkässä avustajan / vierailevan solistin asemassa. Kokonaisuus rakentuu Weberiin. Hänen makeasoundiseen bassonsoittoonsa sekä muiden härveleiden kehittämään äänimaailmaan. Sieltä löytyy marimbaa, pikkupala rumpusettiä, muita lyömäsoittimia sekä peruskosketinsoittimia. Mm.
Biisit on, mitä todennäköisimmin nimetty vasta nyt. Ja konserttipaikkojen mukaisesti. Musiikkitieteellisen tutkimuksen kannalta olisi ollut mielenkiintoista, että eri raitojen nimissä olisi ollut paikkakunnan lisäksi myös päivämäärä. (TV)
Eberhard Weber: sähköinen kontrabasso ja kosketinsoittimet, Ack van Rooyen: flyygelitorvi.
Äänitys: Walter Speckmann ja Gert Rickmann-Wunderlich, live-äänityksiä vuosien 1990-2007 aikana. Miksaus: Gérard de Haro ja Sun Chung, Studios La Buissonne, Pernes-les-Fontaines. Kansisuunnittelu: Sascha Kleis. Julkaisuvuosi 2015. Tuottaja: Manfred Eicher.
01. Frankfurt (2:47)
02. Konstanz (3:16)
03. Cambridge (4:16)
04. Rankweil (4:14)
05. Langenhagen (3:53)
06. Granada (2:57)
07. Sevilla (4:30)
08. London (3:00)
09. Klagenfurt (3:41)
10. Bradford (3:54)
11. Edinburgh (2:05)
12. Hannover (3:23)
13. Pamplona (3:17)
Kokonaiskesto 45:20.
Musiikki: Eberhard Weber