Miles Davis levytti yhdessä Gil Evansin kanssa Sketches of Spain -kokoelman 50 vuotta sitten. Davis inspiroitui espanjalaisesta musiikista ja soitti tässä hengessä trumpettisolistina ison orkesterin edessä mm. Aranjuez-konserton jazzversiona sekä Evansin säveltämiä espanjalaismukaelmia. Tasavuosien kunniaksi trumpetisti Lew Soloff, orkesterinjohtaja Steve Richman, yhdessä Harmonie Ensemble New York-orkesterin kanssa, on julkaissut uuden tribuuttilevytyksen Davisin nyt jo legendaariseksi muotoutuneesta teemasta.
Sketches of Spain -sessiossa varsinaisia Espanjan musiikkitraditiosta nousevia perusskeemoja on kaksi; Joaquin Rodrigon Aranjuez-konsertto ja Will o’ the Wisp, joka on osa Manuel de Fallan baletista El Amor Brujo. Loput sävellyksistä ovat Evansin käsialaa – hän on tosin pyrkinyt tekemään ne espanjalaiseen henkeen onnistuen siinä vaihtelevasti.
Soloffin kunnianosoitus epäilemättä ilahduttaa jazzin ystäviä voimallisesti. Nykytekniikan ansiosta tuotanto, äänitys, balanssi ja äänimaisema ovat luonnollisesti laadukkaamat kuin originaalituotoksessa. Silti tuotannossa tai miksauksessa ei ole kitketty pois newyorkilaisten “groovy dirty jazz”-ulottuvuutta, kuten valitettavan usein käy klassisen ja jazzin yhteisproduktioissa.
Orkesterin koko ja orkestrointi on pyritty pitämään samana kuin se oli alkuperäisessä setissäkin, kunnianosoitusta ilmeisesti sekin. Uuden produktion tulisi kuitenkin aina sisältää jotakin uutta – uusia sovituksia, tuore tulokulma materiaaliin, laajennettua instrumentaatiota tms.
Originaalituotoksen onnistumisesta ilmeisesti Gil Evansin ansioksi lankeaa suurempi painoarvo kuin yleensä on haluttu myöntää. Hän oli orkestroinnissa yleensäkin varsin poikkeuksellisten yhdistelmien suosija, mutta myös klassisen musiikin ja amerikkalaisen jazzin kombinaatio oli tuolloin jotakin uutta ja suorastaan vallankumouksellista. Ei siis ihme, että se tuotti tuon ajan jazzmuusikoille suuria vaikeuksia, mikä on helppo havaita originaaliotosta kuunnellessa.
Kaivattu “vallankumous” on ikävä kyllä jäänyt suureksi osaksi toteutumatta jazzin kentässä. Ensemblen muusikoiden on edelleen nähtävästi varsin vaikea orientoitua eurooppalaisen perinteen vaalimaan muotopuhtauteen.
Harmonie Ensemblen musisointi on täsmällistä ja sopivan aggressiivista, kuten tumma espanjalainen veri ja elämänasenne vaativat. Keyboardeja ja miksei puhaltimiakin soisi käytettävän enempi perkussiivisesti kuin mitä nyt tapahtuu.
Soloffin trumpetinsoitto on puhtaampaa ja tietyllä tavalla elegantimpaa kuin Davisin toisinaan suuriakin likiarvoja sisältävä soittotapa ja jatkuvasti hakeva soittotyyli. Soloff soittaa trumpetin soolo-osuuksia tarpeen vaatiessa jämäkästi.
Davis sai espanjalaisesta musiikista ideaa ja pidempiaikaistakin sytykettä omaan työhönsä, samoin Evans. Tämähän on täysin sallittua, jos kohta on sanottava, että jazzorkesteri ei tänäänkään tahdo yltää espanjalaisen musiikin harmoniaratkaisujen vaatimaan sointipuhtauteen. Usein puhtaalle duuriformaatille rakentuva melodiakulku tuottaa myös ongelmia big band-harmonioille. Eniten vastuksia tuntuu tuottavan Aranjuez-konsertto.
Espanjan session uusi taltiointi on ollut kannatettava ajatus, joskin hieman rohkeampaa uudistamista olisi kaivannut. Termiä “kulttuuriteko” näkee nykyään käytettävän vähän siellä sun täällä, yksi jos toinenkin nostalgiakonsertti tai -levytys tuppaa olemaan “kulttuuriteko”. Tehdään siis poikkeus; Sketches of Spain on keskimääräistä selkeästi parempaa jazzia, muttei varsinaisesti pysäyttävä kokemus.
Lew Soloff: trumpet
The Harmonie Ensemble New York
Steve Richman: conductor; Dominic Derasse: trumpet; Kenny Rampton: trumpet; Joe Giorgianni: trumpet; Marc Osterer: trumpet; Mike Seltzer: trombone; Earl McIntyre: trombone; R. J. Kelley: French horn; Doug Lyons: French horn; Vincent Chancey: French horn; Marcus Rojas: tuba; Ed Joffe: reeds; Ralph Olsen: reeds; Rick Heckman: reeds; Charles Pillow: reeds; Ron Jannelli: reeds; Stacey Shames: harp; Francois Moutin: bass; Jim Musto: drums; Jon Haas: percussion; Erik Charlston: percussion
Editoring: Adam Abeshouse, Steve Richman, Paul Cox
Mastering: Adam Abeshouse
1. Concerto de Aranjuez 16:25
2. Will o’ the Wisp 3:40
3. The Pan Piper 3:59
4. Saeta 5:04
5. Solea 12:23