Toinen alkaa siitä mihin ensimmäinen loppuu. Siis tämän syksyn Erik Lindström tuotteista. Jazz & Pop Arkiston julkaisema Eric’s Tunes loppui Ranskalaisiin Korkoihin, tämän levyn avaus on High-Heeled Shoes… käheän messevänä miesvokalisointina ja englantilaisin sanoin. Harppu luo karheaa teemaa, kitara-bassokomppi jauhaa askeltahdin… bluesaavan jazzikkaasti.
No, mikäpäs siinä, kun asialla on “kovat karjut” eli huuliharpisti Helge Tallqvist ja Hammond-hirmu Jukka Gustavson trioineen. Viimemainittu on tehnyt myös kaikki levyn kappaleiden sovitukset ja vääntänyt osaan biiseistä englanninkieliset sanat.
Eikä tässä kaikki, sillä Gustavson on heittäytynyt myös levyn laulusolistiksi! Ja millä antaumuksella… Gustavsonin tapa laulaa ja artikuloida on… äärettömän maukas ja impulsiivinen… samalla sopivan käheä, tukkoinen, karhea ja huolittelematon.
Josko Gustavson saa pisteeni laulusta, annan ne myös syvään kumartaen Hammondin ajosta! Gustavson on hirmuinen tuon soittopelin hallitsija. Suorastaan käsittämätön omalla sarallaan… niin nytkin. Mahtavaa…
Sitä on myös bluesharpun mestari Tallqvistin puhkukoneensoitto. Soitto lähtee irtonaisen räyhäkkäästi. Sinisoundi yhdistettynä Lindströmiin natsaa erinomaisesti yhteen, jopa puoli kahteen! Meno on väkevää… ei irstailevaa vaan täyttä tunnelatausta.
Kaksikon tehoa lisää vielä Ykä Putkinen maittavine kitararevityksineen että herkistelyineen ja komppauksineen. Kun pakkaan lisätään Matti Vallius tahtiajakavine bassoineen ja Tomi Leino rumpukomppeineen on kova kopla täydellinen. Ei muuta kuin menoksi Lindströmin sävelmaailmaan.
Ykkösraita kuullaan siis Ranskalaiset Korot groovaavan kopsakasti askeltaen
Kakkosraidalla mennään muistojen Monreposiin, puistoon johon Annikki Tähti johdatti kuulijansa 1950 -luvulla. Nyt instrumentaalisena, alkaen aistikkaasti Tallqvistin harpun seurassa. Monreposin puiston rikkaudet pulppuavat jatkossa Gustavasonin uruista herkän kauniisti. Mies selvästi unelmoi…
Seuraava raita alkaa sekalaisella moureella ennenkuin päästään itse teemaan: Liian vähän aikaa. Harppu-urkukeskustelu saa taakseen myös normaalin kompin lisäksi Vuorimiehen Ripan toimivat kalvoläpyttelyt. Gustavsonin laulu toimii erinomaisesti… englanniksi. Käheän tukkoisesti. Tämä 1959 Irmeli Mäkelän toimesta ensi kertaa äänitetty kappale saa nyt voimakkaan rytmisykkeen, jonka hekumoinnin täydentää Putkisen Ykän vahva kitarointi. Todella makoisa raitakokonaisuus… kaikkinensa.
Sitten otetaan ensimmäistä kertaa käsittelyyn Armi. Väkevän brutaalilla Tallqvistin harppusoinnilla, josta avautuu tanakan jumppaava shuffleversio. Todellinen bluesahtavan poljennon ystävien herkkupala. Tämä on omalla tavallaan rytmin riemuvoitto… tyylisuuntansa runsauden sarvi… hekumallinen pläjäys… jeeeee…
Etkö uskalla mua rakastaa? kysyy selvällä suomenkielellä Gustavson herkän tunteellisesti edellisen rytmipommin jälkeen. Pehmeän haikeaa kauneutta, siististi soivaa melodiaa, jossa pääosassa laulajan Hammond… ei liian siirappisesti vaan sopivan groovaavasti… muistoja herättäen…
Ainakin suuret ikäluokat muistavat, kun Raittisen veljekset 1965 tahtoivat saarta itselleen. Nyt saaresta unelmoi Gustavson englannin kielellä. Biisin peruskuvio ei ole juurikaan muuttunut… Mielestäni Lindströmin tuotannossa olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja tälle kappaleelle… No, makuasia, mutta minuun se ei kolahtanut niin nasakasti, kuten levyn muu materiaali… liekä Eero ja Paavo (Jussi) aikoinaan jauhoivat saaren halunsa loppuun meikäläiselle.
Niin tai näin, sitten pistetään Armin kanssa jazzvalssiksi. Nyt tämä Lindströmin ensimmäinen levytetty iskelmä vuodelta 1952 saa nyt tutumman olomuodon kuin aiempi shuffle -versio. Tallqvistin harppu, Gustavsonin Hammond ja muu soittokunta heittäytyvät softiin formaattiin. Sievän haikeaa…
Kun toiseksi viimeisellä raidalla pyydetään; Tell Me (Kuiskaa minulle), käy mielessä, että mennäänkö nyt ihan lälly-osastolle. Ei sentään, sillä Gustavsonin laulu että välisoitot saavat aikaan hyvää oloa. Nostalginen tunnevyöry sykkii suonissa… Hammondin hurma on yhtä väkevää kuin liki puolen vuosisadan takanakin. Seesteinen rytmipoljento rauhoittaa…
Finaalissa sitten repaistaan jälleen viisarit vinoon ja lasketellaan engelskaksi biisiä Tuuli tuo, tuuli vie. Jos en ole vielä kehaissut Gustavsonin vokalisointi, niin teen nyt. Tallqvist on taas elementissään harppuineen… nyt mennään lujaa. Ykä Putkinen pistää tulta ja tappuraa kielipelistään. Vallius pompottaa jykevää tahtipohjaa. Leino mättää kannukalujaan sopivalla paahteella… Hieno päätös Lindströmin musiikkiannokselle.
Kun kuunteli Erik Lindström Awardeesin ja tämän levyn peräkkäin, avautui erinomaisen hienosti se tosiasia, kuinka upeita sävellyksiä maestro Lindström on aikaan saanutkaan elämänsä varrella.
Edelleen avautui kirkkaana mielikuva, että miksi aina pitää säveltää uusia kappaleita. On monta kertaa pirun tuskastuttavaa kuunnella levyn tai konsertin täydeltä “omia sävellyksiä”… Nämä kaksi levyllistä antavat oivan kuvan siitä, miten vanhasta kunnon tavarasta saa erilaisilla sovituksilla ja kokoonpanoilla aikaan todellisia herkkuhetkiä…
Tämä Tallqvistin ja Gustavsonin levyllinen onkin oiva esimerkki, kuinka on aikaansaatu monin osin erilainen, mutta kuitenkin alkuperäistä kunnioittava lopputulos. Jukka Gustavson on tehnyt mahtavaa jälkeä sovituksineen, sanakäännöksineen ja tietysti soittojan että laulajan roolissaan!!! Samoin Tallqvistin soitto on loistokasta, harvemmin kuultua nannaa. Unohtamatta mitenkään muiden soittajien takuuvarmaa ja sielukasta panosta.
Tähän samaan hengenvetoon kumarretaan myös tekniikkapuolen taitureille, sillä kaikki natsaa hienosti kohdalleen. Hienoa kunneltavaa myös siltä osin.
Joku mainitsi, että tämä levy on jo klassikko syntyessään. Siihen on helppo yhtyä.
Tämäkin levy kuuluu ehdottomasti jokaisen jazz- ja rytmimusiikin ystävän levyhyllyyn! (OR)
Helge Tallqvist Hohner Harmonicas, Jukka Gustavson vocals, piano & Hammond Organ, Ykä Putkinen guitar, Matti Vallius bass, Tomi Leino drums, Ripa Vuorimies percussion (#3,6)
Recorded at Seaside Studio 4.-5.5.2011
Recording and mixing by Davide Floreno
Mastering by Jaakko Viitalähde
Produced and arranged by Jukka Gustavson
1. High-Heeled Shoes (Ranskalaiset korot) 5:17
2. Muistatko Monrepos’n 4:07
3. Too Little Time (Liian vähän aikaa) 5:43
4. Armi (instrumental shuffle) 5:50
5. Etkö uskalla mua rakastaa 4:01
6. Dream of an Island (Tahdon saaren) 5:15
7. Armi (instrumental jazz waltz) 3:58
8. Tell Me (Kuiskaa minulle) 4:22
9. Wind Will Take Away (Tuuli tuo, tuuli vie) 3:45
All compositions by Erik Lindström