Portrait
Intakt Records, Intakt CD 105 / 2005
Tämä ei todellakaan ole mikään uutuuslevy. Nimittäin Intakt Recordsilla näyttää olevan tapana liittää tuotantonumeron perään myös tuotantovuosi. Tässä tapauksessa siis vuosi 2005. Runsas kymmenen vuotta julkaisun jälkeenkin tämä juttu on kuitenkin relevantti. Kunnianosoitus eurooppalaisen freejazzin Grand Old Ladylle Irène Schweizerille. Hän on tehnyt pitkän ja merkittävän kansainvälisen uran. Ja lisäksi kenties kautta aikojen merkittävin sveitsiläinen jazzmuusikko.
Tosin täällä Pohjolan perukoilla hänestä ei tiedetä juuri yhtään mitään. (Itse kyllä muistan hänen olleen kerran mukana Geothe Instituutin 1970-luvulla järjestämissä saksalais-suomalaisissa jazzworkshopeissa. Nuo konsertit yrittivät juurruttaa saksalaista freetä Suomen maaperälle ja GI tuotti runsaan määrän sitä Suomeen. Bändit koostettiin sekä saksalaisista että suomalaisista muusikoista. Monille ne aiheuttivat päänsärkyä, mutta olipa niitä ihailijoitakin).
Pitkä ja merkittävä ura on yksi syy tämän jutun kirjoittamiseen. Toinen syy on se, että levy tarjoaa erinomaisen ja monipuolisen henkilökuvan (Portrait) Schweizerista. Sitä paitsi levy on mielettömän hyvä.
Irène Schweizer on aivan nimensäkin mukaisesti tosiaankin sveitsiläinen. Vuonna 1941 syntynyt pianisti lienee edelleenkin hyvässä vedossa. Toivottavsti. Nämä äänitykset on tehty (laskujeni mukaan) vuosien 1984-2004 välisenä aikana. Aivan varma en asiasta voi olla, sillä vaikka levypakettiin kuuluu peräti 88-sivuinen oheis”lehdykkä”, joitakin olennaisia tietoja puuttuu silti.
Schweizerin aktiivinen levytysura alkoi 1970-luvun loppupuolella, joskin ensimmäistä kertaa hän oli levyttämässä jo vuonna 1967. Hän on tehnyt useita levyjä omalla nimellään mm. saksalaisen freejazzin pää-äänitorvelle ja lipunkantajalle, FMP-yhtiölle. Intakt-levytyksiäkin hänelle on kertynyt jo runsaat 20 kappaletta.
Portrait on koottu useilta eri Intakt-albumeilta em. kahden vuosikymmenen ajalta. Kokoonpanot vaihtelevat. Yhdistävinä tekijöinä ovat live-äänitykset sekä se, että vedetään hatusta hurjaa (joskus hieman hillittyämpääkin) freetä. Silkkaa improvisaatiota ”tässä ja nyt” -periaatteella.
Niin tässäkin, paria poikkeusta – Monkin Hackensack, Schweizerin oma Bleu Foncé ja Dudu Pukwanan Angel – lukuunottamatta. Muutoin hetkelliset vapaat improvisaatiot on kirjattu kulloinkin kaikkien ko. kappaleen esittäjien nimiin. Oikeutetusti. Kun kaksi muusikkoa improvisoivat, ns. pikasäveltävät (tätäkin termiä on joskus käytetty) yhdessä.
Mukana olevien muusikoiden määrä – ja ennen kaikkea laatu – on häkellyttävä. Tarkemmat tiedot löytyvät lopun biisilistalta. Rumpaleita esiintyy Schweizerin kanssa duoina peräti kuusi! (eri raidoilla siis). He kaikki ovat erityyppisiä omia vahvoja persoonallisuuksia mikä sekin tekee Portraitista niin monipuolisen ja vivahderikkaan kokonaisuuden. Louis Moholo, Pierre Favre, Han Bennink, Andrew Cyrille, Gunter ”Baby” Sommer ja Hamid Drake… onhan siinä listaa kerrakseen! Jokainen heistä tuo musiikkiin oman tyylinsä, ja niinpä näihin piano/rummut-duettoihin ei kyllästy, niin erilaisissa moodeissa kappale kappaleelta liikutaan.
Kaksi altistia on mukana, ja parilla raidalla on äänessä kolme vahvaa naista. Hienonhieno esitys on myös yli 10-minuuttinen First Meeting, jossa Schweizer ja pasunisti George Lewis tykittävät sydämensä kyllyydestä.
Kolme Schweizerin soolobiisiä ovat nekin oma lukunsa sinänsä. Ensimmäinen (Sisterhood of Spit) on ripeä, vahvan blues-sävytteinen. Contours puolestaan silkkaa raudanlujaa freetä. Kolmas on sitten jonkinasteinen sekoitus kahdesta aiemmasta tyylilajista. Erilaisia ja mielenkiintoisia jokainen.
Jos Thelonious Monk oli aikanaan omanlaisensa erikoinen ja oudonoloinen ”free”-muusikko, niin Hackensackissa voi kuulla aitoa Monkin pianotyyliä, mutta mahdollisimman pitkälle vietynä free-tulkintana. Oman lusikkansa tähän soppaan heittää myös Hollanninen hullu, rumpali Han Bennink. Mainiota tulkintaa.
Portrait on, paitsi hieno henklökuva Schweizerista, tietyssä mielessä myös mahtava historiallinen dokumentti eurooppalaisesta freejazzista. Tähän ”Rautarouvaan” kannattaa ehdottomasti tutustua, ja mikä olisikaan parempi keino siihen kuin tämä levy. Suosittelen isolla S:llä. Vapaamman jazzilmaisun ystäville tämä on suorastaan pakollinen hankinta! (TV)
PS. Kirjoittaja pahoittelee, ettei hänen kompuutterinsa suostu säilyttämään teksteissä saksalaista Yytä. Anteeksi lukijat ja varsinkin ”Baby” Sommer.
Tuottaja: Patrik Landolt / Intakt Records. Design: Jonas Schoder.
01. Sisterhood of Spit (Schweizer) 3:05
Schweizer
02. Bleu Foncé (Schweizer) 4:42
Schweizer & Omri Ziegele (alttosax)
03. Angel (Dudu Pukwana) 5:01
Schweizer & Louis Moholo (rummut)
04. Contours (Schweizer) 4:42
Schweizer
05. The Very Last Tango (Schweizer / Nicols / Léandre) 2:35
Schweizer, Maggie Nicols (laulu), Joelle Léandre (basso)
06. Waltz for Lois (Schweizer / Favre) 4:54
Schweizer & Pierre Favre (rummut)
07. So oder so (Schweizer) 6:09
Schweizer & Co Streiff (alttosax)
08. Verspielte zeiten (Schweizer / Gunter Sommer) 7:20
Schweizer & Gunter Sommer (rummut)
09. Come Along, Charles (Schweizer / Nicols / Léandre) 3:06
(ks. raita 5)
10. Huben ohne druben (Schweizer) 3:43
Schweizer
11. Hackensack (Thelonious Monk) 4:00
Schweizer & Han Bennink (rummut)
12. First Meeting (Schweizer / Lewis) 10:13
Schweizer & George Lewis (pasuuna)
13. A Monkish Encore (Schweizer / Cyrille) 4:20
Schweizer & Andrew Cyrille (rummut)
14. Willisau (Schweizer / Anderson / Drake) 7:21
Schweizer & Fred Anderson (sax), Hamid Drake (rummut)