Texicalli Records,TEXCD 099
Jussi Lehtonen taitaa odottaa omasta Olivia-vauvastaan varsinaista vauhtikonetta, koska tämä hänen 11.11.2008 syntyneelle kaunokaiselleen omistettu levyllinen on vauhdikkaan tuhtia tavaraa. Onnellinen isäukko mättää huippuyhtymänsä taustalla tavaraa enemmän kuin hehtolitran säkkiin sopii. Siis ylitse pursuavan runsaasti. Tosin oikeaoppisesti. Tarkasti. Etukäteen punnitusti.
Mutta neuvolan puntari on jäänyt taatusti alimitoitetuksi, sillä niin pullean runsas on levyn biisien sisältö. Hyvää ja nautittavaa pursuu joka
paikastal Kun asialla on huippusoittajat, ei asia ahdista liiaksi, mutta jonkin verran tämä rytminen juokseminen kalvaa ja ahdistaa. No tällaista yli puolitoistasataista entistä urheilijaa hengästyttää ja ahdistaa jo tavallinen kävely puhumattakaan tällaisesta korvakuulokkeista kaikuvasta rytmimusiikista kävelyn tahdittajana.
Tämän Lehtosen runsaudensarven aloitusraidalla tyylittelee vierailevana trumpetistina tuttu Tim Hagans. Tuttu puhaltaja, säveltäjä ja orkesteripäällikkö niin UMOsta kuin Norrbotten Big Bandistä. Hagans palaa vielä seiskaraidalla kehiin. Trumpetti lurittaa ylärekisterin tuntumasta kellarikerrokseen blues -teemaa… raikkaan ruudikkaasti. Wow!
Loistokkaan vastapainon Hagansille antaa kitaristi Teemu Viinikainen, maailman luokan pelimanni hänkin. Kolmosrtaidan Roundabout levittää lisäkuvaa Viinikaisen repertoaarista, nimenomaan sen herkemmästä päästä. Naaman mutrut soiton aikana pitävät sisällään lämpimän js herkän taiteilijan! Jonka suonissa virtaa villinä soliseva veri! Rock’n rollista kirkkomusiikkiin… unohtamatta jazzin helmiä.
Kokoonpanon toinen puhaltaja, Joonatan Rautio on ilmiö sinänsä. Hän ei kuitenkään pääse tällä levyllä esittämään aivan parastaan aiemmin mainitun runsauden pulan takia. Hänen loistokkaat kuvionsa jäävär turhan usein soosoittajan komppisoitoksi! Harmi, sillä Raution esityksissä palaa aina isolla liekillä. soittamisenriemu, onnistumisen onni ja hurja haasteellisuus. Osittaisia leimahduksia on myös tällä levyllä, kun muu soittokunta malttaa hieman hiljentää vauhtiaan. Yes!
Komppipuolen iloisin toteamus on kuitenkin Rissasen Akin rautainen ote… tai oikeasti Tornion teräksinen ote, jota ruoste ei pääse raiskaamaan. Akista on Pariisin ja maailman oppivuosien myötä kehittynyt tyylikäs taiteilija, joka kuljettaa mustavalkioita erinomaisella pieteetillä jazzin perusteita kohtaan. Hänen virtuoositeettinsa välähtää parhaiten kuulijan korviin nelosraidan Fiestassa tai herkässä balladissa Loilalle.. Akin nöyrä, mutta pystypäinen ammattimaisuus ei kuitenkaan peitä sitä hienoa tyylitajua, lämpöä ja rakkautta, jota hän tuntee soitintaan kohtaan.
Basisti Ville Huolman soittaa väkevän herkästi soolons Ballad For Loilassa. Muutoin hänen osanaan on jymistää isoa viuluaan lyömäsoitinarsenaalin ehdoilla. Tai oikeammin heidän joukossaan. Ei moitteen sijaa…
Lyömäsoitinosastolla on sitten koko levyn ajan tavaraa vaikka muille jakaa. Mamba taputtelee ja kilkuttelee Lehtosen jättämät aukot täyteen tavaraa. Parittelee välillä maittavasti Lehtosen työstön kanssa. Rytminen osaaminen, soiton intensiivisyys ja yhteenhitsautuvuus ovat Mamban suurimpia rikkauksia.
Itse maestro, rumputaiteilija Jussi Lehtonen äityy moneen kertaan ehkäpä liiankin suuriin irtiottoihin ja suupaloihin. Kuten aikoinaan Neuvostoliitossa sanottiin, tuuman putki ei vedä puolentoista torttua. En tarkoita sitä, että koko levyn säveltänyt Lehtonen olisi säveltänyt torttuja. En suinkaan, päinvastoin, tavara on oivallista. Rytmikkään rätväkkää. Tuoretta. Kansainväliset mitat täyttävää. Koko orkesteria työllistävää. Harmonisesti hyvin yhteen soivaa. Mutta ehkä tavara on, kuten jo alussa siunailin, hieman liiaksi yhdelle levylliselle. Toisaalta ymmärrän, että Lehtonen on hakenut massiivista lähtökohtaa eli täyteliäisyyttä, jossa edustamallaan soitinosastolla on voimakas rooli.
Toisaalta levyllä on pari balladinomaista kappaletta, joissa lyömäosasto hiljenee, lähes vaikenee. Ei pakosta, vaan ammattitaidosta johtuen. Taustalle vaipuen, josta sitten oikeaoppisesti tykitetään tarvittaessa esiin.
Allekirjoittaneen motkotuksista huolimatta Lehtonen kumppaneineen on vääntänyt kasaan aistikkaan herkullisen levyn. Levyn, jossa elämän syke kaikkine värikirjoineen on mukana. Ja mikä parasta levy ei ole kylmä vaan sen sielu on lämmin. Kansainvälisestikin ymmärrettävä. (OR)
Jussi Lehtonen: rummut
Tim Hagans: trumpetti
Joonatan Rautio: saksofonit
Mamba Abdissa Assefa: perkussiot
Teemu Viinikainen: kitarat
Ville Huolman: basso
Recorded Oct 3rd-5th 2008 at Finnvox Studios , Helsinki, Finland by Tommi Vainikainen
Mastered by Svante Fordbäck at Chartmakers
1. Chillin’ at Kaitaa 7:13
2. Low Five 10:44
3. Roundabout 6:13
4. Fiesta 8:44
5. The Wingman 8:12
6. Ballad For Loila 6:52
7. Some More Blues 10:18
8. Firstborn 8:12
All compositions and arrangements by Jussi Lehtonen