Texicalli Records, Impala 018
Ensimmäiseksi on todettava sarkastisesti: Kaisa Kulmala on kova jazzjätkä! Heti avausraidasta lukien tämä hänen nimikkotrionsa latoo pöytään 110 prosenttisen annoksen kansainvälisen makuista jazznannaa. Mahtavalla intensiteetillä. Kikkailemattomalla maulla. Tehokkaan raivoisalla sykkeellä. Kulmalan itsensä maalaillessa aamuvirkkuja Ankkalinnalaisia, Huhtalan bassokäsi näplää lepopulssista tehopulssin. Pulssin, joka uhmaa itsensä Roope-sedän rahasäiliönkin massiivisuutta. Mutta missä on Aku Ankka?
Levyn yhdeksästä biisistä on kuusi Kulmalan käsialaa ja kolme Huhtalaa. Kokonaisilmeeltään tämä levy on melodisen soiva, täräkän tahdikas, ristiriitojen raastama, modernin vanhakantainen, väkeväsykkeinen… siis erinomaisen mielenkiintoinen ja nautittava. Isoa plussaa kokonaisuudelle antaa myös se, että juttu on akustinen. Ja kuulostaa myös siltä.
Kuulin ensimmäisen kerran Kaisaa 1992 Rhythm’n Arctia -tapahtumassa Kuopiossa. Jo tuolloin kiinnitin huomioni hänen rehellisen intensiiviseen soittotyyliinsä, joka on nyt liki parinkymmenen vuoden aikana kypsynyt todelliseksi herkuksi. Kaisa opiskeli Kuopion soittojen jälkeen Ogelssa, josta jatkoi edelleen jazzoppiin Kööpenhaminan rytmimusiikkikonservatorioon. Sitten suuntana oli Sibis. Välillä musiikki, myös jazz, sai jäädä kokonaan. Se oli valinta, joka sai allekirjoittaneen ihon kananlihalle, sielun itkemään krokotiilin kyyneleitä. Onneksi Kaisa pyörsi päätöksensä. Onneksi, sillä tämä levy todistaa karmealla tavalla sen, mitä olisimme menettäneet, jos…
Kaisan nöyrä asenne soitintaan kohtaan nousee hänen soitossaan voimaksi. Hän vie soittoa eteenpäin täyteliään aistikkaasti. Persoonalisesti. Käyttäen hyväkseen soittimensa koko repertoaaria. Sävelharmoniaa. Hänen kosketuksensa koskettimilla kertoo soittajan minuuden. Soittamisen tunneasteen koko värigenren.
En voi muuta kuin ihastella Kaisan osaamista. En voi muuta kuin ihastella hänen soittonsa sisältöä: Hän soittaa juuri minulle. Hän soittaa juuri itselleen. Hän soittaa juuri meille kaikille. Ymmärrettävästi. Jouheasti. Kauniisti maalaillen. Herkän hektisesti. Rytmikkäästi iloiten…
Sama tunteenpalo ja intensiivisyys henkii Jyväskylän koulukunnan basisti Huhtalan soitosta. Tukevaa bassoiloittelua. Tunteellista tummaa sointua. Reuhakkaan rytmikästä juoksutusta. Erinomaisen makeaa yhteistyötä Kulmalan kanssa. Voimakkaan massiivista soolotyöstöä.
Kokkolalaislähtöisen rumpali Ville Pynssin osuus on välillä hiljaista odottamista, välillä täyttä kiihdytystä ja hurjaa kiitolaukkaa. Välillä romanttista symbalisointia, kevyttä sydämentykytystä ja hennon kaunista tikutusta. Soittoa, joka sitoo kokonaisuuden omaan seittiiinsä- Kokonaisuutta, jonka Kulmala ja Huhtala syövät jonnekin sävelsuolistonsa syvyyksiin. Liekö sillä vaikutuksensa tähän tunnelatauksen, että Pynssi on hakenut Sibiksen lisäksi oppinsa Pariisista…
Nostan Kulmalan trioineen kotimaiseen pianotrio -aateliin. Elinvoimaiseen sellaiseen. Tästä on kaukana se ikiaikainen suossa tarpominen. Tämä levy elää. Hengittää…
Rehti suositukseni levynä että livenä! (OR)
Kaisa Kulmala piano, Jori Huhtala bass, Ville Pynssi drums
Recording at Finnvox Studio by Miikka Huttunen, Helsinki, Finland, 24.-26.11.2008-
Mixing by Miikka Huttunen, Neomusic Studio, Helsinki, Finland
Mastede by Henkka Niemistö / Chartmaasters, Helsinki, Finland
1. Aamu Ankkalinnassa (Kulmala) 7:10
2. Maanviljelijä (Kulmala) 7:02
3- Martti (Huhtala) 6:21
4. Hämmentynyt (Kulmala) 5:57
5. Huli Pariisissa (Kulmala) 6:44
6. Epic Song (Huhtala) 7:40
7. Kevätpiirrrelmiä I & II (Kulmala) 7:45
8. Armin laulu (Kulmala) 4:00
9. Somero (Huhtala) 6:00
Total 59:11
www.myspace.com/kaisakulmalatrio