Ruotsissa vuodesta 2004 alkaen myönnetty Arne Domnérus Guldsax, “Dompan scholarship”, apurahapalkinto myönnettiin viime vuonna saksofonisti ja klarinetisti Fredrik Lindborgille. Se on eittämättä mennyt oikeaan kohteeseen, kun kuuntelee hänen soittoaan viime syksynä ilmestyneeltä Trio Colossus levyltä. Se iskee suoraan suoneen heti alusta alkaen, näin voisi asian ilmaista. Hän johtaa useampaa kokoonpanoa, mutta on tällä hetkellä keskittynyt erityisesti LSD trion toimintaan täysipainoisesti. Yhdessä basisti Martin Sjöstedtin ja rumpali Daniel Fredrikssonin kanssa muodostama trio pureutuu tiukasti sekä uuteen tuotantoon että vanhaan jazzperinteeseen. Trio Colossus on LSD:n ensilevytys. Nimi Colossus viittaa vahvasti saksofonilegenda Sonny Rollinsiin, joka sai tällaisen lempinimen samannimisen albuminsa mukaisesti. Fredrik Lindborgin yhteys jazziin syntyi jo nuorena poikana hänen kuunnellessa isänsä jazzlevyjä. Sieltä hän ihastui heti Sonny Rollinsin massiivisen tanakkaan soundiin ja päätti jo silloin ryhtyä jazzmuusikoksi.
Aloituskappale, vanha tuttu, George Gershwinin It Ain’t Necessarily So saa tunnelman heti kattoon vaikuttavalla tavalla. Lindborg on heti liekeissä alusta alkaen. Vanhaa perinnejazzia Lindborg on valinnut lisäksi Duke Ellingtonilta ja Billy Strayhornilta. Lindborgin tulkitsemana Sunset and the Mockingbird kulkee sydänjuuria myöden tenhoavan särkevästi. Tunnelmallinen vuoropuhelu yhdessä basisti Martin Sjöstedtin kanssa lisää rikasta värinää, jota Daniel Fredriksson tahdittaa täsmällisesti. Blues in Blueprint on hauska, iloluontoinen lirkutus, missä bassoklarinetti tuo mukaan virkistävää lisäruutia ja mahtipontisuutta. Solitude täydentää Ellington -tunnelmointia surullisen kaihoisasti. Ruotsalaiselta säveltäjältä Rune Wallebomilta on poimittu Börja Om Från Början, minkä erinomainen ja mukaansatempaava latinorytmi vie kuulijan mukaan karnevaalien ilmapiiriin, Rollinsin Dont’t Stop The Carnival tulee auttamatta mieleen.
Levy sisältää neljä saksofonistin omaa sävellystä, joista erityistä räiskyvää räväkkyyttä edustaa Wild Mustang ja rehevyyttä ja rentoa ilmavuutta matalalla kiitävä Trapped. Balladimainen tunteikas läheisyys vallitsee puolestaan Psalm -kappaleessa, minkä Lindborg tulkitsee raastavalla intohimolla. Levyn nimikkokappale on viimeisenä ja siinä liikutaan vapaan lennokkaasti enemmän improvisoidusti. Vapaus saa tilaa jokaisen ilmaista itseään rankasti. Vuorovaikutus soittajien kesken tulee näyttävästi esille. Martin Sjöstedt ja Daniel Fredriksson tulevat mukaan painokkaammin tehostaen ja vahvistaen Fredrikin räväkkää puhaltamista omilla lyhyillä sooloillaan.
Yhtyeen musiikki on tarttuvaa, sen rollinsmainen rehevyys herättää kuulijan mielenkiinnon heti ensi sävelistä alkaen. Fredrikin soitto on kaunista, osin räjähtävää ja jännitteistä, mutta siitä löytyy myös syvällistä ja kypsää herkkyyttä, vaikkakin raastavan viiltävästi esitettynä. Hän käyttämänsä bassoklarinetti ja baritonisaksofoni jyräävät rankan rennosti alarekisterissä ja sieltä jostain syvältä kaivettu soundi herättelee kuulijaa vaikuttavasti. Klassinen soundi korostuu hienosti uudenaikaisella lähestymistavalla. Tuloksena on hienoa rytmikkäästi groovaavaa nykyjazzia, tehokasta ja nautittavaa kuultavaa, toden totta. (JKi)
Fredrik Lindborg: bassoklarinetti, tenori- ja baritonisaksofoni, Martin Sjöstedt: kontrabasso, Daniel Fredriksson: rummut
Äänitys ja miksaus: Krister Broberg, Pork Sausage Studios, Tukholma, 17. -18. toukokuuta 2012. Masterointi: Clas Persson. Julkaistu: 8.9.2012.
1. It Ain’t Necessarily So (George Gershwin) 5:29
2. Wild Mustang (Fredrik Lindborg) 3:39
3. Sunset and the Mockingbird (Duke Ellington ja Billy Strayhorn) 6:50
4. Trapped (Fredrik Lindborg) 3:19
5. Psalm (Fredrik Lindborg) 4:38
6. Blues In Blueprint (Duke Ellington) 3:54
7. Börja Om Från Början (Rune Wallebom) 4:39
8. Solitude (Duke Ellington) 6:11
9. Trio Colossus (Fredrik Lindborg) 6:15