Jotain erinomaisen hyvää nimikkeen Nokia alta!
Kevytkenkäistä, mutta messevän menevää. Tanssittavaa. Iskelmää… jazzahtavaa sellaista… tai kuinka vain haluatte.
Tuttuakin tutumpia ikivihreitä, pääosin 1950 – 1960 luvun taiteesta. Nyt ison orkesterin aistikkaina sovituksina. Asialla Nokia Big Band johtajanaan ja kaikkien kappaleiden sovittajana Petri Juutilainen. Nimi Juutilainen on kuin takuumerkki tavarassa. Hänen erinomaisen hienoa työstöä big bandeille on saatu nauttia useissa eri yhteyksissä.
Niin nytkin, sillä Nokia Big Band yltää todella mainioon iskuun Juutilaisen komennossa. Svengaavan rullaavana. Harmonisena kokonaisuutena. Loppuunasti hiottuna. Ja mikä parasta sielukkaan soivana.
Juutilainen on saanut orkesterista pois monia suomalaisia big bandeja vaivaavan konservatiivisuuden ja kankeuden. Yliyrittämisen. Kokonaisuus pistääkin tanssijalkaan himon parketille.
Josko orkesterin soitto on erinomaisen aistikasta, on samaa sanottava myös laulusolistien osuudesta. Tampereen manttaalikunnan laululintuset Gilda, Ewa Kaarela ja Ninni Martikainen sekä miesnäkökulmaa edustava Pasi Heino onnistuvat myös makoisasti. Heidän tulkintansa vanhoista iskelmistä täydentävät kokonaisvaltaista musiikkinautintoa… vievät ajatukset nostalgiaosastolle, suurten orkestereiden kulta-aikaan… sallinette kaipuun huokaukseni.
Aloitusraitana kuullaan Jazzladyjen esittämänä Brita Koivusen hitti vuodelta 1960 – Käy tanssimaan. Tämä traditonaalinen sävellys on saanut ympärilleen täyteliäisen bb -kuorrutuksen. Tanssin kutsu on svengaavan vastustamaton…
Kakkosraita on Laila Kinnusen 1957 tunnetuksi tekemä Lazzarella. Ninni Martikainen vokalisoi a’la Lailan jalanjäljillä oivasti ja orkesteri polkee massiivista rytmimattoa.
Seuravaalla raidalla pysytään edelleen Laila Kinnusen jalanjäljillä, hän levytti vuonna 1962 Jobim Antonio Carlosin Desafinadon suomenkielisin sanoin Epävireiset sydämet. Yllätyksekseni laulusolistina on Gilda ei Ninni… ei sillä sinänsä ole mitään merkitystä, sillä ensinmainittu klaaraa homman ok. Latino taipuu orkesterilta erinomaisesti,
Sitten on vuorossa Ewa Kaarela ja Rami Sarmanto – Tamara Lund rakkauden tunnustus – Sinun omasi, jonka Tamara levytti 1965. Big bandin myötä rakkaus kasvaa isoihin mittoihin ja Ewa hoitelee homman tunteikkaasti.
Vitosraidalla Pasi Heino muistelee Glendoraa eli Ikkunaprinsessaa, jonka ensimmäisen suomalaisen version ilmeisesti levytti Brita Koivunen tai Seija Lampila 1957. Seuraavana vuonna Olavi Oskari Virta teki oman versionsa, mutta nykypolvelle tunnetuin versio on ilman muuta Rauli Badding Somerjoen levytys vuodelta 1982. Heino pelittää homman hienosti ja big band on rullavan menevä. Kokonaisuus kulkee aistikkaasti.
Seuraavassa palataan taas Brita Koivunen osastolle, nyt Gildan myötä, vuorossa vuonna 1956 levytetty Suklaasydän. Nyt mennään tämäkämmissä merkeissä, orkesteri rytmittää voimakasta tunnetta ja Gilda vokalisoi astetta-kahta kohtalokkaammin kuin Brita aikoinaan.
Seiskaraidalla palataan Kinnusen sisarusten Lailan ja Ritvan 1962 levyttämän Pojat -biisin rytmeihin. Orkesterissa on miehistä voimaa ja Martti Jokisen maittava kitarasoolo saa viimeistään nyt laulavat Jazzladyt uskomaan, että pojat ovat samanlaiset, vaikka aika muuttuu…
Sitten muistellaan Olavi Virran pariinkin kertaan, 1952 ja 1963 levyttämää tangoa Punatukkaiselle tyttölleni. Tämän kappaleen alkuperästä on säveltäjä Lauri Jauhiainen kertonut Pomuksen sivuilla seuraavaa:- Punatukkaiselle tytölleni syntyi vedonlyönnin tuloksena Helsingissä. Muut illanistujat olivat lyöneet vetoa, etteivät Virta ja Jauhiainen tekisi siltä istumalta laulua. Kaarlo Valkama kirjoitti muistiin Virran viheltämää melodiaa. Tango syntyi ja säveltäjä Virta sekä sanoittaja Jauhiainen saivat konjakkipullon.-
Pasi Heino vetää nyt kappaleen tangolaulajan hyvällä karismalla. Orkesteri säestää silkkihansikkain, yltyen välillä voimakkaaseen tunnepaloon. Makupalana maailman seksikkäimmän soittimen tenorisaksofonin käheän makoisa soolottelu.
Seuraava kappale, Laulu kahdesta pennistä, tuli tutuksi aikoinaan sekä nais- että miespuolisina levytyksenä, Annikki Tähti 1954, Metrotytöt 1955 ja Olavi Virta samana vuonna. Nyt solistivuoro on Ewa Kaarelan, jonka tulkinta soi svengaavasti, kuten koko orkesterin poljento. Välisoiton taustalla Gene Krupamaista sing sing -soundia.
Kymmenes raita tarjoilee euroviisujen alkuaikaa, jolloin Laila Kinnunen levytti Valoa Ikkunassa -kappaleen vuonna 1961. Nyt laulajana Ninni Martikainen. Juutilainen on sovittanut kappaleen lattarirytmeihin… sinänsä kelpo veto, sillä orkesteri pääsee tavallaan irti… villintymään… hieno juttu.
Laila Kinnunen ja Reposaaren molskiveikkojen Eino Grön levyttivät kumpikin erikseen tämän levyn toiseksi viimeisenä raitana olevan kappaleen Carina 1960. Nyt sen tulkitsee Pasi Heino. Orkesteri keinuu taustalla rytmikkäästi, on suuren ballroomin tunnelmaa… kujertava trumpettisoolon pätkä kruunaa kokonaisuuden.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Nokia Big Bandin ja solistien maittava musiikkiannos. Jäljellä on viimeinen kappale, joka poikkeaa aikalailla edellä kuulluista. Gilda ja Petri Juutilainen vokalisoivat (parodioivat?) kappaleen Ulkona tuulee niin (Baby it’s a cold outside)… sinänsä ihan kiva ja hauska toteutus, mutta ehkä hieman väärässä paikassa. Tosin orkesteri soittaa taustalla tuttun hallittuun tapaansa… jääden kuitenkin jotenkin assistentin asemaan…
Niin tai näin, mukava levykokonaisuus hyvin sovitettua ja esitettyä big band -musiikkia.
Oli mielenkiintoista tehdä vertailuja alkuperäisäänitysten ja tämän levyn kanssa. Todeta, kuinka suuri orkesteri ja uudet sovitukset toivat kappaleisiin lisää lihaa luun ympärille.
Kappaleet rupesivat soimaan ja elämään täyteliäisemmin, niiden tunnelataus kasvoi… tosin nostalgialla on myös viime mainittuun oma osuus.
Kaikenkaikkisesti on vielä otettava esiin se svengi ja tatsi, joilla kappaleet esitettiin… isolla orkesterilla on iso sydän… esittämisen lämpö ja intensiivisyys…
Kiva juttu, pitänee kaivaa nahkapohjaiset tanssikengät esille… (OR)
Nokia Big Band
Cond. & arr Petri Juutilainen
Trombones; Mika Heikkilä, Petri Juutilainen, Erkki Jansson, Leo Ursinus. Tuomo Lindqvist, Sampo Aallos
Saxes; Kimmo Koskiranta, Markku Nurminen, Reijo Kaikkonen, Tapio taivas, Jaakko Nieminen, Matti Hiekkamäki
Trumpets & flugelhorns; Antero Salonen, Nipa Hurmalainen, Mitro Koskiluoma, Risto Aarni, Ari Nevala, Ville Karjalainen
Comp; Raimo Rantanen piano, Martti Jokinen guitar, Roope Hurmalainen bass, Esko Vuorinen drums
Vocals: Gilda, Ninni Martikainen, Ewa Kaarela, Pasi Heino, Petri Juutilainen
Recorded at Pihlajalahden Nuorisoseuran talo
Recording, mixing & mastering Tomi Pietilä / TomFloor Production Oy
Mixed at Akun Tehdas MixRoom
Produced by Tommi Liuhala & Petri Juutilainen
01. Käy tanssimaan 2:34
02. Lazzarella 3:19
03. Epävireiset sydämet (Desafinado) 4:26
04. Sinun omasi 4:26
05. Ikkunaprinsessa (Glendora) 2:34
06. Suklaasydän 2:38
07. Pojat 3:01
08. Punatukkaiselle tytölleni 4:16
09. Laulu kahdesta pennistä 4:24
10. Valoa ikkunassa 5:36
11. Carina 3:09
12. Ulkona tulee niin (Baby it’s cold outside) 2:48
Nokia Big Bandin levyä on saatavana Nokian Kirjasta, hintaan 20€! Julkaisu sisältää kaksi levyä, joista toinen äänitetty 5.1-kanavaisella surround-äänellä.