Lontoossa nykyisin asustavan tanskalaisen basistin Jasper Høibyn vuonna 2005 perustama Phronesis trioa pidetään brittiyhtyeenä, vaikka vain pianisti Ivo Neame on englantilainen. Yhtyeen rumpali Anton Eger on ruotsalainen, mutta tällä levyllä hänen tilallaan on poikkeuksellisesti New Yorkissa vaikuttava Mark Guiliana. Phronesis on taas yksi soitinkokoonpanoltaan tavanomaisia trioja, jossa pianon soittoa tahditetaan basson ja rumpujen voimalla. Siis varmaankin yleisin yhtyemuoto jazzmusiikin saralla. Kun näitä trioja, uusia ja vanhoja, tulee ja menee jatkuvasti, niin kuulijan keskittymiskyky alkaa tukevasti turtua. Kuuntelija tarvitsee voimakkaan herätyksen päästäkseen mukaan. Musiikillisesti yhtyeen täytyy löytää selkeästi uutta särmää, mikä poikkeaa yleisesti omaksutuista linjauksista, jotta saa mielenkiinnon herätettyä. Tämä brittiläinen trio ilmeisesti on jollakin tavalla poikkeava ja kiinnostava, mikäli johtavien jazzlehtien arvostelukykyyn on luottamista. Yhtyeen kolmas levy ja samalla ensimmäinen konserttiäänite “Alive” on äänestetty viime vuonna vuoden jazzlevyksi Englannissa. Kaiken lisäksi yhtye äänestettiin parhaaksi jazz kokoonpanoksi viime vuoden huhtikuussa “Parliamentary Jazz Awards” ehdokkaiden joukosta Englannissa.
Lontoon Camden Town ja siellä Forge niminen klubi toimii jatkuvasti erilaisten yhtyeiden soitto- ja levytyspaikkana. Siellä on tämäkin äänite tehty kahden illan sessioissa ja ablodeista päätellen paikalla ollut yleisö on nauttinut soitosta. Høiby itse sanoo live-tilanteen olevan hänelle erityisen innostavaa, sillä siinä soitto tempaisee mukaan ja voi löytää aina jännittävää tuoreutta ja erityistä särmikkyyttä. Saavutetut palkinnot ovat siivittäneet yhtyeen melkoiseen nosteeseen myös muualla Euroopassa. Maine on kasvanut esiintymisissä festivaaleilla eri puolilla Brittein saarta sekä Euroopan mantereen puolella Pariisissa, Kööpenhaminassa ja Haagissa. Tämän vuoden aikana yhtye tekee kiertueen mm. Pohjois-Amerikassa ja Saksassa Englannin lisäksi.
Phronesis ei välttämättä “fiilistele” totutulla rauhallisen lyyrisellä nautiskelu linjalla, vaan liikkuu varsin räväkällä otteella, paikoitellen jopa räjähtävän ponnekkaasti. Siitä löytyy samaa tanakkaa väkevyyttä ja vahvaa energisyyttä kuin mitä Esbjörn Svenssonin EST trio aikanaan esitti, mutta Phronesis toimii hyökkäävämmin Jasperin basson kautta, rivakalla lujuudella ja Markin ahnaalla rytmityksen vetovoimalla. Ivon piano on voimakkaasti mukana, mutta ei niin hallitsevasti kuin usein on totuttu kuulemaan pianotrion levytyksissä. Hyvä esimerkki on “Happy Notes”, mikä alkaa melko tavanomaisesti, oikeastaan pianisti Ivo Neamen yksinpuhelulla, jossa rumpujen kalistelu ja basson ydin tykytys vain jauhavat mukaan rytmin. Vauhti kuitenkin kiihtyy loppua kohti soljuen rakenteeltaan sujuvasti ja vaikuttavan uhmakkaasti taittuen lopuksi räjähtäväksi tulipalloksi.
Levy on hyvä osoitus siitä miten nuoret ennakkoluulottomat muusikot pystyvät luomaan uudenlaista tehokasta ja rytmillisesti mainiota uutta soundia peruskokoonpanolla. Toki levyllä on intensiivisen romanttisia osioita mukana, mutta enimmäkseen soitto etenee hyvällä ja reippaalle sykkeellä ja saa kuulijan antaumuksella mukaan. (JKi)
Jasper Høiby; kontrabasso, Ivo Neame; piano, Mark Guiliana; rummut
Konserttiäänitys: Forge, Lontoo, maaliskuu 2010. Tuotanto: Jasper Høiby sekä Dave Stapleton. Julkaistu: 26.7.2010.
- Blue Inspiration 11:05
- French 8:35
- Eight Hours 5:32
- Abraham’s New Gift 10:08
- Rue Cinq Diamants 6:09
- Happy Notes 10:09
- Love Song 14:06
- Untitled#2 7:15
Kaikki kappaleet ovat Jasper Høibyn sävellyksiä