ILO
Rockadillo Records, ZENCD 2149
Kuhmon shaamaani Sakari Kukko on taluttanut jälleen plutoonansa studioon ja Piirpauke sekamelskailee tuttuun tyyliinsä siellä sun täällä. Käsittelyssä on mm. Merikantoa, Tsaikovskia kuin Mozartiakin.
Piirpauken, kohta nelikymppisen yhtyeen nykykokoonpanoksi on vakiintunut miehistö, jossa itse maestro Kukon ja Ismael Sanen lisäksi loistavat ex-töykeät, basisti Eerik Siikasaari ja rumpali Rami Eskelinen. Uudempina jäsenenä soittavat kitaristi Nicolas Rehn sekä trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori.
Kahdella avausraidalla on kuitenkin traditionaalista tiibetiläismusiikia Piirpaukeen alkuajan partitturin mukaisesti. Sävelet kulkevat lumihuippuisten vuorien ja maailman korkeimman ylängön, “maailman katon” kautta jonnekin budhalaisuuden ja jakkihärän välimaastoon. Tuolla liki 5000 metrin korkeudessa syntynyt musiikki paisuu Piirpauken myötä kuin mummon pullataikina noustessaan. Kukko kiekuu puhaltimin ja multiarsenaaleineen pääroolisssa kuin suippopartainen munkki… muu seurakunta dalailee ja lamailee taustaa.
Seuraavaksi on vuorossa Oskar Merikannon Improvisation… vähemmän tunnettu Sibelius -vaikutteinen helmi, jossa Louhivuori puhaltaa voimalla isänmaalista itsetuntoa spagettiwesternien Ennio Morriconen tuotesoundilla. Mexico ja villilänsi yhtyvät osaksi suomalaista torpparimaisemaa. Erinomaisen tunteikkaan hieno suoritus solistilta…
Trumpetoinnista siirrytään kilkutinkalkutinosaston hallitsemaan Tsaikovski-osastoon, joka on muokattu senegalilaismuottiin Ismael Sanen myötä. Juttu toimii Sanen ja Eskelisen koputtelun myötä, johon muut nakkovat sekaan omiaan. Sane laulaa ja herkuttelee Pähkinänsärkijää… tekemällä maapähkinästä mafe-nimistä herkullista ruokaa. Tuttua turvallista ja menevää senegalilaista afroatlanti- ja humbalax -sekoitusta, jossa mm. Siikasaari irrottelee makoisaa sähköistä bassoaan, Kukko kujertaa huiluineen… koko bändi paahtaa täydellä intensiteetillä…
Se Tsaikovaskista ja sitten eurooppalaisen antiikkivaltio Kreikan musiikilliseen traditioon Pashan morsian myötä… taas sitä kellastunutta partittuu risarjaa Piirpauken arkistoista 1970 -luvulta. Väkevän alkusaksofoinnin jälkeen Peoponneksoksen piirikunnan traditiotsta Rehnin kitararoinnin, Siikasaaren möreän bassojouhen kautta masentavaan EU-tunnelmaan…jonka lopuksi Kukon saksofoni tulee katastrofaalisen hulluksi… nykykreikkalaiseen tapaan…
Sitten onkin vuorossa Peltoniemen Hintriikan serkun eli Jäätyneen pakolaisen Surumarssi… Beethovenin seitsemännen sinfonian toisesta osasta synnytettyjä variaatioita… Ei ole suota, ei pitkospuita… ei vaan letkeän rytmikkäästi kulkeva, aistikkaan soiva teos… suorastaan herkän tunteikas, hauraan kaunis… muistoa kunniottava… Tämä teos sai nykyisen Piirpaukeen ensimmäisellä keikalla tammikuussa 2009 ensiesityksensä poisnukkuneen basistilegenda Pekka Pohjolan muistolle… herkistävän hienoa!
Seuraavat kolme raitaa ovat Mozartin aikalaisen, suomalaisen Carl Ludvig Lithanderin alunperin huilulle ja pianolle kirjoittama Rondo (Muisto), osat andante, allegro I ja allegro II. Nämä ennen levyttämättömät teokset saavat ylleen hienot vaatteet Piirpaukeen käsittelyssä.
Rondo andantessa Kukko avaa huiluineen, josta Louhivuori jatkaa klassismille tyypilliseen muotoformaattiin… häilytään keinuen jossain tuon ajan miljöössä… lintukodossa…
Allegro I tempaisee mietiskelevän alun jälkeen nopsaan kiitolaukkaan, jossa herrat Kukko ja Louhivuori kirmailevan muun orkesterin taustoittaessa. Rapsakan kepeää osaamista vanhassa kaavassa modernilla otteella… klassista musiikkia ilman pystyä pikkusormea…
Allegro II rauhoittaa ensialkuun, mutta rytmistyessään monipuolistaa kokonaisuuta, sillä leadsoittajien Kukon ja Louhivuoren rinalle nousee kitaristi Rehn… hienoa klassismia a’la Piirpauke.
Levyn finaali on sitten niinikään Mozartin aikalaisen, intialaisen Tyagarajan parin raidan mittainen. Nirvathi Sukathat I ja II tarjoavat intialaismausteista menorytmiikkaa, joka täyttää massiivisuudessaan kuulijan korvien välin… Sane taputtaa kalvojaan innolla, Eskelinen kopsuttaa ja kapsuttaa, Siikasaaren basso jymyää taustaa, Rehnin kuusikielinen lisää taustakakoa, johon Kukko ja Louhivuori puhaltava kuvioitaan minkä ehtivät ja jaksavat… Hieno massiivilopetus levylle!
Kukko ja Piirpauke on saanut läjitettyä hienon annoksen maailmamusiikkia… klassisesta jazziin… osin kaikkea siltä väliltä. Jälleen kerran mahtavalla intensiteetillä… ehkä osin hieman tasasoittoisempana kuin ennen, mutta mahtavana rytmipakettina.
Louhivuoren mukaantulo on antanut yhtyeelle hienon suoneniskun. Hänen taiturimaisuus nostaa levyn itseisarvoa kovasti. Kuten myös nuoruus, sillä “vanhojen pierujen” soittokin saa lisähaastetta ja mahdollinen ajanpatinakin karisee pois nuoren “haastajan” astuessa kehiin… sama pätee myös kitaristi Nicolas Rehniin…
Kun nuoruus ja kokemus kohtaavat lopputulos on ainakin tässä tapauksessa ainakin erinomainen asia. Sinänsä Kukon eväskontin peruseväät ovat jo aikalaisen vanhat, mutta maistuvat kuitenkin edelleen hyviltä. Nyt leivän päälle on eri ikäpolvien myötä tulossa uutta päällistä. Se on hyvä asia…
Ku kko itse on elementissään multi-instrumentikkona. Huilu ja saksofonit toimivat edelleen sielukkaan intensiivisesti. Ismael Sane on tuttu ja turvallinen. Muutama läpytysirtiotto kruunasi hienon perkussiotyön. Kuten tuttu vokalisointi.
Iskuryhmän toinen jäsen, Rami Eskelinen teki myös hienoa taustatyötä. Yhteisteistahditukset Sanen kanssa olivat herkullista rytmimassaa. Eerik Siikasaari osoitti taituruutensa bassoeliittiin kuluvana paksukielisen taitajana. Tasapainoista työstöä rytmilajista riippumatta.
Nuorisoketjun Louhivuori sai paljon tilaa. Kiitti luottamuksesta ja pisti levylle mahtavan makoisan annoksen osaamistaan. Kuului sooloinenn tämän levyn ehdottomiin sielun luojiin. Kitaristi Rehn jäi välillä aikalailla rytmimassan jalkoihin, tosin yhtenä hienona osana sitä. Muutama makoisa irtiotto ja esilletulo kruunasivat hänen osaamisensa.
Mitäkö Piirpauke sitten oikeasti tarjoili? Jazzia… eikun maailman musiikkia… vaikkakin monin osin tuli mieleen esimerkiksi Carlo Actis Daton jazzilliset maailmanmatkat… eli sitä ihteään löytyy yllin kyllin… myös klassisessa formaatissa.
Ai, mitäkö se on? Ostakaa levy ja kuunnelkaa… Kukko ja Piirpauke ovat tehneet jälleen erinomaisen levyn. (OR)
Sakari Kukko puhaltimet, koskettimet jne., Ismail Sane lyömäsoittimet, laulu, Eerik Siikasaari basso, Rami Eskelinen rummut, Nicolas Rehn kitara, Jorma Kalevi Louhivuori trumpetti, flyygelitorvi
Recorded at Sonic Pump Studios in May 2012 by Jussi Kraft & Ilari Suonpää and at Global Music Centre / Global Music Studio, June- August 2012, by Ilari Suonpää, Helsinki, Finland
Additional recordings in July – September 2012 at Studio Wermaatti, Kuhmo and Studio Laibu, Helsinki, by Sakari Kukko
Mixed by Mika Mylläri in September 2012 at APM Studios / Seawolf, Suomenlinna, Helsinki, Finland
01. Tiibetin kevät I (The Spring in Tibet I) 1:16
02. Tiibetin kevät II (The Spring in Tibet II) 3:25
03. Improvisaatio (Improvisation) 9:11
0
4. Mafe suite II-III 7:21
05. Mafe suite IV 5:43
06. Pashan morsian (The Pride of Pasha) 5:25
0
7. Surumarssi (jäätyneelle pakolaiselle) (Marche funébre) 7:05
0
8. Rondo Andante 2:58
09. Rondo Allegro I 3:02
10. Rondo Allegro II 3:19
11. Nirvathi Sukatha I 5:00
12. Nirvathi Sukatha II 6:36