Varsinainen rytmillinen sekasikiö, tyylisotkureiden mestari… umfaffafffaa… Viisaammat voisivat antaa tälle hämäläiselle rytmimusiikkiyhtymän soitolle kiinteämmän nimikkeet kuin allekirjoittanut, joka luokittelee sen yksinkertaisesti etnofunkskajazziksi. Olisi tuohon nimeen voinut vielä lisätä tyylielementtejä, mutta silloin kyseisen musiikkisuunnan nimen lausuminen olisi vaikeutunut turhaa. Levyn biiseissä tyylilliset vivahdelisäykset eivät kuitenkaan ole turhaa.
Asialla on tamperelainen, Kangasala -lähtöinen Poutatorvi. Mitä lie tuo nimi sitten tarkoittaneekin, on yhtymän musiikki tällä levyllä erinomaisen energistä. Itseasiassa myös pirun hyvää. Rytmikästä. Täydenmakuista. Moniulotteista… Yhtä raitaa (6.) lukuunottamatta pumpun itsensä säveltämää!
Herranen aika, siis hitaasta Hämeestä löytyy tällaista menoa että meininkiä. Ja erinomaisen hyvin soitettuna. Miksattuna ja koostettuna.
En tiedä ihan tarkkaan, millainen luonnonilmiö on äimänkäki, mutta kuvittelen olleeni sellainen kuunnellessani tätä levyä ensimmäisen kerran. Jotenkin tuli mieleen kansainvälisyys. Siis se, että tämä ei kuullostanut ollenkaan suomalaiselta sävelmaailmalta ja sen toteutukselta. Eipä niin, vaan levyn musiikki saavutti aivan eri sfäärit mihin täällä ollaan totuttu. En väitä, että tämä olisi jotain aivan ainutlaatuista… mutta minuun se kolisi isolla positiivisuuskertoimella. – Tampereelta nääs…
Joku voi moittia minua linjattomuudesta, koska tällä levyllä käytetään myös aikalailla sähkön mukanaan tuomia syntikka- ym juttuja. No en todellakaan rakasta “sähköisia kakofonioita ja älyttömyyksiä”, mutta kun homma on aistikkaasti hanskassa, kuten tällä levyllä niin: Jeeees!
Ja tämän levyn lisäarvoa ovat myös vierailijat; sekä puhallinosasto että viulu. Ne antava levyn muutamaan raitaan elämän makua. Riskiä voimaa. Ppikanttia lisää muutenkin laajaan kattaukseen.
Avausbiisiä Hyperdash voisi kuvailla Actis Daton, Piirpaukkeen ja Eläkeläisten yhteisesitykseksi, jossa takana laulaisi tahtia Puna-armeijan kuoron puolikas… Seuraavan, Smuggling Aroundin avaa Gene Krupa -rumpalointi, johon yhtyy svengaava pianojazzquartet, myöhemmin progekitara. Taustalla harjoittelee hei -huutoja FC Kangasalan potkupallojoukkue…
Ja tätä rataa… mukaan otetaan vähän elävän elämän askareita, uhkapeliäkin (?) sekä yhdelle raidalle lauluartisti Puppa J… Miksi? Kaipa hän on jonninmoinen jamakalaisen skan paikallinen ilmentymä… kerjäläinen, mikä kerjäläinen. Tälläkin levyllä. Tosin biisi kulkee soittokunnan osalta mallikkaan rytmikkäästi. Se on hyvä se!
Kuten olen antanut ymmärtää, pidän kokonaisuudesta. Tästä sekasotkusta, siis tyylien ja esitysmuotojen hallitusta sekoituksesta ja rytmisestä liikkumisesta, jota tämä levy tarjoilee yltäkylläisesti. Yhtymän poljennossa on paljon samaa, johon törmäsi syvässä etelässä, New Orleansissa, tuolla tyylisuuntien suuressa sulatossa. Siellä mm. ska ja reggae saivat ylleen paljon erilaisia uusia “vaatteita”…
Herrat soittajat, nimituntemattomuudestaan huolimatta, tekivät allekirjoittaneeseen osaavan soittajan vaikutuksen. Pianisti-syntikkataiteilija Keihäs heitti muutaman namuirtioton… Basisti Timi-Artturi pompotti sielukkaan syvällisesti, saaden maksan ynnä muut sisäelimet rytmikkääseen hytkyntään… kitaristi Laihon komppityylittelyt täydensivät kokonaisuutta, soolojen edustaessa raakaa alkuvoimaa ja rytmin voittokulkua…. kannunkolistaja Prustilla oli työteliäs rupeama, jonka lopputulos kiitettävä. Lue: Prusti teki töitä pirusti… Perusbändin puhaltaja Markus Paljakkala puhalteli myös erinomaisen suoritteen, huilu soi hienosti, eikä sakspiippuosastossakaan ollut moitteen sijaa.
Herrat soittajat itse kuvaavat musiikkiaan “Aurinkojytäksi”. Se heittää kuulijalleen lukuisia haasteita eri puolilta, mutta tarjoaa rytmisen poljennon primitiivisen turvan sekä tanssittavuuden. Härski ja ennakkoluuloton asenne sekä kuriton riehakkuus kruunaavat kakun…
Siinäpä aikalailla nasakka itsensä kuvaus… mielestäni myös osuva. Ainakin herrojen musiikki osui kohteeseensa: meikäläiseen etnofunkskajazzdiggariin! (OR)
Tapio Keihäs piano, synthesizer, accordion, Timi-Artturi Mäkelä bass, synthesizers, Jussi Prusti drums, violin, Markus Pajakkala saxophones, flute, percussions, Pekka Laiho elect guitar, acoustic guitar
Guest musicians
Puppa J vocals, Olli Helin trumpet, Petri Juutilainen trombone, Ilkka Puputti french horn, Tero Hyväluoma violin, Tuomas Saloniemi tuba
Recorded at Ponsan Casino + in Helsinki and Tampere September 2008 – July 2009
Recorded, mixed & produced by Markus Pajakkala with aid from the rest of the band
Mastered by Marko Myöhänen & Markus Pajakkala
01. Hyperdash (4:02)
02. Smuggling Around (3:40)
03. Conveyer Streets (4:52)
04. An ordinary night in… (0:54)
05. Ponsan Casino (4:54)
06. Köyhän Pojan Kerjäys (feat. Puppa J) (6:09)
07. Lämmittelevät Pingviinit (5:16)
08. Tucanofon (5:25)
09. Stowaway Revel (5:24)
10. Panda Refugee Empire (6:20)
11. Jääpalmu (5:33)
12. Rommikätkö (3:45)