Ns. pianotrio taitaa olla yksi käytetyimpiä kokoonpanoja jazz musiikin alalla nykyään. Siihen varmaan on yhtenä selityksenä kannattavuus. Isot kokoonpanot ovat raskaita kustannuksiltaan, pienien kanssa on helpompi tehdä “keikkaa”. Tällä levyllä esiintyvä trio ei kuitenkaan ole vakituisesti toimiva ja kiertelevä yhtye, vaan tätä äänitettä varten yhteen kasattu ryhmä. Toki trion johtaja, basisti Rufus Reid ja pianisti Steve Allee, ovat soittaneet epävirallisesti ennen yhdessä, monta kertaa. Toisaalta Brasiliasta lähtöisin oleva rumpali Duduka De Fonseca ja Reid olivat yhdessä lavalla ensimmäistä kertaa sattumalta vuonna 2007. Silloin esiintyminen San Antoniossa Teksasissa onnistui niin hyvin, että Ried alkoi kehittää asiaa pidemmälle. Tuloksena on tämä levy.
Soittajat ovat kaikki huippu ammattilaisia, jotka ovat esiintyneet monien tunnettujen kokoonpanojen rivisoittajina. Reid omaa neljänkymmenen vuoden kokemuksen ammattimuusikkona. Erityisesti hänet tunnetaan The Thad Jones – Mel Lewis Orchestran, ja Dexter Gordon Quartetin basistina. Reid on saavuttanut työhistoriansa aikana monia merkittäviä palkintoja. Allee on toiminut myös monien suurien nimien kanssa kuten Buddy Rich ja Randy Brecker. Fonsecan soittokavereita ovat olleet mm. John Scofield, Lee Konitz ja Joe Henderson.
Reid on taitava ja hänellä on luja ote saada aikaa maukas äänentuotto sekä svengaava ilmapiiri. Hänen tekniikkansa on hioutunut täsmälliseksi ja samalla soitto kuulostaa selkeältä. Hän on tyylilleen uskollinen eikä ryntäile voimakkaasti, vaan pitäytyy tarkasti “vanhan linjan kuosissa” turhia erikoisuuksia hakematta. Reid tuntuu tietävän mitä pitää tehdä. Kosketus basson kielille on hienostunutta ja joustavan jouheata. Hänen pettämätön vaistonsa ajoittaa rytmitystä on vaistonvaraista ja osuu hyvin kohdalleen. Niinpä toiminta on kaikin puolin esimerkillistä. Reid on itse sanonut, että tällä levyllä musiikki on paljon laaja-alaisempaa kuin pelkkää bebopia, missä hänen kohdaltaan on totuttu aikaisemmin pääsääntöisesti kulkemaan.
Levy on kokonaisuudessaan tasaisen varmaa esittämistä, mutta kaikesta huolimatta melko tasapaksua eikä soitossa ei ole mitään uutta. Tätä on kuultu satoja kertoja ja siksi se ei yllätä, mutta kaikesta huolimatta tämä levy on nautittavaa kuunneltavaa. Se svengaa mukavan letkeästi kokonaista 70 minuuttia, soittajat ovat toisiinsa nähden ajan tasalla ja homma toimii kellon tarkasti. Soolot ovat nautittavia ja tieteellisen tarkasti toteutettuja. Tuloksena on perus rehellistä ja virheetöntä, perinteistä jazzia. Yksinkertaisen siisti “paketti” on kasassa, vaikka tuntuu siltä, että samanlaista soittoa on muissa yhteyksissä kuultu kymmeniä kertoja muiden vastaavanlaisten triojen toimesta. Eräänlaisena bonuksena levy sisältää myös 12 minuutin DVD haastatteluosan, missä soittajat keskustelevat keskenään kappaleiden taustoista ja sävellysten rakenteesta sekä yhteisen soittokokonaisuuden hallinnasta. Samalla saadaan nähdä pieniä näytteitä soitosta. (JKi)
Rufus Reid, basso; Steve Allee, piano; Daduka Da Fonseca, rummut
Äänitys ja miksaus:. Masterointi:. Tuotanto:. Kannen taide ja suunnittelu:. Kuvat: Julkaistu 9.3. 2010.
- Glory (Rufus Reid) (6:49)
- Doña Maria (Duduka Da Fonseca) (7:35)
- Reminisching (Rufus Reid) (7:59)
- Ebony (Steve Allee) (6:46)
- Caress The Thought (Rufus Reid) (12:19)
- Dry Land (Marcos Silva) (5:35)
- The Rise Of The Row (Steve Allee) (5:35)
- If You Could Se Me Now (Tadd Dameron) (9:04)
- The Crying Blues (Eddie Harris) (4:42)
Kokonaisaika 70:02