Siberian Blues Huskies on vuonna 2006 perustettu yhtye, joka pyrkii musiikillaan perusbluesin omailmeiseen tulkintaan. Yhtye on napsinut tyyliinsä sävyjä niin perinteisestä country-bluesista kuin sähköisestä kaupunkilaisbluesistakin. Ja täytyy heti aluksi todeta, että Huskit ovat aikomuksessaan myös onnistuneet.
Näiden Siperian rekikoirien johtohahmo ja työmyyrä, rumpali Kari Haakana toimii myös tämän levyn tuottaneen Blues Angles societyn pomona. Bändi on keikkaillut jo vuosikaudet lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta onpa se kiertänyt myös alan festareilla eripuolilla Suomea. Yhtye on vieraillut myös Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa.
Siberian Blues Huskies on julkaissut tätä ennen pari levyä. Peli avattiin vuonna 2006 julkaistulla EP:llä “Doggy Style“. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi rekikoirien toistaiseksi ainoa studiolevy “Hard Case“. Noilla levyillä oli mukana kitaristi Davide Floreno, joka tunnetaan parhaiten yhteistyöstään Erja Lyytisen kanssa.
Blues Huskiesin peruskokoonpano on trio, johon kuuluvat Haakanan lisäksi Petri Loikala bassossa ja Taneli Tuovinen kitarassa ja pianossa. Tälle keikalle ja levylle rekikoirat ovat saaneet kaksi mainiota vahvistusta, nimittäin Emilia Sisko Heinosen laulusolistiksi ja Robbie Hillin kitaristiksi. Vahvistukset ovat erinomaisia.
Levyllä Emilia osoittautuu poikkeuksellisen vahvaksi bluesin ja soul-tyyppistenkin biisien tulkitsijaksi. Ilmankos, sillä hänen geeneissään on sekä suomalaisia että sambialaisia perintötekijöitä, joten monipuolisuus ja herkkyys lienevät luontaisia ominaisuuksia. Heinonen tunnetaan myös Emilia & The Soulmates –yhtyeestä, jonka ykköslaulaja hän on. Emilia saa lauluunsa hienoja sävyjä, välillä ääni on kuin samettia, välillä kuin hunajaa ja välillä kohtalokkaan viettelevää. Myös sopivan ronskia otetta löytyy esimerkiksi klassikoissa, Howlin´ Wolfin tunnetuksi Evilissä ja Big Mama Thortonin sekä itsensä Elviksen versioimassa Hound Dogissa. Albert Kingin Born Under a Bad Sign sujuu mainiosti. Samoin tietysti Rollin and Tumblin ja Rock Me Baby. Killing Floor on iskevä lopetus.
Robbie Hill on Skotlannin lahja Suomen kitarapainotteisen juurimusiikin ystäville. Hill tuli pari vuotta sitten ystävänsä Otis Grandin suosituksesta Suomeen ja tunnetaan parhaiten Robbie Hill & The Blue 62s –trion keulahahmona. Hill on erinomainen kitaristi ja antaa tällä levyllä mainion näytteen tyylitajustaan bluesin parissa. Soundit ovat konstailemattomat ja aidot, ei mitään vinguttelua, vaan puhdasta blueskitaraa. Hill kuuluu ehdottomasti maassamme vaikuttavien blueskitaristien kärkikaartiin. Onhan mies pitänyt kitaraa kädessään siitä lähtien, kun sai ensimmäisen kitaransa yhdeksän vuoden ikäisenä. Perinteinen Chicago-blues sujuu Hilliltä taidokkaasti, mutta perinteitä kunnioittaen. Hill hallitsee levyn kaikki kitaraosuudet loistavasti. Hän kunnioittaa hienosti Wolfin luottokitaristin Hubert Sumlinin soundeja ja soittotapaa.
Levy sisältää lähes 67 minuuttia bluesin helmiä. Kappaleet ovat tuttuja ja suurin osa moneen kertaan koluttuja. Tämä ei kuitenkaan haittaa, päinvastoin, sillä Heinonen, Hill ja Huskies ei seuraa orjallisesti alkuperäisesityksiä, vaan heittää kehään oman tulkintansa klassikoista. Temppu on kunnioitettava ja lopputulos makoisa. Isäntäbändi panee parastaan. Komppi toimii ja Tuovisen piano tuo autenttista Cicagon bluesklubien tunnelmaa. Keikka on ollut varmasti monelle kuulijalle ikimuistoinen. Tällaista toivoisi kuulevansa useamminkin.
Levyn soundeilla palataan 60-luvulle. Valitettavasti näin on käynyt myös äänen laadulle. On kuin kuunteli 60-luvun liveäänityksiä. Huolellisemmalla äänityksellä ja miksauksella lopputulos olisi varmasti huomattavasti parempi. Siihen uskoisi nykytekniikalla pystyttävän. Eniten äänenlaadun puutteista kärsii Emilia Sisko Heinonen. Varsinaisessa livetilanteessa hänen laulunsa on taatusti ollut vieläkin sävykkäämpää.
Levyn perusteella live-esitys on ollut erinomainen. Levy on varmasti ollut kuulijoilleen kiva muisto hienosta illasta. Sellaiseksi se on ilmeisesti tarkoitettukin. Toivottavasti lopputulosta on mahdollista korjata paremmaksi, jos ei, niin toivottavasti seuraavalla kerralla pyritään myös teknisesti kunnianhimoisempaan lopputulokseen. Sen tämä kokoonpano kyllä ansaitsee.
Taneli Tuovinen – piamo, guitar, Petri Loikala – basso, Kari Haakana – rummut, Emilia Sisko Heinonen – laulu, kitara
With special guest Robbie Hill (SCO) – kitara, laulu
Recorded live 2013 at Treffi Pub, Helsinki, Finland
01. Evil
02. Houn Dog
03. Soulful Dress
04. Please don´t leave
05. You´ll lose a good Thing
06. Born under a bad Sign
07. Reconsider Baby
08. Early in the Morning
09. Rollin and Tumblin
10. Going Down
11. No Shoes
12. Baby what You want Me to do?
13. Rock Me Baby
14. Killing Floor