Pohjois-Irlannista lähtöisin oleva Sid Peacock on mielenkiintoinen säveltäjä. Hänet tunnetaan myös kitaristina, joka esittää folktyylistä intiimiä soittoa, mutta hän vaikuttaa vahvasti myös Keski-Englannin jazzin ja vapaan luovan musiikin alueella. Hänen omintakeinen lähestyminen säveltämiseen luo musiikkia, mikä on vaikeasti määriteltävissä. Sitä ei myöskään ole aivan helppoa omaksua ja ymmärtää. Se on jotain nykyaikaisen maailmanmusiikin, klassisen hartauden ja jazzin rytmiikan välimaastossa liikkuvaa erilaisten musiikillisten ilmaisujen laaja-alaista luovuutta. Sen pohjana voisi pitää big band musiikin voimakkaan massiivista svengimaailmaa, sen groovaavaa energistä swingiä. Se on villin omituista, missä pelkälle improvisoinnille annetaan runsaasti tilaa. Birminghamilainen 16-henkinen Surge yhtye syntyi vuonna 2003, kun Peacockia pyydettiin esittämään, Birminghamissa vietettävän St. Patrickin päivän juhlatilaisuuden kunniaksi, uusi teos.
Hänen musiikkinsa on pohjana tälle jännittävälle “La Fête” seikkailulle, missä kuljetaan osittain jopa kaoottisen anargistisissa aistiharhojen musiikillisessa äänimaisemassa. Sävellystyö syntyi Pariisissa, missä Peacock vietti kolme kuukautta Irlannin Kulttuurikeskuksessa. Toisaalta se luo samalla hyvinkin tunnelmallista ja tunteisiin vetoavaa aistikasta tunnelatausta.
Yhtyeen soitossa on nuorekasta elinvoimaa ja eräällä tavalla sen kuuntelussa voi aistia jonkinlaista, 1980-luvulla vaikuttaneen, Django Batesin Loose Tubes yhtyeen uudelleen syntymistä. Sen musiikki oli epätavallista ja hyvin yksilökeskeistä, siitä luontui yksilöllinen tekeminen. Surgesta löytyy sitä samaa yksilöllisyyttä. Siinä liikutaan laajasti eri alueilla. “Hallucinogenic Garden” keikkuu ensin hauskan eloisasti musikaalin iloisissa sävelissä lähtien hetken päästä kiivaaseen juoksuun kuin 1930-luvun swing-tansseissa kääntyen taas hetken mielijohteesta ison klassisen musiikin orkesterin mahtipontisiin sfääreihin, vieden kuuntelijan taivaanpallon ulkokannelle, missä vaikutuspiiri laajenee auringonpaisteen kautta kuutamon lumoon, vaihtuen taas kirkkaaseen tähtitaivaaseen. “The Left Direction” aloittaa avantgardistisesti voimakkailla hälyäänillä, joihin jouset vastaavat hitaasti ja hartaasti vingahdellen jatkuen raivoisan ja nopean hyökyaallon mukanaan tuoman kaikki voimaisuuden pelottavalla jymyllä, laskien taas hiljaisuuden autereeseen.
Surgen levy on kuin uudesti syntynyt seikkailu vanhoissa vaatteissa, se on yllättävää, se on vakavaa, mutta samalla siinä on tuhdisti iloisuutta ja uuden löytämisen iloa. Kuulija voi löytää kaiken aikaa uusia yllättäviä käänteitä, Peacockin musiikki kaivaa syvältä kuin kirurgin veitsi, tarkasti ja terävästi. Django Batesilla on ollut merkittävä vaikutus “La Fête” albumin synnylle ja Peacock oli kutsunut tämän kosketinsoittajan levyn viralliselle julkaisukeikalle, mikä tapahtui aivan äskettäin, 24. maaliskuuta, Birminghamissa. Vaikka levy ei edusta suoraviivaisesti jazzia sen perusajatuksena, niin on mielenkiintoista kuultavaa. Siitä löytyy vakavuutta, iloisuutta, yllätyksellisyyttä, melkoista paatosta, mutta samalla myös innostavaa tunnelatausta. (JKi)
Kiki Chen; viulu, Ruth Angell; viulu ja laulu, Max Gittings; huilu ja vihellykset, Lluís Mather; sopraanosaksofoni, Huw Morgan; alttosaksofoni, Chris Morgan; tenorisaksofoni, Nick Rundle; baritonisaksofoni, Mike Adlington; trumpetti, Aaron Diaz; trumpetti ja fx, Rob Anstey; pasuuna, Simon King; kitara, Steve Tromans; piano, Jason Huxtable; marimba, Ryan Trebilcock; kontrabasso, Steve Tchoumba; congat, John Randall; rummut
Äänitys: Owen Downer ja Alistair Jamieson, CMAT Studio. Miksaus ja masterointi: Mark Hutchinson, Rooksmere Studios. Tuotanto: Sid Peacock, Peacock Angell Records. Kannen taide: Vrbain – http://substance21.canalblog.com Kannen suunnittelu: Rob Anstey. Julkaistu: 1.3.2011.
- Pixel Carnage 7.35
- Hallucinogenic Garden 7.38
- The Left Direction 3.23
- Bit of Peace 5.02
- Kora 6.52
- La Fête 7.02
- Bronze Bling 12.09
Kaikki kappaleet ovat Sid Peacockin säveltämiä
Kokonaisaika 49:40