Nuorekas ruotsalaisorkesteri The Quiet Nights Orchestra ilahduttaa mieluisasti elegantilla Movin’-levyllään. Etupäässä lattarityylisiä groove-numeroita viljelevä QNO on soundiltaan miellyttävän keveä ja dynaaminen Nu-jazz-yhtye ja samalla 50-luvun elokuvasäveliä muistuttavalla repertoaarillaan innostavan nostalginenkin. QNO on hieman kuin vastine suomalaiselle Auteur Jazzille. Toisaalta se on hyvin samoilla linjoilla kuin meikäläinen The Five Corners Quintet, joka tosin taistelee enimmäkseen ilman naisvokalistia. Bändi aiempia levytyksiä ovat mm. Chapter One ja Helsinki.
Laulusolisti Sofie Norling muistuttaa ääneltään hieman meidän Johanna Iivanaista, mutta klangi on hentoisempi ja kantavuuskin on kapeampaa. Näyttävää kaunotarta nostetaan etualalle aina bändin logosta lähtien, mistä heitä ei voi moittia, mutta varsinainen jazzfraseeraus ja äänellä jammailu tuntuvat olevan Sofien heikoin kohta. Mutta aika, treeni ja keikat korjaavat heikkoudet.
Live-kokemukset puuttuvat toistaiseksi, mutta nettiin taltioidut keikat antavat Sofiesta laulajana hyvin epäyhtenäisen kuvan suhteessa bändiin. Esimerkiksi Fly me to the moon (ei ole tällä albumilla) neljän vuoden takaa Bernsin keikalta Tukholmasta on suorastaan luvattoman epävarmaa scat-sooloilua. Bändi taas osoitti jo tuolloin olevansa varteenotettava tekijä, ja noista ajoista Sofiekin on kehittynyt valtavasti, ja itsevarmuus kasvanut.
Tukholmalaislähtöinen bändi oli aluksi sekstetti, sen perusti 2006 pasunisti Peter Fredriksson. Trumpetin ja saksofonin lisäksi QNO:lla on myös vetopasuuna, mikä tuo säväyttävän lisän yhtyeen soundiin. Itsetekoinen sävelmateriaali on pääasiassa tasajakoista groovea ja rockvaikutteista svengiä. Bändi kuitenkin elää ja hengittää big bandien tunnelmassa ja profiloituu selkeästi jazzorkesteriksi.
Soittajamäärä ei ole kovin suuri, mutta orkestrointi on tehty ammattitaitoisesti ja sointikuva on täyteläinen. Solisteista varsinkin baritoni ja trumpetti tekevät vaikutuksen. Puhallinriffit ovat harkittuja ja svengin rakentaminen käy helpon tuntuisesti.
Avustavia soittajia on mukana jonkin verran. Majak String Quartetin jouset soivat elegantisti ja viehättävästi esitysten taustalla (Sundays). Setti tuo mieleen Paul Simonin So long, Frank Lloyd Wright kauniiden jousistemmojensa ja lattarimaisen kepeytensä ansiosta. Daniel Svenssonin kitaran “For a few dollars more“-soundit taas ovat tässä yhteydessä jokseenkin kummallisia. Tyylinmukaisuus olisi vaatinut orkesterikitaran ja paljon dim-sointuja…
Vaikutteita on koottu laajalti; Rockys Corner mm. on johtoteemansa ansiosta kuin jazzversio Deep Purplen Smoke on the water-hard rockklassikosta. Pat Boone teki muuten siitä rempseän big band -version, mutta siitä joskus toiste.
Mukavaa ja helposti sulavaa, mutta lisää kärkeä QNO:lta ehkää jää jossain määrin kaipaamaan. Siis hieman terävyyttä, yllätystä ja potkua – taitoa kavereilla kyllä kuulostaa olevan. The Quiet Nights Orchestra on tuonut uutta ja elähdyttävää sisältöä ruotsalaiseen jazz-sceneen. Oikein hyvä näin, ja kutsuttakoon bändi kivoille klubikeikoille tänne myös.
Sofie Norling (Vocals), Peter Fredriksson (trombone / band leader), Jonne Bentlöv (trumpet), Magnus Dölerud (sax), Philip Neterowicz (piano), Peder Waern (double bass), Carl Ottosson (drums), Jacob Johannesson (percussion).
01. Waves 5.08
02. Movin’ 5.03
03. When We Fly 7.01
04. The Tryout 4.09
05. Falling For You 4.37
06. The Path 6.44
07. Dreaming 3.49
08. One More Try 4.37
09. I Don’t Think So 5.13
10. Sundays 5.47
11. Rockys Corner 5.40
12. He Is My Music 4.14
Production & mixing: Jonne Bentlöv, Carl Ottoson, Karl Lund & Peter Fredriksson
Mastering: Classe Persson
{youtube}ia76Rvb5XJ4{/youtube}