Voi hurja, voi hurja! Nyt lähdettiin liikkeelle oikein kunnon vauhdilla. Sellaisella, että heikkopäisemmät laskevat alleen ja meikäläiset vauhdikkaan rytmin ystävät suorastaan kuolaavat innosta. Ja tämän kertainen vapina ei johdu allekirjoittaneen iästä, vaan mahtavasta rytmisykkeestä. Sykkeestä, jota herrat, kitarataiteilijat Kämäräinen & Viinikainen työstävät kepeistään. Voidaan sanoa, että heillä keppi palaa täydellä liekillä… huippuavaus!
Avausraita toi osiltaan mieleen mm. kitaravirtuoosi Albert Leen. Ei paha juttu ollenkaan… päinvastoin. Liekö kyseisen herran levyt pyörineet aikoinaan levysoittimessä Iisalmen tienoilla, josta Kämäräinen on lähtöisin, kuten bassovirtuoosi Hirvonenkin. Savolais-keskisuomalaista panosta täydentää Hankasalmelta kitaroinnin huipulle ponnistanut Viinikainen. Lähtökohdiltaan poikkeuksen tekee rumpali Riippa, joka edustaa Kokkolan piirikunnan korkeatasoista osaamista Kälviältä. Kokonaisuudessaan siis erinomaisen kova kokoonpano. Niin levyllä kuin livenäkin!
Itse levyn sisällön suhteen voidaan olla useaakin eri mieltä. Samoin sen sisältämistä tyylilajeista. Mutta käännelläänpä asioita mille kantille tahansa, niin kyseessä on loistava kokonaisuus. Nopeista rock-country -vedoista tunteellisiin hidastempoihin. Kitaratekniikan sähköelementtejä käytetään hallitusti. Nimenomaan osaavasti. Ei peittämään mitään vaan korostamaan ammatimaista taituruutta. Siis huomatkaa: Ammattimaista taituruutta!
Kämäräisen lauluosuudet jakavat myös kansan kahtia… innosta ja kateudesta? Mielestäni hänen vokalisointinsa poikkeaa edukseen kaiken kansan hoilottajista, joita kotomaamme on pullollaan, puhumattakaan radioitten musiikkiohjelmista. Mutta kitaristina hän on kuitenkin monta kertaa kovempi juttu…
Poiketen monen monen jazzkitaristin äänimaailmasta, tämä Kämäräisen levy sisältää kaikissa biiseissä rytmin… melodisen soinnin ja harmonian. Vaikka hän käyttääkin mitä erilaisempia vempaimia ja sähköisiä elementtejä musiikkinsa toteutukseen, hän soittaa musiikkia… ei kokeellisia äänifantasioita. Fantasioita, joissa ei ole tavalliselle kuuntelijalle päätä ei häntää. Ehkäpä siksi hänen musiikkinsa luokitellaankin rockiksi (?). Mutta eipä tuo tyylisuuntanimitys lopputulosta mitenkään pahenna…
Alku oli siis satakymppi -latausta… mallisuorite siitä, kuinka kitaraa soitetaan!!! Kakkosraidalla löysätään tahtia ja otetaan mukaan laulua. Muistoja Johnin itsemurhasta. Melodisen kauniisti. Osin jopa flamencomaisesti. Mahtavan harmonisella TK ja TV kitaroinnilla. Jytäkällä Riippa-rumpaloinnilla. Eli soitolla, sillä tämä “Duracell-pupu” osaa todella hienosti hommansa. Hän on ehdottomasti yksi tämän päivän huippuosaajista!
Kolmosraita hiljenee Likaisen päiväkirjan ääreen. Katuen… voimakkaita tuntoja sisältäen. Kämäräisen keppi vonkuu voimakkaan särkyneenä. Tuskaa?
Nelosella ei kerrota koko totuutta… vältellään asioita. Vongutetaan lap steel kitaraa… hawaijin kitaraa. Hartaasti. Vitosella pistetään taas jytinää myllyyn, ilmoittaen, ettei kanneta kaunaa. Soloistina Mr. Fastfinder. Johtavatko jäljet sylttytehtaalle? Eli ei… ei mitään väliä, sillä juttu kulkee rytmikkäänä ja saa osittain myös taustalaulua.
Riippa & Hirvonen disco polkee kuutosen tahdin. Kämäräinen toteaa hälytyksen vääräksi. Melodisesti. Ilman noitumisia ja tuskailuja. Osaavan upeaa kitarointia… osin hypnoottisen mukaansa tempaavaa.
Seiskalla jatketaan hieman samalla formulla: Tosin rytmiikka muuttuu ja kitaroinnin soundi. Mutta kokonaisuus säilyy väkevänä, rauhallisen menevänä… pappadau… pappadau…
Sitten… Totta jumalautu… ajetahan poijaat kyyrillä!!! Pohjanmaa on preeriaa… Kitarat soi kuin rautalanka parhaimmillaan… eiku tietysti vieläkin paremmin, mutta tyylittelyissä on paljon samaa tatsia. Yksi levyn antoisimmista “rytkeistä”!
Ysi raita hiljentyy kauniin kauniiksi balladiksi. Ja kymppi eli finaali jatkaa melodisen kaunista, satumaista linjaa. Suorastaan somasti… Hellyyttävän haikeasti…
Niinpä niin, kun pidät jostain suunnattomasti tai rakastut johonkin, niin eron hetki on aina haikea. Usein myös vaikea. Niin nytkin, sillä tämä äänite miellytti minua suuresti. Niin myös kuin myös livenä bändinimellä Juurihoito. Minulla oli onni kuulla bändin esitystä konserttisalissa, ilman kapakan hälyä. Näin sain myös livenä mahdollisuuden kuunnella heidän balladinsa ja hitaat, herkät biisit täydellisinä… se oli suurta nautintoa. Niinkuin tämä levykin.
Maailmanluokan kitaristi Kämäräisestä on kehkeytynyt vuosien myötä yhä ilmeikkäämpi säveltäjä. Hän osaa loistokkaasti oman soittimensa kokonaisgenren. Sen lisäksi hänellä on tyylitaju, ajatusmalli, jolla hän saa kokonaisuuden kiehtovan mielenkiintoiseksi. Harmonisesti yhteen stanssatuksi. Silti värikkään yllätykselliseksi. Taidokkaan hienoksi punokseksi, joka haastaa kuulijansa mukaan seikkailuun tuntojen maailmaan. Jyräävän voimakkaana kuin Leopardit Parolannummella. Tai herkän hauraana kuin hämähäkin seitti usvaisena aamuna vasten auringon nousua.
Edelleen yksi tämän levyn vahvuuksia on upean hallittu sähköisten voimavarojen ja elementtien käyttö. Kämäräinen on todella tietänyt, mitä hän tekee. Ja miksi! Hänen upea “seurakuntansa” työstää halutun kokonaisuuden tosi upeasti. Sama aistikkuus toimi myös livekonsertissa. Myös volyymien suhteen… (Livekonsertin tekniikasta kiitos Kimmo Antikaiselle)
Kämäräisen ykköslevy Unea sai allekirjoittaneen hurmoksiin… Niin myös tämä Pulpae. Odotankin jo malttamattomana seuraavaa tuotosta herralta. Kuten myös tämän levyn upeilta soittajilta.
Nousen nyt ylös tuolistani ja kajautan taputusten kera työhuoneessani moninkertaisen Bravo -huudon kuulemastani!!! (OR)
Timo Kämäräinen, gtrs, bass, voc, keys, Joonas Riippa, drs, Teemu Viinikainen, gtr, Timo Hirvonen, bass (tracks 4,7), Ville Riippa perc, harmonium (track 7), Esa Kotilainen, keys (track 9), Mr. Fastfinger, gtr (track 5)
Mixing and additional arranging by James Spectrum
Recorded by Tommi Vainikainen at Mankku Studio, Porvoo, Finland, Teemu Viinikainen at Hitsville, Helsinki, Finland Ville Riippa at Elcamino, Helsinki, Finland
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers, Helsinki, Finland
1. Special Treatment
2. John’s Suitcase
3. My Dirty Diary
4. Not The Whole Truth
5. No Grudge
6. False Alarm
7. Pohjanmaa My Prairie
8. Foetor Oris
9. Source Water And Mountain
10. Pieniä satuja
All music written by Timo Kämäräinen except track 10 Mick Hanian