Tommi Varjola Trio
TV 002
Hämeenlinnalaista osaamista edustava kitaristi Tommi Varjola sievistelee ja taituroi leppoisan letkeästi soittopeliään. Bassotaiteilija Jan-Olf Strandberg pompottelee verkkaisan jymäkästi taustaa. Rumpali Markus Ketola naulaa kokonaisuuden kasaan aistikkaalla työstöllään. Siinä peruseväät, joilla tätä levyä voi kuvailla.
Varjolan soitto soi erinomaisen hienovaraisena ja täyteläisen melodisena. Hänen upeat sormijuoksutukset ja usean kielen yhteissoinnuttelut ovat leppoisan makoisaa kuunneltavaa. Hän kayttää hyväkseen koko otelautaa saaden kielien soundin lähtemään tumman tunnelmallisesta heleän helisevään kirkkauteen. Koko ajan kuitenkin ilman turhia revityksiä tai kommervenkkejä. Aikoinaan verrattiin kitaraa ja sen miehistä käsittelyä naiseen (sorry, ahdasmieliset)… Varjolan kitarointi ja soittokokonaisuus noudattavat lähes täydellisesti tätä vanhaa sanontaa.
Hänen soitossaan löytyy myös vahvoja vaikutteita niin klassisesta musiikista kuin latino- / bossarytmeistä sekä entisaikojen jazzkitaramestareiden tyyleistä. Tosin päivitettynä nykyaikaan. Varjola ei kuitenkaan sorru mihinkään turhaan tai kuulijan kosiskeluun vaan keskittyy puhdasoppiseen kitarointiin. Kitarointiin, jolla on sielu. Erinomaista työstöä!
Paksukielisen ohjastaja Stranberg tekee soittopeleineen totutun varmaa työtä. Hän ei pyri liiaksi eturiviin, kuten ehkä joskus aikoinaan. Hän antaa tummanpehmeiden soundiensa kuljettaa Varjolan kitarointia jouhevasti eteenpäin. Hän hiljentty oikeaoppisesti välillä hiljaiseen taustotteluun, saaden siitä palkaksi muutaman eturivin soolon. Hyvää työtä myös häneltä.
Taustalla häärää ja tahdittaa kokonaisuutta Ketola, jonka työstö vaati pari-kolme kuuntelukertaa ennenkuin se avautui kaikessa loistokkuudessaan kuuntelijalle täydellisesti. Hänen soittonsa kokonaisgenre on nautittava ja herkullinen. Hän soittaa todella monivivahteisen taustamaton. Savolaisittain sanottuna “hilijaa ja kovvoo”, muttei isottelevalla volyymilla. Mestarismies, mikä mestarismies…
Hämäläisen perusrauhallisuuden ja elinympäristön maiseman sympioosi kuvastuu erinomaisen hyvin Varjolan sävellysten taustalla, vaikka herra onkin nimennyt kappaleet suuren maailman nimikkeillä. No, itsekukin meistä tulkitsee asioita eri tavalla… pääasia, että lopputulos on makoisa… ja tällä levyllä se on sitä. Kaikessa pienimuotoisuudessaankin.
Levyltä on sinänsä vaikea nostaa esiin mitään erityistä raitaa, sillä kokonaisuus kulkee tiettyä perusrakennetta noudatellen, tarjoillen makoisen jazzavaa, pehmeää hyvän olon tunnetta.
Vaarana tämän tyyppisellä levykokonaisuudella on, että se rupeaa pitkistyttämään kuuntelijaa. Tällä levyllä se on saatu kuitenkin hyvin taustalle, eikä jäädä pyörimään samaa tautofonianympyrää.
Tämä on siis hyvä, puhdasoppinen kitaralevy. Levy, jossa löytyy punaisena lankana jazzin syvin olemus.
Tutustukaa ja nauttikaa! (OR)
Tommi Varjola guitar, Jan-Olof Strandberg basso, Markus Ketola drums
Recorded and mixed 9-11 January 2013 at Living Room studio by Markus Ketola
Mastered at Chartmakers by Svante Forsbäck
1. Hybrid Mind 4:36
2. Möksy 5:06
3. Be Rodeo Bob 4:05
4. Sea Lion 6:59
5. Melancholy Party 4:13
6. Happy Renaissance People 5:12
7. Hong Xi Road 19 5:08
8. New Bourree 4:29
9. Sleep, Sleep, Bye.Bye 2:41
All music by Tommi Varjola