Pippadiibappabaa… jymisevän kompin pariksi… ja sitten menoksi. Be ja bopin moderniksi väännöksi… freesiksi kulutusjazziksi a’la Verneri Pohjola. Maukas avaus, vaikka istutaankin halvan taxin kyydissä… seikkailu on valmis. Ei tosin mikään extreme -sellainen vaan mukavan letkeästi kulkeva kokonaisuus, jossa suuren maailman opit ja kotimaisuus lyövät kättä keskenään.
Kouriintuntuvasti se tarkoittaa sitä, että asialla on nelikko, jossa on puolet helsinkiläisiä muusikoita ja puolet shanghaissa asuvia osaajia. Ja mikä ettei, sillä soitto toimii erinomaisesti. Rytmikkään rehevästi. Pyrkimättä mihinkään ylitaiteellisuuteen… päinvastoin tarjolla on messevä annos kansainvälistä poljentoa. Tyylittelyä, jota sanotaan maailmalla jazziksi.
Pohjola trumpetteineen on Auroran ja Ilmiliekin jälkeen nyt siis perusjazzarimaisessa roolissa. Aistikkaan hillittynä, mutta erinomaisen intensiivisenä. Sielukkaan väkevänä, mutta silkkihansikkain koskettavana. Tahdikkaana peruspuhaltajana, osin tunnelmoivana haaveksijana…. kokeilijana utopian ulapoilla… Upeaa työskentelyä… hallitussa kokonaisuudessa.
Toinen maajoukkue-edustajamme on rytmiikan Duracell -pupu, Joonas Riippa. Ikiliikkuja. Loistokas työkalujensa hallitsija, jonka työstöä on hienoa kuunnella. Hän edustaa ehdotonta ykkösketjua. Kansainvälisestikin. Kurinalaisuus ja laajanäköisyys ovat hänen oivat tavaramerkit. Riipan patteristo tarjoilee hellän käden kosketuksesta väkevän voimamiehen puristukseen… ilman tuskaa. Hän on omien polkujensa kulkija…
Pianisti Mark Bai on tunnetun oopperalaulajan poika, joka aloitti klassisen pianonsoiton kuusi vuotiaana suorittaen tutkinnon Nanjing Arts Institutessa. Shanghaihin hän muutti 2005, jossa aloitti soittelun paikallisten että vierailevien muusikoiden kanssa. Jazz soljuu hallitusti hänen sormistaan. Muutama irtiotto toimii erityisen maittavasti. Komppi rullaa vaivattomasti…
Basisti Michael Brownell on amerikkalainen, joka muutti opiskelujensa jälkeen Shanghaihin, jossa on pelitellyt useissa kokoonpanoissa. Ja mikäs pelitellessä, kun isoviulu tottelee nöyrän kuuliaisesti hänen käskyjään.
Levyn raidoista neljä on Pohjolan omaa käsialaa… Rauhaisan melodista, balladin omaista kuuntelumusiikkia. Toisaalta puolivauhtista jazzailua, joka saa solut elämään niin korvien välissä kuin kantapää-varvasosastollakin. Upeaa, Verneri!
Toisaalta on hienoa, että levylle on otettu myös mukaan tuttua lainakampetta. Sopivana annoksena se antaa lisäulottovuutta Vernerin omalle sävellystyölle. Toisaalta se antaa kuulijalle omanlaisensa lepohetken, kun tavallaan tietää, mitä seuraavat soinnit tuovat mukanaan.
Kokonaisuudessaan tämä levy on koko orkesterin levy. Ei yksinomaan Vernerin, vaikkakin hänen nimellään yhtye onkin ristitty. Yhteensoitto toimii yllättävänkin hienosti, kuten alussa mainitsin. Syynä paljolti siis se, ettei tällä levyllä pyritä mihinkään ylimääräisiin erikoisuuksiin, poikkitaiteellisuuteen… vaan soitto soljuu melodisen sielukkaana… suoraan soittajien sisimmästä. Sielusta!
Tämä on erinomaista jazzia!
Juuri sitä, mitä on kiva soittaa… kuten myös kuunnella. Ei kuitenkaan mitenkään vasemmalla kädellä tehtyä, kuuntelijoita aliarvioivaa… vaan todella täysipainoista nautittavaa.
Loistavan sielukas kokonaisuus!
Kuunnelkaa ja todetkaa se itse! (OR)
Verneri Pohjola, trumpet, Mark Bai, piano, Joonas Riippa, drums, Michael Brownell, bass
Produced by Verneri Pohjola & Joonas Riippa
Recorded and engineered by Tommi Vainikainen at Finnvox
Executive producer Kari Hynninen / Suomen Musiikki
1. Cheap Taxi Adventure (Verneri Pohjola) 6:21
2. September Song (Kurt Weill) 6:24
3. I Love That Hot Pot Place Around The Corner (Verneri Pohjola) 6:48
4. Kuohija (Verneri Pohjola) 9:53
5. Shanghai Ballad (Verneri Pohjola) 5:18
6. Four Winds (Dave Holland) 4:49
7. Born To Be Blue (Bob Wells & Mel Torme) 6:29