Perinteisen pianotrio kokoonpanon yhtyeitä löytyy pilvin pimein. Se on sellainen peruspilari jazzmusiikin alueella, rytmi- ja komppausyksikkö, mikä toimii yksinkertaisen siististi. Samankaltaisuuksia suurimman osan repertuaarista löytyy lähes kyllästymiseen asti. Niistä on äärimmäisen vaikea tehdä selkeätä eroa, jos ei tunne ja ymmärrä musiikin teoriasta mitään. Tavallisen kuulijan korvaan ei helposti tartu ero siitä, aloitetaanko D-mollista ja Q-duurista. Se on aivan sama, vaikka aloitettaisiin Ä:stä. Näin se vain menee, ja tavalliselle kuuntelija paralle tätä musiikkia kuitenkin pääasiassa pitäisi tehdä. Silloin pelkkä kliininen puhtaus ei riitä, koska kuulija ei välttämättä tämän perusteella valintojaan tee.
New Yorkin Cityn alueella vaikuttava Vijay Iyer on noussut merkittäväksi jazzpianistiksi viimeisien vuosien aikana. Hän on ollut ahkera levyttäjä. Vuoden 1995 jälkeen häneltä on ilmestynyt käytännössä joka vuosi uusi äänite markkinoille yhtyeen johtajana. Merkittävintä hänen urallaan on ehkä ollut vuosi 2009, jolloin hänen Grammy-palkittu levynsä Historicity valittiin myös vuoden jazz albumiksi monissa maissa ja mm. Downbeatin kriitikko äänestyksessä. Sen jälkeen hän on ehtinyt julkaista vielä kaksi albumia ennen tämän vuoden helmikuussa Saksassa julkaistua viimeisintä ja samalla neljättä ACT-yhtiön kautta markkinoille tullutta Vijay Iyer Trion Accelerando albumia vain kolmen vuoden sisällä.
Iyer itse sanoo musiikin olevan toimintaa, ääni, musiikin tuottama sointu, on kehon liikettä. Kun me kuulemme rytmin, kuvittelemme siihen liittyvän tietynlaista toimintaa. Jos musiikki liikuttaa sinua, niin samalla tiedät sen sanoman. Hän lisää vielä, että tämä uusin albumi on luovaa musiikkia, mikä perustuu rytmiseen tanssiin. Accelerando merkitsee kiiruhtamista, olemme liikkeessä ajan suhteessa ja siksi me pyrimme lisäämään vauhtia. Tempo kulkee ajan määritteenä, sisäinen aika juoksee kilpaa ulkoisen ajan kanssa. Ajatukset ovat melkoista filosofoimista levyn sisällön rakenteesta.
Joka tapauksessa näiden mietteiden kokonaisvaltaisesta tuloksesta kumpuaa tämän levyn sisältö. Iyerin soitto on voimakastempoista. Hän ikään kuin hyökkää pianon kimppuun rautaisella otteella turhaan kursailematta. Se on tehokasta, siinä on jonkinasteista raadollista tekemistä, mikä tekee kuuntelemisesta mielenkiintoista. Se on heittäytymistä tahmaisen sitkeästi sisälmyksiin. Tämä tulee voimakkaana esille toisessa kappaleessa Optimism, missä tehot lisääntyvät kumulatiivisesti loppua kohden. Hän antaa kuitenkin hyvin myös tilaa trion muille työmyyrille. Stephen Crump saa mukavasti tilaa hyville bassokuvioille ja Marcus Gilmore syöttää tehokasta komppia heti seuraavassa kappaleessa The Star of a Story.
Crump ja Iyer ovat tunteneet toisensa vuodesta 1997 ja siitä lähtien soittaneet yhdessä, joten heidän välilleen on syntynyt yhteinen ajatusmaailma siitä miten he kuuntelevat toisiaan. Marcus Gilmore, jonka isoisä on myös kuuluisa rumpali nero Roy Haynes, liittyi yhtyeeseen vuonna 2003. He ovat löytäneet yhteisen sävelen, juonen miten on mahdollista vaistonvaraisesti yhdessä luoda nopeasti sovituksia yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Vijay Iyer on itse säveltänyt 5 kappaletta ja loput 6 ovat lainakappaleita eri tekijöiltä, mukana mm. yksi Duke Ellingtonin sävellys.
Harvemmin peruspianotriolta kuulee näin tehokasta työskentelyä, se imee hyvin mukaan, se keinuttaa, huojuttaa ja horjuttaa, kallistelee ylvästellen ja rehentelevästi. Voimakas vavistelu ja väristely on osuva tapa ilmaista asian ydin. Juuri niin kuin Iyer on sisällön halunnut vaikuttavan kuulijaan. Ei hullumpaa kuultavaa, sopii varmasti monenlaisen jazzin kuuntelijan mieleen. (JKi)
Vijay Iyer: piano, Stephen Crump: kontrabasso, Marcus Gilmore: rummut
Äänitys: Chris Allen, Sear Sound, NYC, elokuu 8-9.2011. Miksaus: Scotty Hard, Declack of Greenpoint. Brooklyn, NYC, elokuu-syyskuu 2011. Masterointi: Mike Fossenkemper, Turtletone Studio, NYC. Tuotanto: Vijay Iyer. Julkaistu: 24.2.2012.
- Bode (Vijay Iyer) 2:18
- Optimism (Vijay Iyer) 7:23
- The Star of a Story (Rodney Temperton) 5:46
- Human Nature pidennetty versio (Steve Porcaro / John Bettis) 9:39
- Wildflower (Herbie Nichols) 4:10
- Hmmhmm (Steve Ellison (Flying Lotus / Stephen Bruner (Thundercat)) 4:33
- Little Pocket Size Demons (Henry Threadgill) 7:14
- Lude (Vijay Iyer) 4:54
- Accelerando (Vijay Iyer) 2:52
- Actions Speak (Vijay Iyer) 5:38
- The Village of the Virgins (Duke Ellington) 5:17
{youtube}RVK4un3qnXo{/youtube}