SEITACD014
Saarijärveltä kotoisin oleva viulisti Ville Ojanen tunnetaan paremmin kansanmusiikkipiireissä, missä hän on niittänyt mainetta arvostettuna muusikkona ja säveltäjänä myös kansainvälisillä areenoilla. Tämä hänen toinen albuminsa “Hero” julkaistiin viime kesän Kaustisten Kansanmusiikki Festivaaleilla. Kansainvälisyys näkyy levyn kannesta ja kappaleiden nimistä. Ilmeisesti hänellä on läheiset suhteet Espanjaan ja härkätaisteluareenoille.
“Olen matkannut pitkän matkan etsien itseäni, ollut välillä hukassa ja hukkunut massaan, jossa ei ole kuin kasvottomia ihmisiä. Olen ollut jatkuvasti tien päällä oli keli mikä tahansa, mutta kun olin päässyt perille tuntemattomaan paikkaan, niin tiesin, että tämä on se oikea”. Tämä paikka oli “Rautavaara”. Näin Ville Ojanen on ilmaissut tunteitaan ja omia ajatuksiaan ensimmäisen albuminsa tekemisestä. Kun kuuntelee hänen toista äänitettään, niin sen musiikista voisi aivan hyvin kuvitella löytävänsä näitä samoja tunteen purkauksia.
En tunne kansanmusiikkia oikeastaan lainkaan, mutta sen verran olen kuunnellut, että tiedän miltä se noin suurin piirtein kuulostaa. Kaikesta huolimatta en ole siitä suuresti koskaan ollut kiinnostunut. Tätä levyä kuunnellessa huomaa, että kaikki musiikin suuntaukset näyttävät muuttuvan ajan kanssa ja löytävät aivan uusia ilmaisutapoja. Levyn sisältämä musiikki on nimittäin suuri yllätys. Kansanmusiikilliset juuret ovat löytäneet aivan uuden ja erilaisen tavan purkautua kuulijan äänimaailmaan. Mahtipontisuudessaan tämä on kerrassaan nautittavaa, se on kuin valtava höyryävä, tulipunainen, laavamassa syöksyisi hitaasti mutta varmasti kohti, peittäen alleen kaiken elollisen ja jähmettyisi sitten paikalleen. Ainoa elollinen mitä jää jäljelle on jatkuva viulujen, basson, rumpujen, kitaroiden, tuuban, kosketinsoittimien, trumpetin, laulun ja elektroniikan yhteistyönä tuotettu raivoisa, tummanpuhuva, äänen kumu, mikä jää leijailemaan horisonttiin ikisointuna. Näin äkkiseltään olen äimän käkenä, mykistyneenä, hetken hiljaa ja voin vain ihmetellä mitä on tapahtunut. Olen kokenut uuden herätyksen kansanmusiikkiin. Tuleeko tässä nyt sitten jazzmiehestä kansanmusiikin ystävä. Tuskinpa nyt aivan helposti, mutta tässä esityksessä on sellaista tehokkuutta ja mielenkiintoista äänentuottoa, että se kieltämättä kiinnostaa ja sitä kuuntelee mielellään.
Ensimmäisen raidan “Geronimo” alkuefektit ovat, kaukaista, udunomaista taivaanrannan maalausta, mutta laulun alkaessa soitto muuttuu tutun omaisesti perinteiseksi kansanmusiikin poljennoksi. Kuitenkin näiden, enemmän rockmaailmasta tunnettujen ja käytettyjen lisäefektien käyttö antaa musiikille aivan uutta laajuutta. Kuuntelija herää uuteen “muotikuteissa” kulkevaan kansanmusiikkiin. David Bowien “Heroes” on mielestäni yksi populäärimusiikin hienoimmista kappaleista kautta aikojen. Ojasen “Heroe!” soi ensin väkivahvalla “beatillä” laskeutuen sitten hitaasti tasaiselle alustalle. “Wild Heart” on aivan upea sinfonianomainen ja täyteläinen luomus, missä jouset, piano ja rytmiryhmä laululla höystettynä saavat aikaan herkullisen ja mahtavan äänimaailman, joka kietoo kuulijan tarramaisella otteella paikalleen. “Islanti” jatkaa samalla ihokarvat pystyyn nostattavalla teholla. “Circus Vulgaris” tuo tosiaan tivoli ympäristön mieleen. Siinä on selvästi ranskalaisen mousette musiikin aineksia, jotka on yhdistetty hauskasti loppuefektinä käytettyyn ilotulitukseen. “Zeppelin” on jo selkeämmin perinteistä viulutyöskentelyä kansanmusiikin tahdissa. “Under the Northern Sky” hiljentää kuulijan balladinomaisuudellaan ja “Matador” todistaa sen, että todellisuudessa kaiken takana on kansanmusiikin perinne.
Vaikka Ojanen on käyttänyt tässä äänitteessä siekailematta uutta ja modernia musiikin tuotto tekniikkaa ja sekoittanut soittoon paljon aineksia muista musiikin suuntauksista, niin hän ei ole unohtanut suomalaisen ja skandinaavisen kansanmusiikin piirteitä ja elementtejä. Ne tuntuvat olevan kaikesta huolimatta edelleen selkeästi pohjana hänen tuotannostaan. Kaiken kaikkiaan tämä levy on aivan upeata ja jännittävää uudenaikaisesti esitettyä kansanmusiikkia. Musiikin maailma on ihmeellistä, aina löytyy jotain uutta ja erikoista kuunneltavaa. Tämä levy on yksi niistä. (JKi)
Ville Ojanen, viulu, viola, laulu, saha; Tarmo Anttila, kontrabasso; Osmo Blomqvist, rummut, perkussiot; Sami Jylhä, laulu; Riku Kettunen, kitarat, mandoliino, bouzouki; Mikko Koskela; tuuba; Juha Kujanpää, piano, harmonikka, Claviola, kosketinsoittimet, kellopeli; Kalevi Louhivuori, trumpetti; Kirsi Ojanen, laulu; Jousiryhmä: Annica Brännkärr, viulu; Tero Hyväluoma, viulu, viola; Matti Mäkelä, viulu
Äänitys: Vesa Laasanen, Kivimedia ja Sami Varvikko, Suomalaisen konservatorion studio. Miksaus: Seppo Santala. Masterointi: Minerva Pappi, Finnvox. Kannen taide: Juho Tastula. Valokuvat: Väinö Forss. Tuotanto: Sami Jylhä & Ville Ojanen. Julkaistu heinäkuun 13. Kaustinen Folk Music Festivaali 2009.
De Musicá
- Geronimo (Ville Ojanen) 5:31
- Heroe! (Ville Ojanen) 8:08
- Wild Heart (The days of Young Henri Toivonen) (Ville Ojanen san. Sami Jylhä) 5:01
- Islanti (Ville Ojanen) 5:56
- Circus Vulgaris (Ville Ojanen) 4:50
- Zeppelin (Ville Ojanen) 3:34
- Under the Northern Sky (Ville Ojanen) 4:07
- Matador (Ville Ojanen) 3:57