Yksi 1920-luvun parhaista rumpaleista oli Chicagossa syntynyt Ben Pollack (1903-1971), joka nousi kuuluisuuteen soittaessaan 1921-1923 suositussa New Orleans Rhythm Kings-yhtyeessä (NORK). Muutettuaan Kaliforniaan 1924 hän päätti perustaa oman yhtyeen.
Pollack osasi valita sopivat soittajat ryhmäänsä.Ensimmäisiä näistä oli jo Chicagon ajoilta hänelle mieleen jäänyt lahjakas nuori klarinetisti Benny Goodman. Vielä tuntematon pasunisti Glenn Miller kutsuttiin mukaan samoihin aikoihin. Orkesterin kahdeksan vuoden toiminta-aikana siinä soittivat myös mm. trumpetistit Harry James, Jimmy McPartland ja Yank Lawson, pasunisti Jack Teagarden, saksofonistit Bud Freeman, Eddie Miller ja Gil Rodin, viulisti-säveltäjä Victor Young ja rumpali Ray Bauduc.
1930-luku oli isojen orkestereiden ja swing-tyylin kulta-aikaa. Maailman maineeseen nousivat silloin Ben Pollackin kouluttamat tähdet Benny Goodman, Glenn Miller ja Harry James solisteina ja omine orkestereineen. Pollackin ansioita muusikkona ja työnantajana on joskus vähätelty. Hänestä käytetty lisänimi “Father of Swing” puolustaa kuitenkin paikkaansa: Ben Pollackin orkesteri tarjosi swingille hedelmällisen kasvualustan.
Orkesterin hajottua 1934 Pollack perusti vielä uusia yhtyeitä ja toimi 1940-luvun alussa Chico Marxin orkesterin kapallimestarina. Hän jatkoi esiintymisiä aina 1960-luvulla dixielandryhmällään Pick-A-Rib Boys. Ben Pollackin viimeiset vuodet olivat ongelmallisia, ja hän päätti päivänsä Palm Springsissä 1971.