John Fordilla, lännen elokuvien maineikkaalla ohjaajalla oli neuvo: “Jos haluat kuvata henkilöä, josta tiedät legendan ja todellisuuden, kerro legendasta.” Fiktio on faktaa kiehtovampaa. Englantilaissyntyinen lehtimies ja jazzin tutkija Malcolm Shaw käytti eräässä artikkelissaan sanaa “bixing”. Hän tarkoitti sillä jazzin legendojen, myyttien, ihannoinnin ja jopa poliittisten asenteidenkin värittämää todellisuutta.
Jazzin legendaarisin muusikko on nuorena kuollut valkoinen kornetisti Leon Bismark “Bix” Beiderbecke (1903-1931). Hänen elämänsä innoitti Dorothy Bakerin kirjoittamaan romaanin Young Man With A Horn (1938), joka muokattiin elokuvaksi Bix (1981). Hänestä on kirjoitettu myös ainakin kolme elämäkertaa, tunnetuin ja laajin on Bix – Man & Legend (Sudhalter-Evans: Arlington House, 1974) ja lukuisia lehtiartikkeleita. Malcolm Shaw huomasi näissä henkilöhistorioissa toisistaan poikkeavia tietoja, virheitäkin, ja alkoi selvittää, missä ja miten faktat ja fiktio ovat kietoutuneet artistin tarinassa.
Kun musiikki kolahtaa kunnolla, sen esittäjän merkitys kuuntelijalle kasvaa ja fanitus alkaa saada “bixauksen” piirteitä. Albert Schweitzer, vuoden 1952 rauhannobelisti, teologi ja urkutaiteilija rauhoitteli joskus: “Kunnioita, mutta älä ihannoi.”
Bix Beiderbecken, varhaisen valkoisen jazzin merkittävimmän tyyliniekan elämä oli lyhyt, traaginen eikä siitä puuttunut rappioromantiikkaa. Aineksia hyville tarinoille on runsaasti, mutta jotkut niistä ovat Malcolm Shawn mukaan tuulesta temmattuja. Bixin kollegat ovat esimerkiksi kumonneet “tiedon”, että hän olisi kuljettanut paperikassissa arvokkaita Conn- ja Bach-instrumenttejaan. Eräässä kirjassa väitetään Bixin aloittaneen kornetinsoiton 3-vuotiaana eikä hän koskaan olisi oppinut lukemaan nuotteja kunnolla. Miten hänet sitten kelpuutettiin aikansa tunnetuimpiin ja upeita sovituksia soittaneisiin Jean Goldketten ja Paul Whitemanin tanssiorkesterien trumpettisektioihin?
Syitä hänen alkoholismiinsa on selitetelty mm. turhautumisella nuoruutensa Wolverines-yhtyeen ja myöhempienkin musikanttikumppaneiden kehnouteen ja soitettuun ohjelmistoon. Huono seura ja tarjotut ryypyt herkälle artistiluonteelle (Yhdysvalloissa oli kieltolaki 1919-1932) sekä muka tulehtuneet suhteet läheisiin mainitaan myös ongelman aiheuttajiksi.
Bixin kuolinsyyksi todetaan keuhkokuume, jonka hän sai avoautoretkellä kavereittensa kanssa. Yksi lähde mainitsee sen tapahtuneen elokuussa (!) talvella 1931.
Malcolm Shaw kiinnittää huomion mm. eri kirjoissa olevaan samaan valokuvaan 8-vuotiaasta Bixistä erään aikuisen nais- henkilön seurassa. Kuvateksteissä hänestä on erilaisia tietoja. – Jokin tietolähde kertoo kornetistin soittaneen levytyksissä aina ilman sordiinoa, mitä äänitteet eivät kuitenkaan tue. Totta on, että Beiderbeckellä oli omaperäinen kornetin venttiilien sormitustapa, mutta “half-valve”-ääniä hän ei käyttänyt.
Artistien elämän romantisointi, jazzissa “bixing”, on tuttu ja mielikuvitusta värittävä ilmiä muissakin taiteissa. Kirjailijoista Beiderbeckeen verrattavia ovat mm. 1800-luvun lordi Byron ja Brontë-sisarukset.