Down Beat-lehti julkaisi 1938 säveltäjä-pianisti Jelly Roll Mortonin toimitukselle lähettämät kirjeet, joissa hän oikaisi mm. eräässä radio-ohjelmassa esitetyn tiedon: musiikkikustantaja-säveltäjä W.C. Handy on jazzin ja bluesin keksijä. Morton toisti jo aikaisemminkin esittämänsä väitteen, että hänelle se kunnia kuuluu ja että hän kehitteli ideat uudesta musiikista jo 1902.
Keväällä 1938 etnomusikologi Alan Lomax äänitti Yhdysvaltain kongressin kirjastolle parikymmentä tuntia Mortonin muisteluja ja musisointia vuosisadan vaihteen New Orleansista, sen musiikista ja viihteestä. Osa tästä materiaalista julkaistiin myöhemmin äänitteinä, ja se on myös runkona Lomaxin kirjalle “Mister Jelly Roll” (University of California Press). Morton väitti olevansa myös swing-tyylin kehittäjä, ja todistettavasti hän käyttikin jo 1907 tätä uutta jazztermiä. Eräs hänen varhaisia sävellyksiään on Georgia Swing. Totta onkin, että hänen soittamanaan synkopoitu ragtime svengasi, mistä ovat näytteenä jo 1922 äänisylintereille tallennetut pianosoolot. Ne on julkaistu myöhemmin uusina formaatteina.
Mortonista tuli 1930-luvun lopussa jälleen julkkis orastavan New Orleans-liikkeen innokkaille kannattajille. Swingin kultakauden aikana hänet oli lähes unohdettu. Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt nauttia uudesta suosiostaan. Yritettyään tehdä comebackia turhaan New Yorkissa 1939-1940 hän muutti katkeroituneena ja sairaana Los Angelesiin, jossa hän kuoli heinäkuussa 1941.
Jelly Roll Morton (Ferdinand Joseph Lamothe) syntyi 1890 musikaaliseen kreoliperheeseen. Hän tosin väitti syntyneensä jo viittä vuotta aikaisemmin, ilmeisesti koska hän halusi ajoittaa tietyt tapahtumat heti vuosisadan vaihteen jälkeen. Teini-ikäisenä hän alkoi salaa soitta Storyvillen mestoissa, mutta haaveili tulevaisuudestaan myös biljardinpelaajana ja korttihaina.
Seitsemäntoista vuotiaana hän keikkaili mm. Floridassa, St. Louisissa, Chicagossa ja New Yorkissa. Hän saapui 1917 Los Angelesiin, jossa hän viidessä vuodessa keräsi merkittävän omaisuuden, luultavasti myös hämärillä liiketoimilla. Vaurautensa merkkinä hänellä oli yläetuhampaiden väliin istutettu kookas timantti.
Jelly Roll (“kääretorttu”), slangisanana viittaus naisen intiimialueeseen, oli suurieleinen ja itsekehuinen eikä hänellä siksi ollut juuri ystäviä muiden muusikoiden joukossa. Hän oli kuitenkin jazzin alkuajan merkittävä kehittäjä ja ensimmäinen varsinainen jazzsäveltäjä. Hän osoitti, miten mm. riffeillä ja breikeillä sovituksiin saatiin uutta ilmettä ja kokeili suuriakin kokoonpanoja. Hän myös toteutti ajatuksen kevyemmästä virvelikompista. Hän antoi rumpalin käteen kärpäslätkät, vispilöiden edeltäjät, ja levytti ensimmäisenä pesulauta komppisoittimena.
Mortonin musiikki rakentui alkuperäiselle ja rikkaalle New- Orleans-perinteelle, mutta hän antoi sille uuden muodon ja vitaalisuuden. Ragtimen tapaan hänen sävellyksissään oli useita sivuteemoja, ja hänen soololevytyksensä olivat usein pohjana hänen myöhemmille orkesteriversioilleen. Kolmeen minuuttiin hän osasi mahduttaa monenlaisia variaatioita, vastavaikutelmia ja improvisoituja sooloja. Vuoden 1926 Jelly Roll Morton and His Hot Peppers-äänitteet edustavat parhaiten Mortonille luonteenomaista musiikin käsittelyä. Jelly Roll, “The Roll”, “Mr Jelly Lord”, “jazzin Chopin”, jos ei nyt suorastaan keksinyt jazzia, oli kuitenkin sen uudistaja ja erinomainen muusikko sekä usein kitkeriä lääkkeitä syöttänyt “Tohtori Jazz”. Joitain Mortonin sävellyksiä levyttivät myöhemmin mm. Benny Goodman, Charles Mingus ja Gil Evans.
Doctor Jazz (King Oliver-Walter Melrose, Jelly Roll Morton, laulu:
– Hello, Central, give me Doctor Jazz. He’s got what I need, I’ll say he has. When the world goes wrong and I got the blues, he’s the man who makes me get out both my dancing shoes! The more I get, the more I want it seems, I page (“kutsua”) old Doctor Jazz in all my dreams. When I’m trouble bound and mixed, he ‘s the guy that gets me fixed. Hello, Central, give me Doctor Jazz.