Modern Jazz Quartetia (MJQ) ei ehkä olisi syntynyt, jolleivat trumpetisti Dizzy Gillespien 1940-1950-lukujen orkesterin bigband-sovitukset olisi olleet erityisesti vaskisoittajien taitojen ja jaksamisen rajoilla. Tarpeellisten taukojen aikana orkesterin vibrafonisti Milt Jackson, pianisti John Lewis, basisti Ray Brown ja rumpali Kenny Clarke soittivat neljästään joitain numeroita. Kun Gillespien orkesteri lopetti toimintansa, yhtye jatkoi ensin Milt Jackson kvartettina ja vuodesta 1951 nimellä Modern Jazz Quartet. Myöhemmin rumpali Clarken tilalle tuli Connie Kay ja basisti Brownin korvasi Percy Heath.
“Band-within-a-band”-konsepti oli kuitenkin tuttu jo aikaisemmin. Klarinetisti Benny Goodmanilla oli vuodesta 1935 trio pianistina Teddy Wilson ja rumpalina Gene Krupa, myöhemmin mukana myös vibrafonisti Lionel Hampton. Sen suosio perustui paitsi muusikkojen taitavaan yhteissoittoon ja solistisuuteen myös ajan parhaiden iskelmien jazzilliseen hyödyntämiseen. “Orkesterin yhtye” ei kuitenkaan ollut klarinetistin keksintö; hän oli tosin ollut mukana jo 1920-luvulla Ben Pollackin orkesterin pikkuryhmässä “Ben’s Bad Boys”.
Goodmanin pikkuyhtyeiden suosio huomattiin myös kilpailevissa orkestereissa. Pasunisti Tommy Dorsey perusti, myös 1935, “Clambake Seven”-ryhmän, joka soitti ja levytti dixieland-jazzia. Seuraava vuonna Duke Ellington poimi orkesteristaan lähinnä levytyksiä varten neljä johtajaa (Johnny Hodges, Barney Bigard, Cootie Willams ja Rex Stewart) ja heille muutaman kanssamuusikon.
Vuonna 1937 Bob Crosbyn orkesterin ryhmä “Bob Cats” esiintyi levyllä ensimmäisen kerran. Count Basien miehistön parhaat oli koottu studioyhtyeiksi “Kansas City Six” ja “Kansas City Seven” Klarinetisti Artie Shawlla oli puolestaan vuodesta 1940 kvintetti “Gramercy Five”, jossa erikoisuutena piano oli korvattu cembalolla (harpsichord). Orkesterinjohtaja Woody Hermanillakin oli uransa eräässä taitekohdassa yhtye “Woodchoppers Septet”. Hajotettuaan 1949 kuuluisan “Second Herd”-orkesterinsa hän perusti Kuuban kiertuetta varten jazzseitsikon, johon hän palkkasi mm. vibrafonistiksi Milt Jackonin.